Talvitouhuja

Viikot on taas vierineet, enkä ole päivitellyt kuulumisia. Totean taas itsekseni, että pitäisi vaan kirjoitella niitä lyhyempiä postauksia ihan kuin aikoinaan tein Facebookiin. Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvina.

Naamariaskarteluja kaverin kanssa.

Ennan ensimmäinen kerta luistimilla.

Kaarinan luistelukouluun menossa. Ekalla kerralla vähän jännitti.

Lasten herkkupäivä. :P

Myllyssä leikkimässä.

Ekaa kertaa suksimassa. :)

Ensin iso edellä...

Sitten pieni perässä.

Tämmöistä meillä tällä kertaa. ;)

Vihdoinkin Onnisti!

Olen mukana buzzaamassa Valio Onni puuroja (ja vellejä), jotka on valmistettu tuoreesta suomalaisesta maidosta, mutta joka on vähemmän käsiteltyä ja siksi sopivaa pikkulapsille jo 4-8 kuukauden iästä alkaen. Tuotteissa on myös täysin maidottomiakin vaihtoehtoja! Valio Onni puurot ja vellit ovat sopivia sekä aamu- väli- että iltapalaksi ja niitä on kätevä ottaa mukaan esim. reissuun pienen n.2dl pakkauksensa ansiosta. Tuotteet säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä ja avattuna 1 vuorokauden jääkaapissa.

Meille kotiin tuli testattavaksi kaikki viisi puurovaihtoehtoa:

• viljaisa puolukka, neljän viljan, vadelma-kaura, vadelma-mustikka ja omena-kaura 

Yllä epäluuloinen testaaja ja testimaut

Lisäksi saatavilla on viisi erilaista velliä:

• kaura, maissi, neljän viljan, peruna-porkkana ja riisi

Ensimmäinen maistelukerta ei ollut järin onnistunut, vaikka pikkuneiti kahmaisikin aluksi puurolautasen eteensä raivokkaasti. Ekalla kerralla testasimme vadelma-kaurapuuroa, jota olin tarjonnut Oonalle joskus 5kk iässä, kun olimme reissussa ja silloin se oli kelvannut ihan kohtalaisesti. Meillä on ollut aikamoista taistelua tuon puuron syömisen kanssa, joten en ole paljon itse jaksanut niitä keitellä. Ei ole maistunut ruis-kaurapuuro, ei kaurapuuro, ei manna- tai riisipuuro, ei hedelmäsoseen kanssa tai ilman. Ymmärrätte varmaan, että suhtauduin siis hyvin skeptisesti tähänkin kokeiluun. Mutta koska omaksi hommakseni ei jäänyt kuin tuotteen kaataminen lautaselle ja iskeminen mikroon, niin lähdin kaikesta huolimatta innoissani jälleen yrittämään sitä puuron syömistä pienemmän kanssa. (Valio Onni puuroja ja vellejä ei ole muuten pakko lämmittää, vaan ne voi syödä sellaisenaankin!)

Alun innostus päättyi tähän - kädet kipossa ja sitten toteamus...ai tää on taas tätä.

Oona ei ole siis ollut innostunut puuroista, mutta ei myöskään minun tekemistä ruoista. Pilttiä, Bonaa, Semperiä ja Muksua on kulutettu purkkikaupalla ja kuluneella viikolla aloin saada tarpeekseni moisesta. Sanoin, että nyt aletaan "opettaan sitä tavoille" ja kannoin taas kaupasta kotiin vihanneksia ja pienelle sopivaa lihaa. Ensin valmistimme jauhelihakastiketta ja makaronia. Annoin syödä itse sormin ja lusikoin väliin minkä kerkesin. Sitten tarjosimme vähän kalkkunaa. Tänään tein risottoriisiä ja kanakastiketta. Se maistui! Aloin miettiä, että ehkä kyse onkin siitä, että neiti haluaa jo yrittää enemmän itse syödä, koska kaikki käsin syötävät välipalat ym. ovat aina kelvanneet. Ja niin kävi siis tänään. Laitoin välipalaksi tarjolle Onni neljän viljan puuroa - ja kaikki meni.

