Vuosi 2013

Tammikuu

Vuosi vaihdettiin uudessa kodissa Sannin perheen kanssa. Nukkumassa olimme jo ennen puoltayötä. Oli aika jännää kuunnella rakettien pauketta peiton alla.

Pikkusiskoni Juuli lähti Australiaan. Olin edelleen äitiyslomalla. Univaje oli melkoinen ja uuteen kotiin muutettuamme aloimme pitää Oonalle unikoulua. Muutaman viikon jälkeen neiti alkoikin nukkua kokonaisia öitä. Mikä helpotus!

Helmikuu

Äitiyslomani päättyi, koska luovutin pari viikkoa Tuomakselle myöhemmin pidettävää isäkuukautta varten. Jatkoin silti vielä tyttöjen hoitamista kotona, mutta kävin välillä töissä tekemässä sijaisuuksia. Oli mukavaa päästä käymään vähän muissakin ympyröissä. Oona harjoitteli ahkerasti kävelyä taaperokärryllä.

Maaliskuu

Unohdin hääpäivämme. Juhlimme Ennan 4-vuotissynttäreitä isolla porukalla useampaan otteeseen. Hääpäivä ja Ennan synttärit on samana päivänä...miten voin unohtaa!?! Oona edelleen totutteli puuroon ja muihin kiinteisiin. Lopettelin imetystä. Oona oppi kävelemään. Enna leikki paljon naapurin tytön kanssa ja lääkärileikki oli uusi hitti. Rokotuksia annettiin välillä vähän kyseenalaisiinkin paikkoihin niin, että äitiä vähän "hirvitti".

Imetysohjeissa käsketään aina kokeilla vaihtoehtoisia imetysasentoja... :D

Huhtikuu

Täytin 31 vuotta. Sain Ari-Matilta lahjaksi toivomani Mikko Alatalon Känkkäränkkä-cd:n. (Vain lapsuuteni autoreissuilla mukana olleet ymmärtävät.) En huomannut merkittävää muutosta elämässä tai itsessäni, mutta Oona alkoi vaikuttaa päivä päivältä isommalta. Hän oppi mm. leikkimään piilosta ja kuljetteli tavaroita edes takaisin ja piilotti niitäkin laatikoihin ja kaappeihin. Siivousriippuvuuteni oli huipussaan. ;) 

Toukokuu

Vappua juhlittiin kotona Sannin perheen kanssa ja vappupäivänä kävimme porukalla Tivolissa. Oonakin pääsi ensi kertaa pyörityksiin. Oonan kanssa juhlittiin 1-vuotissynttäreitä ja vierailimme Helsingissä kummityttöni 2-vuotissynttäreillä. Oona kehittyi huimaa vauhtia - oppi syömään itse ja kaikenlainen ruoka alkoi maistua. Tuomas jäi isäkuukaudelle. Elo ja olo kotona helpottui huomattavasti.

Kesäkuu

Oli kuuma. Oona sai rokotteita, joita seurasi vauvarokko. Vierailimme taas Helsingissä ja kävimme mm. Linnanmäellä. Samalta reissulta jatkettiin matkaa Tampereelle, jonne Enna jäi mamin hoiviin. Enna kävi mm. Särkänniemessä, kirjastossa, puistoissa ja pyöräili mamin kanssa ympäri Tamperetta. Kävimme leikkimässä Kaarinan Hovirinnan leikkipuistossa ja tutustuimme ensimmäisen kerran tyttöjen uuteen päiväkotiin.

Heinäkuu

Viimeinen lomakuukausi ennen töihin paluuta äitiyslomalta/hoitovapaalla. Tutustumiset päiväkoti Rinkelissä jatkuivat ja äitiä alkoi jo vähän jännittää Oonan jättäminen hoitoon vieraaseen paikkaan.

Elokuu

Palasin töihin ja tytöt aloittivat päiväkodissa. Aluksi Oona itkeskeli jonkin verran, kun jätin hänet tai hain hoidosta. Enna sopeutui heti hyvin, joskaan vessassa ei tavalliseen tapaansa juuri halunnut käydä. Elokuun alku meni tunteja suunnitellessa ja puhelimeen vastaillessa, viimeisellä viikolla alkoivat opetukset ja oli aika opetella muistamaan n. 220 oppilaan nimet. Onneksi osa sentään oli ennestään tuttuja.

Syyskuu

Kuukausi hurahti vauhdilla töitä tehdessä. Yritimme piirtää Oonan käden kuvaa vauvakirjaan, mutta se oli Oonan mielestä liian jännittävää ja saimme vain isosiskon käden piirrettyä malliksi. Ennalla syntyi vähän väliä kränää pihaleikeissä naapurien kanssa, niin että äidillä alkoi olla vähän avuton olo. Neiti myös rakastui syvästi naapurin Joonaan. Oona oppi juoksemaan. Juhlimme Tuomaksen kanssa 10-vuotista yhteistä elämäämme käymällä ravintolassa ja katsomassa Stand up Turku -tapahtumaa.

Lokakuu

Oonakin alkoi sopeutua päiväkotiin ja kotiin haettaessa hän ryntäsi vastaan riemusta kiljahdellen "äiti!äiti!" ja taputti poskiani hellästi. Töissä oli rankka kuukausi, koska opettajia lopetti, jäi sairas- ja äitiyslomalle ja ryhmiä yhdisteltiin. Ammatillisen kasvun kuukausi...tai ainakin yritys..

Marraskuu

Valmistautuminen joulunäytöksiin alkoi töissä. Enna alkoi kyllästyä tanssitunneilla käymiseen, mutta taipui silti aina lähtemään harjoituksiin. Tuomaksen treenaus vaikutti kasvavan uusiin ulottuvuuksiin (painoja piti nostella keskellä yötä töiden jälkeen...) ja jääkaappiin alkoi ilmestyä proteiinijogurtteja. Oonan puhe kehittyi huimasti.

