Koukuttavia asioita

Kamalaa välillä huomata, että on ihan koukussa johonkin asiaan tai tapaan tms., eikä sitä vaan osaa lopettaa. Eikä halua. Ei kai tarviikaan, mutta tässä mun koukkuja:

Aamukahvi, 3kkp. Mä juon nykyään aamukahvini yksin, kun Tuomakselle ei maistu. En ikinä pysty keittämään vähempää kuin kolme kupillista ja sitten mä juon ne kaikki. Useimmiten yhden kupin jälkeen tekee mieli lisää, mut vaikka ei tekiskään, niin silti kaadan pannun tyhjäks kuppiin ja litkin kaiken. :P Hullua, eikö?

Bejeweled Blitz. Pääsin jo kerran eroon tämän pelin pelaamisesta Facebookissa, mutta nyt ne pirulaiset olivat menneet uudistamaan sitä ja taas mun on pakko pelata sitä. Siinä saa nykyään niin helposti pisteitä. Se on niiiin ihanaa, kun ne dimangit räjähtelee ympäriinsä. Siinä on jotain maagista. Heh heh.

Facebook. No ihan vaan siks, koska siellä on kaikki. Ystävät ja toverit. Ja mä haluan pysyä ajan tasalla, mitä kaikki tekee, vaikken niitä ehdikään niin usein näkemään. Siellä on myös kiva hehkuttaa, jos on ollut hyvä päivä. :D

Täydelliset naiset on maanantaipäivän huipennus. Se sarja on vaan aina pakko nähdä. Ja koska se tulee klo 21, niin sen saa aina rauhassa katsoa. Enna on silloin jo nukkumassa, tiskit tiskattu, päivän pyykit ja rojut raivattu, joten sitten voi vaan nauttia olostaan. Yleensä tähän samaan syssyyn on hyvä popsia vähän iltapalaa ja juoda kuppi kuumaa teetä. Aah!

BB. Niin, totta se on. Tämän vuoden Big Brother on vaan ollut tosi hyvä. Okei, se Minnan ja Esa J.:n touhu oli ehkä vähän liikaa, mutta muuten mä olen vaan nauranut ihan katketakseni vaikka kuinka usein. Tällä kertaa sinne taloon on onnistuttu kokoaan sellainen porukka, että sitä jaksaa katsoa ja niiden juttuja kuunnella. Kyllä mä yritän joka päivä katsoa, mitä siellä on tapahtunut, vaikka joskus kyllä väsyttää ja sitten jätän väliin. Mutta koukussa olen, pakko myöntää.

Siinä ne tämän hetkiset oli. Voi olla, etten edes kaikkia muistanut, mutta aika koukussa olen siis. :)

Sekalaista viikonlopulta

Me käytiin eilen Hulluilla päivillä. Huh huh sitä toimintaa. Ei mua ennen ole suuresti häirinnyt tuollaisissa massa-alennusmyynneissä se ihmispaljous ja ahtaat käytävät, hiki ja huono ilma. No nyt me oltiin liikenteessä vaunujen kanssa ja kyllä alkoi pipoa kiristään!

Ennalla oli päällään "toppahaalari" ja sen oli tarkoitus alkaa päiväunille. Me mentiin suoraan hissillä ylös lastenosastolle, kun halusin katsella, olisko jotain hyödyllistä tarjouksessa. Jo hissiä odotellessa alkoi vähän ahdistaan, kun meitä ennen hissiin jonotti kaks äitiä vaunujen kanssa. Hissi tuli, ovet aukes ja hissiin jäi sekalaista sakkia, jotka oli nousseet kyytiin väärään suuntaan menevään hissiin. Taas odoteltiin uutta hissiä. Edellä olevat äidit harmittelivat ihmisiä, jotka ajelee hissillä, vaikka ne vois hyvin käyttää portaita tai liukuportaita. Ja mä kyllä aloin ajatella ihan samoin. Hansassa ja Stockalla on tosi vaikee kulkea vaunujen kanssa ilman hissiä ja myös sen kanssa, kun on niin monta välikerrosta ym., joten ei jaksais kauheesti vielä jonotella sinne.

Kun päästiin vihdoin lastenosastolle, niin siellä kulkeminen oli ihan kauheeta. Ei vaunujen kanssa mahtunut oikein mihinkään suuntaan ja ihmiset vaan tuuppi joka puolelta. Tutkailtiin nopeesti, mitä olis tarjolla, mut into lopahti kyllä nopeesti, kun tuli vaan hiki ja mua alkoi huolettaan Ennan puolesta, kun toinen joutui hikoilemaan haalarissaan, eikä uni meinannut tulla siinä metelissä. Ostettiin kaks nokkamukia ja lähdettiin äkkiä jonottaan taas hissille, että päästäis pois. Oli kyllä niin ihana tunne, kun astuttiin ulos raittiiseen ilmaan! Ei enää Hulluille päiville vaunujen kans, ei ikinä. :)

Wau, mitä tarjouksia

ai tuollakin on tollaisia

ja katsos näitä

Hei, älä tuupi

Tökkäisin kyynärpäällä

tunkisin välistä

repisin

olisin nopea

ja veisin parhaat päältä

Ei kiinnosta

ehkä ensi vuonna

ilman vauvaa

vien sitten kotiin tuliaisia

Huh huh

Hullut päivät!