Ensin sormet kippoon..

..sitten tiukka ote lusikasta

Ja eikun syömään!

Lusikoi tänne vaan.

Maiskis, täähän on hyvää!

Ja kato äiti, mä osaan... (vaikka lusikka onkin väärinpäin.)

Säästyn todennäköisesti tänä iltana turhan puuron keittämiseltä. Ajattelin laittaa tarjolle omena-kaurapuuroa ja annan Oonan syödä ihan itse. :)

On tämä buzzaaminen kyllä hauskaa, vaikka tämänkin testauksen alussa tosiaan tuntui siltä, että kehtaako tästä kenellekään kertoa. Tällä kertaa sain siis vain itselleni näitä tuotteita testattavaksi (sain hakea lahjakortilla itselle mieluiset Valio Onni tuotteet Prismasta) ja tehtävänä oli vain kertoa täällä blogissa teille lukijoille, miten puurot maistuvat. Onneksi sentään maistuivat. :D

Lue lisää Valio Onni tuotteista: www.valio.fi/onni 

Pipo päässä kirpeässä syksysäässä

En ole koskaan ollut mikään syksyihminen. Tosin sopii se minulle paremmin kuin keväät loskakelit. Kuitenkin vasta näin aikuisena ja vanhemmaksi tulon myötä...ja siis vasta tänä syksynä, koin ensimmäistä kertaa todella nauttivani tuosta kirpeästä syysilmasta. (Joka muuten nyt illan ehdittyä onkin toikin mukanaan ensilumen!) Kuljin kuin pikkulapsi ihmetellen ympäri puistoa iPhoneni kanssa ja räpsin kuvia ja ihastelin, miten kauniilta jäätynyt ruoho, sammal, lehdet, marjat, hiekka jne. näyttääkään. Niille, jotka eivät vielä ole oppineet nauttimaan näistä Suomen ilmaston suomista välikausista, kehotan hankkimaan kunnon varusteet ulkoiluun! Maailma avartuu kummasti, kun ei tarvitse miettiä esim. märkiä tai palelevia varpaita.

Perheemme täytti vuoden

Suloinen nappisilmämme Enna syntyi vuosi sitten ja viikonloppuna vietimme ensimmäisiä syntymäpäiviä. Kutsut venyivät koko viikonlopun mittaiseksi ja lahjoja tuli huima kasa. Nyt sitten epätoivoisesti mietin, että mihin kaikkialle niitä pikkuisen aarteita piilottelisi.

Olen todella ylpeä Ennan omasta huoneesta. Siellä on hyvin tilaa sängylle, vaatelipastolle, lelu- /kirjahyllylle ja siltikin on vielä tilaa muutamalle lelulaatikolle. Periaatteessa huoneen saa siis helposti siistiksi, mutta eihän tuo pikkuinen tietystikään vielä tajua palauttaa leluja omille paikoilleen.

Suosimme sisustuksessamme Kodin Ykkösen tuotteita, koska ainakin meidän kohdallamme kaikki tuotteet ovat olleet toimivia ja hinta laatusuhde on kohdallaan. ( Box-lokerikko, oranssi säilytyspalli, matot ja koivun väriset seinähyllyt ovat kaikki Kodin Ykkösestä.) Ikeasta puolestaan on ostettu valkoinen pinnasänky, oranssi verho ja valkoinen Malm -vaatelipasto.



Nyt kun perheemme silmäterän huone on suorastaan sisustuslehteen sopivaa kuvausmateriaalia (omasta mielestäni), olisi kiva saada kodin muitakin kolkkia viimeisteltyä. Valitettavasti budjetti ei vaan tällä hetkellä anna periksi. Mutta ehkä kesällä sitten...