Tervetuloa hyvät unet, tykkään teistä niin :)

Olen ollut jo reilun viikon kuin eri ihminen. Siis omasta mielestäni, sisäisesti. Unikoulu on nyt viimein alkanut toimia ja meillä on kerran nukuttu jo kokonainen yö heräämättä. Tuolloin aamumaitoa maisteltiin joskus kuuden jälkeen ja sitten noustiin pirteänä. Joinakin öinä on herätty kolme kertaa ja itkua on voinut olla enemmän, mutta useimmiten herätyksiä on 1-2 ja Oona rauhoittuu nopeasti, kun Tuomas käy antamassa tutin ja peittelemässä.

Jälkikäteen harmittaa, ettei aiemmin tajuttu aloittaa tätä hommaa. Tai siis silloin 6kk tienoilla, kun se on "sallittua". Mutta toisaalta ei siitä olisi välttämättä silloin ollut apua, kun Oonalle ei vielä tuolloin kiinteä ruoka kauhean hyvin maistunut. Olisi ollut kurjaa yrittää pitää mahdollisesti nälkäänsä itkevää vauvaa omassa sängyssä ilman maitoa.

Mutta kuten otsikosta käy ilmi. Olo on huomattavasti parempi. Kyllä uni tekee ihmeitä. Väittäisin, että kotikin alkaa taas paremmin pysyä ojennuksessa, kun en kulje koomassa kaikkia päiviä.

Unikoulun uusinnat alkoivat - älä missaa tätä!

Huomaatteko, yritän suhtautua huumorilla meitä ja etenkin minua raastaneeseen tilanteeseen nimeltä univaje. Oonan nukkuminen muuttui 6kk jälkeen jatkuvasti huonommaksi, niin että muuton jälkeen hän heräsi ties kuinka monta kertaa yössä, eikä uni tullut maidon avulla, ilman sitä, kainalossa eikä omassa sängyssä. Kävimme jo kertaalleen unikoulun läpi ja se vaikutti tuottavan tuloksia. Sain venytettyä maidon antamisen aamukolmeen, mutta sitten tapahtui jotain, mikä käänsi kaiken taas päälaelleen.

Kiljuntaa, rimpuilua, pyörimistä, kiipeilyä, valvomista, väsymystä, itkua, kiukkua...kaikenlaista pitkin öitä, niin että hermot olivat aivan riekaleina. Ja kiukku jatkui usein pitkin päivää, koska Oonaakin koko ajan väsytti huonojen yöunien vuoksi.

Siirsimme kaksi yötä sitten Oonan sängyn työhuoneeseen. Tuomas oli huomannut, että Oona näkee herätessään heti minut ja alkaa huutaa ja kiivetä pinnoja vasten päästäkseen luokseni. Koska vieressä nukkumisesta ei ole ollut hyötyä kenellekään, ajattelimme, että on parempi, ettei Oona voi edes nähdä minua yöllä. Mitä ei näe, sitä ei kaipaa tms. Tuomas otti hoidettavakseen kaikki Oonan yöheräämiset. Tämän vuoksi oli pidettävä huoli, ettei neidille todellakaan ainakaan nälkä iske. Tämän vuoksi Oona syö kolme lämmintä ateriaa päivässä. Viimeisen siis iltapalaksi. Puuro kun on hänen mielestään jotain todella vastenmielistä.

Tuomas on ollut aamuvuorossa, joten hän on hoitanut heräämiset n. klo 5 asti. Ensimmäisenä yönä Oona heräsi neljä kertaa ja Tuomaksen lähdettyä töihin vielä 5.20, joten hain hänet tuolloin viereeni ja annoin aamumaidon. Hän torkahti vielä ja nousimme puoli kahdeksan aikaan annettuani vielä kerran maitoa. Toisena yönä hän heräsi jälleen neljä kertaa ja Tuomaksen lähdettyä töihin, Oona nukkuikin 6.38 asti. Hain hänet tuolloin taas viereen ja annoin maitoa, mutta nyt hän ei enää nukahtanut, vaan nousi pirteänä ylös. Itsekin olin pirteämpi kuin kertaakaan kuluneen 8kk aikana.

Luulen, toivon, että olemme nyt oikealla polulla ja öistä tulee vähitellen yhtenäiset. On myös ihana huomata, kuinka paljon tyytyväisempi Oona on päivisin, kun hänkin saa nyt paljon enemmän unta öisin. Koulu jatkuu. Kerron taas jossain vaiheessa miten menee.