Ensi viikoksi on luvattu aikas aurinkoisia ilmoja. Täytyy muistaa ulkoilla paljon. Mulla ei vaan vieläkään ole sitä ulkoilutakkia. Täytyy vaan tyytyä. Vanhaan siis ja siihen, ettei ole rahaa. Ja oi, kun mä niin haluisin myös sisustaa ja ilmoittaa meidän olkkarin/keittiön Innoon, mutta siihenkin tarvitaan jonkinlainen budjetti. Köyhyys älä tule tänne mua kiusaamaan! Mä haluan kuluttaa. :D

Blogin uusi alku

Niin se vaan menee, että vauva tuntuu vievän kaiken ajan. Eikä se oikeastaan haittaa, kun ei tässä elämässä mikään muu voisi aiheuttaa niin paljon ihmetystä, iloa, onnistumisen tunteita, rakkautta ja ahaa-elämyksiä kuin oman lapsen kehityksen seuraaminen.

Toki on päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan: Ennan puhkeavat hampaat vaivaavat. Äitin täytyy käyttää kaikki mahdolliset temput, että pikkuinen viihtyisi. Silloin ei myöskään uni tule ja väsymys kasvaa ja alkaa kiukuttaa. Sitten mä kantelen neitiä edes takas ja yritän uudestaan ja uudestaan saada sitä nukahtamaan. Lopulta onneksi väsymys vie voiton hammaskivusta. Siinä vaiheessa sitä vaan itse on jo niin väsy kans, että pyykit, tiskit, pölyt, roskat, roinat jne. saisivat odottaa ja pitäisi käydä itsekin pötkölleen, mutta mä kun en osaa rentoutua sotkun keskellä. Sitten mä hoidan huushollia, kunnes Enna herää ja sama alkaa alusta. Kun hampaat vaivaavat, ei tee mieli leikkiä yksin ja sitten mä parhaani mukaan yritän taa viihdyttää, kunnes taas väsyttää ja alkaa nukutuspuuhat... Tätä voisi jatkaa siis loputtomiin, mutta ehkä tästä vähän saa käsitystä, miksi esim. tämän blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. :D

Onneksi hyviä päiviä on kumminkin paljon enemmän. Silloin me herätään aamulla 7.30 ilman itkuja ja ruvetaan yhdessä aamupuuhiin. Me vaihdetaan likomärkä vaippa ja aletaan keittää Ennalle aamupuuroa. Samalla mä laitan itselleni kahvin kiehumaan ja teen aamupalavoileipiä. Ennen kuin päästään pöytään asti, Enna on yleensä jo tehnyt kakat ja me vaihdetaan taas vaippa. Sitten me herkutellaan yhdessä aamupalalla. Enna kertoo hauskimmat unensa (mammamapappavavvatätääitiäiti..itsiittsi) ja me ihmetellään, miten puut heiluu tuulessa. Aamupalan jälkeen me pestään hampaat, vaihdetaan päivävaatteet ja ihmetellään kuinka pitkä Enna on. Sitten leikitään lattialla, katsotaan tv:tä, päivitetään Facebook-status, pedataan äitin ja isin sänky ja mä vaihdan päivävaatteet. 9 jälkeen Ennaa alkaa usein väsyttää ja sitten mä vien sen nukkumaan. Sit ehdin rauhassa laittaa pyykkiä pyörimään, tiskata tuttipulloja, vähän meikata ja jopa rentoutua. Kun Enna herää, se syö lounasta klo 11 ja sitten se tykkään katsella, kun mä ripustan pyykkejä kuivumaan. Kylpyhuone on jännittävä paikka konttailla. Jos on hyvä ilma, me lähdetään puistoon keinumaan. Loppupäivä kuluu syödessä, leikkiessä ja nukkuessa, kunnes kello tulee 19.00 ja aletaan keitteleen iltapuuroa. 20.00 Enna on useimmiten jo nukkumassa.

Mun mielestä äitiyslomalaisille pitäis äitiyspakkauksen lisäks kuulua jokapäiväinen sanomalehti. Vaikka sen lukemiseen ei ehkä päivällä ole aikaa, illalla ehtisi vähän katsoa, mitä maailmassa on tapahtunut ja siitä voisi ammentaa monipuolisempia keskustelunaiheita kuin kakkavaipat, pyykit, nukkumisrituaalit ym. Jotkut ovat väittäneet, että kotiäitina tyhmenee, mutta siihen en voi yhtyä. Älykkyyden laji vaan muuttuu. Sitä oppii aistimaan ihan hassuja asioita. Esimerkiksi juuri vauvan erilaiset itkut. Se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi vauvan itkiessä tietää, mikä sillä on hätänä. Mitä isommaksi Enna on kasvanut, sitä harvemmin sen itku edes tarkoittaa mitään vakavaa, mutta vieraan korvaan itku saattaa kuulostaa hälyyttävältä. Toinen asia, mihin herkistyy on vauvan kehonkielen kuuntelu, siitä voi päätellä, onko sillä nälkä, kylmä, väsy, tylsää, turvaton olo ym. En olisi ikinä uskonut, että voisin kehittyä näin taitavaksi sellaisessa. Ehkä se on sitten se tunneäly, mikä kehittyy. Mutta tosiaan toivoisin, että osaisin myös helpommin keskustella muustakin, kuin tästä vauva-arjesta.

Yritän nyt tosissani käydä ahkerammin kirjoittamassa tänne ja olisi kiva, jos heräisi keskusteluakin. Ja vaikka blogin nimi on Maalismamma, yritän kirjoitella myös muustakin, kuin vauvajutuista. Siinä mulle tavoitetta...