Joulukuu

Laitoin ikkunoihin kynttelikköjä, takan reunalle tuikkuja ja pianon päälle kynttiläasetelman. Keittiön ikkunan väliin tein "jouluikkunan". 

Juuli vietti viikon meillä, koska hän teki työharjoittelun Ennan ja Oonan päiväkodin eskariryhmässä ja viihdytti siihen perään vielä illat meidän tyttöjä. Itse ahersin töissä. Kahden näytösviikon aikana olin mukana seitsemässä joulunäytöksessä (en esiintymässä!) ja 19.12. julistin oman henkilökohtaisen joulurauhan, hankin joululahjat, valmistelin joulua ja vastaanotin perinteisen jouluflunssan niinkuin jokainen tunnollinen työntekijä. 

Piparitalon teimme IKEAn muottien avulla.

Joulun vietimme meillä kotona kera vanhempiemme ja sisarusten. Huomenna vastaanotamme uuden vuoden 2014!

7/7 ohi on ja eikun joulua valmistelemaan!

Huippu fiilis kun takana on seitsemän joulunäytöstä ja vain pari toimistopäivää edessä. Tunnollisen työntekijän tapaan tietysti sairastun juuri nyt, mutta ehkä sentään jouluksi paranen. Nielu tosiaan pamahti ihan tukkoon ja kipeäksi tänä iltana, kun viimeiset oppilaat oli saatettu näytöksestä tyytyväisten vanhempien huomaan.

Oma ihana murmelinikin esiintyi jälleen eilen, tällä kertaa tonttuna, ja oli valehtelematta oman ryhmänsä tarkin ja ehkä innokkainkin esiintyjä. Kovin Ennaa vielä jännittää kaikki esitykseen liittyvä "oheistoiminta", mutta lavalla ei sitten jännitä yhtään ja hän säteilee niin suloisena. Isä, Oona, mami, Anne ja isomummi-Anjakin olivat näytöstä seuraamassa.

Oona on ottanut vähän rankasti sen, että olen ollut niin useana iltana poissa kotoa ja tänäänkin alahuuli väpätti, vaikka saivat jäädä isän kanssa kotiin. Onneksi tulevat kolme hoitopäivää eivät ole pitkiä ja illalla voidaan rauhoittua kotona ja valmistella joulua. "Kaikki" tulevat jälleen meille ja se on aivan ihanaa!

Perjantaina olisi aika hankkia vähän joululahjoja, en tosin ajatellut mitään suurta. Iän karttuessa on alkanut turhalta kaiken tavaran ostaminen vain sen vuoksi, että on joulu. Tärkeintä itselle on se yhdessäolo.

Pinnat kireällä - missä on meidän hyvät tavat?!

Meidän perheessä on pinnat kireällä vähän kaikilla vähän joka päivä. Tänään vaihteeksi raivottiin kurkut suorana vanhemman tyttären kanssa. Hän halusi ulos ja huusi apua ja kun en heti pystynyt, enkä halunnut kun raivoamalla "pyydettiin", niin kehitettiin kunnon huutokonsertti sitten. Hetken päästä itse itkin kuinka olin taas niin kamala äiti, mutta onneksi sain anteeksi. Ulos se neiti ei päässyt, kun ei enää sen itkupotkuraivarin jälkeen jaksanut. Halailtiin, katsottiin piirrettyjä ja syötiin suklaata... Semmoiset tavat ja metodit tänään.

Pienempi kilahtelee, jos pitäisi nukkumaan mennä tai vaippa vaihtaa. Potalla käy vain lueskelemassa kirjoja ja vääntää sitten kakat vaippaan. "Ei oo kakka" tai "ei oo iso kakka" tarkoittaa, että on pyllypesun aika ja jos aikeensa paljastaa kakkapyllylle, niin sehän kirmaa karkuun. Ulkovaatteita pukiessa ei saa auttaa ja kaikki hanskat on yleensä huonoja. Purkkaa tarttis olla tarjolla koko ajan ja sen jälkkäriksi vielä pastilli. Ruokalappua käytetään vain pari kertaa viikossa ja aamupala, välipala ja iltapala tarjoillaan mieluiten sohvan ääreen. Koska olen kyllästynyt perheemme tapaan huutaa jatkuvasti ihan turhista asioista, lepsuilen mm. tässä ruoka-asiassa jatkuvasti. Haluan pitää rauhan maassa... Ihan kiva juoda kahvia sohvalla ja katsoa Pikku Kakkosta - paljon kivempaa kuin taistella, tapella ja taivutella neitoja pöydän ääreen syömään puuroa.

Pöytätapoja opetellaan taas myöhemmin, mutta anteeksipyyntöä puolestaan opetellaan joka päivä. Päivittäin tulee tilanteita, että jonkun pitäisi pyytää anteeksi ja jostain syystä tuo 4v. ei millään haluaisi. Oonakin aika hyvin ymmärtää tulla halaamaan ja puhaltamaan, jos hän satuttaa Ennaa vaikkei anteeksi vielä osaakaan sanoa, mutta Ennalle tuo sana on ihan hirmu vaikea.

Itselleni puolestaan on ihan hirmu vaikeeta päästä yli kiukusta ja turhautumisesta, jos lapsia on pitänyt komentaa tms. Turhautumisen tunteet jotenkin kasaantuu ja lopulta "poksahtaa" ihan älyttömässä mittakaavassa ulos...miten siinä sitten pitäisi opettaa ja näyttää hyvää esimerkkiä? Onneksi kohta alkaa joululoma. Julistan oman joulurauhan jo 19.12. alkaen. :)