Vinkit univajeesta kärsiville äideille ja unikoulua harkitseville:

- antakaa isän ottaa ohjat (omalla tavallaan tai sopikaa yhdessä, miten toivotte unikoulun toteutettavan) -> toimi meilläkin paremmin, vaikka kokeilimme myös vuorottelua (joka ei auttanut, vaikka toimimme samoilla ohjeilla)
- siirtäkää vauva johonkin, missä hän ei heti näe teitä vanhempia, jos sattuu heräämään (uskon, että tällöin vauva malttaa paremmin itse yrittää saada uudestaan unesta kiinni...muuten on helpompi vaan huutaa vanhemmilta apua)

Unikoulu

Aloitimme unikoulun kolme iltaa sitten. Ensimmäisenä iltana (jouluaattoilta) en yksinkertaisesti saanut Oonaa nukahtamaan saati rauhoittumaan (alakerrasta kuuluvilla äänillä saattoi olla vaikutusta) ja sysäsin homman isälle. Hän onnistuikin siinä melko nopeasti ja päätin, että hoitakoon homman yölläkin siihen asti, kunnes antaisin maitoa - joskus aamuyöstä. Oona heräsi tuona yönä muistaakseni kolme kertaa, rauhoittuen isän tyynnyttelyyn joka kerta nopeammin. Neljännellä herätyksellä annoin sitten maitoa, mutta siirsin pikkuneidin vielä omaan sänkyyn nukkumaan. Viidennellä herätyksellä annoin jäädä kainaloon ja viimeisen kerran tarjosin maitoa joskus ennen kahdeksaa aamulla, kun en olisi jaksanut nousta.

Seuraava yö olikin vähän heikompi. Neiti heräsi 23.30 aikoihin ja piti 2,5 tunnin lähes taukoamattoman huutokonsertin, jonka aikana aluksi vuorottelimme, mutta sitten jouduin hoitamaan homman yksin, koska vanhempi tytär heräsi itkuisena ja Tuomas meni hänen viereensä nukkumaan. Aamulla isommalla todettiinkin sitten myös korvatulehdus. Yön huutelua jälkeen Oona nukkui kohtalaisesti, mutta muistaakseni otin hänet heti seuraavalla herätyksellä viereen, kun en jaksanut enää valvoa.

Eilen illalla Oona jäi heti rauhassa kyljelleen, kun laskin hänet sänkyyn, mutta alkoi kovan kiljumisen heti, kun irrotin käteni selän päältä ja poistuin viereiseen huoneeseen. Jotta en olisi rynnistänyt tyynnyttelemään liian aikaisin ja olisin jokseenkin johdonmukainen, käytin "laskutaktiikkaa" pitääkseni itseni rauhallisena. Olin toisessa huoneessa aina niin kauan, että olin laskenut kolme kertaa 60:neen, eli noin kolme minuuttia. Palasin kääntämään tyttösen makuulle, annoin tutin, laitoin unipupun kainaloon ja peittelin. Sitten laskin kymmeneen käsi selän päällä ja poistuin - kuullen välittömästi kiljunnan alkavan. Taas laskeskelin viereisessä huoneessa ja tuijottelin ikkunasta naapuria ulkoiluttamassa koiria ja lastaan, joka oli tuskin kaksi kävelystä päätellen...aika myöhään pulkkailemassa. No kuitenkin, sitten palasin taas kääntämään Oonan unille. Tein saman vielä kahdesti ja viimeiselläkin kerralla kiljunta alkoi, mutta lakkasi jo ennen kuin olin laskenut ensimmäistä kertaa 30:neen ja kuulin sitten vain hiukan yninää. Yö meni hienosti. Oona heräsi ensimmäisen kerran vasta 3.30. Otin tosin silloin jo hänet viereen..olin vähän töttöröö, enkä muistanut, että olisin voinut yrittää laittaa omaan sänkyyn takaisin maidon jälkeen. No uni jatkui hyvin aamuun asti.

Tänään Oona oli päivällä vähän kiukkuinen ja halusi olla paljon sylissä. Mikä on tietysti ymmärrettävää, kun on eroahdistusta ollut jonkun verran ja sitten vielä tämä koulu...
Unille mennessä neiti protestoikin heti, kun laskin hänet sänkyyn, vaikken ollut vielä lähdössä mihinkään. Huuto oli niin kovaa ja tutti pyöri suussa siihen malliin, että kävin hakemassa Panadolia, alkoi nimittäin tänään epäilyttää, että hampaitakin olisi tulossa. Lääkkeen antamisen jälkeen pidin Oonaa vielä tiukasti sylissä pystyssä rintaani vasten ja kuiskin, että kaikki on hyvin ja nyt mennään nukkumaan. Sitten sain laskettua hänet sänkyyn ja poistuin. Jouduin palaamaan peittelemään jälleen vielä kaksi kertaa ja sitten uni tuli. Oona havahtui vielä kun Tuomas poistui Ennan huoneesta ja kun minä lähdin työhuoneesta alakertaan, mutta hän vain kiljaisi perään ja jatkoi unta. Saa nähdä millainen yö nyt tulee. Kerron, jos pysyn elävien kirjoissa. :D