"Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan."

Lueskelen välillä Pihalla kotona -blogia, ja tänä aamuna sitä jälleen lukiessani, halusin ottaa mallia kirjoittajasta ja koota onnellisuutta tuottavia asioita sadan päivän ajan tänne blogiin. Olen ollut muka niin kiireinen, etten ehdi muuten kirjoitella, mutta yhden syyn onnellisuuteen pystyn varmasti joka päivä kertomaan. Onnenhuumassani päätän aloittaa tämän "kokeilun" listaamalla sata asiaa ensin yhdellä kertaa...sellaisia joita nyt mielen putkahtaa. Myöhemmin ne tulevat liittymään aina siihen päivään, jolloin kirjoitan. Katsotaan pääsenkö sataan... Minut tekee onnelliseksi:

1. Aamukahvi.
2. Se, kun vanhempi tytär ottaa ohjat ja pukee pienemmän.
3. Positiivisten blogikirjoitusten lukeminen.
4. Tuloillaan oleva kesä ja loma.
5. Ihana äitini, joka tekee joskus vähän liikaakin helpottaakseen minun menojen suunnitteluja.
6. Murunen pikkusiskoni, joka yllättää kutsuen itsensä kylään.
7. Siisti koti.
8. Kukat - mieheltä, sukulaisilta, vanhemmilta, oppilailta, tien vierestä poimittuna - miten vaan.
9. Palkkapäivä.
10. Pizza ja punaviini miehen kanssa sohvan nurkassa. (Mielellään ei läikytettynä ja murusteltuna.)
11. Kivat työkaverit.
12. Palapelin rakentaminen 2-vuotiaan kanssa.

Pitää mennä :D ....

....Iltapäivällä

13. Isovanhemmat.
14. Jazztanssi, leiriä suunnitellessa iski kipinä tehdä tätä taas enemmänkin.
15. Salmiakki.
16. Auringonpaiste sateen jälkeen.
17. Päiväkahvit vanhemman tyttären kanssa.
18. Se, kun joku kehuu jostakin, jonka kokee itsekin tärkeäksi.
19. Yllätysvieraat.
20. Se, ettei kaikkea tarvitse tehdä niinkuin suunnitteli. Tämä lista loppuu tähän, koska päivässä loppuu tunnit. :D

Pitkästä aikaa, päivää :)

Äitienpäivä

Kuvittelin saavani nukkua äitienpäivän kunniaksi pitkään tai edes aamukahvini asti, mutta jostain syystä vanhempi tyttäremme halusi herättää minut ensin. Olin jo viikon verran kärsinyt ilkeästä kurkkukivusta (mikä myöhemmin selvisi streptokokki-G:ksi) ja ajoittaisesta äänen menetyksestä, joten en oikein ilahtunut kutittelusta, haleista ja vieressä kyhnäämisestä, vaikka rakkauttahan se kaikki vaan oli. Yritin epätoivoisesti kääntää selkää ja piiloutua peiton alle, mutta aika turhaa se oli. Paketteja oli aamulla jaossa niin monta, ettei ihme, etteivät lapset malttaneet antaa äidin nukkua. Onneksi Tuomas kuitenkin sai houkuteltua nuoremman aamupalan laittoon, kun Enna edelleen jatkoi kainalossa möyryämistä. 

Iltapäivällä lähdettiin Maire-mamman luokse herkuttelemaan. 

Oona 2v

Vappukin meni ja Oona täytti 2 vuotta. Tarjolla oli vain gluteenittomia herkkuja. Ennan keliakia on nyt virallisesti todettu ja kaksi viikkoa ollaan jo syöty täysin gluteenittomia ruokia. Välillä iskee sellainen olo, että APUA! tämä on todella vaikeaa..alkaa jotenkin pelottamaan, ettei millään pysty valvomaan ja varmistamaan, ettei gluteenia eksy syömisten joukkoon. 

Kummitätini syö myös täysin gluteenitonta ruokaa ja muistan kun olin lapsi ja hän oli tulossa kylään - äiti osti aina tummaa suklaata ja riisikakkuja. Tosi ankeeta. Nykyään on paljon enemmän vaihtoehtoja, mitä tarjota, mutta tietämys sairauden suhteen taitaa olla edelleen yhtä onnetonta kuin vuosia sitten. En itsekään tiennyt, kuinka ehdoton ruokavalion suhteen pitää olla. 

No siitä 2-vuotiaasta. Voisiko suloisempaa pakkausta olla. Eilen pieni sai toistamiseen antibioottikuurin, kun ei olleet korvat parantuneet ensimmäisellä. Silti neiti on ollut tosi reipas. Aamulla hän kipitti omasta sängystä viereeni ja selosti ylpeästi: Mä kannoin äiti kaikki itte! Eli mukana olivat tyyny, peitto ja rakas pupuli. Ei me enää unia jatkettu, mutta vähän köllöteltiin ja Oona tutki kasvojani. "Missä on äitin kummakaavat, missä pipset, mää paputan sun pokkia..." Semmoinen papupata. Sitten suunnattiin aamupalalle ja pian olikin päiväkotiin lähtö. Matkalla autossa raikui: "boomkkkabuubuukka" eli Robinia.

Ihana kesä on alkanut, toivottavasti pysyy ilmat lämpiminä. :)

Uusi lähestymistapa uhmaikään

Pikku kakkonen (ei kyllä enää niin pieni) on vauvasta asti osoittanut olevansa vaativampi, tulisempi temperamentiltaan, päättäväisempi tai jotain tuollaista, miten asian nyt haluaa tulkita. Nyt hän lähestyy kahden vuoden ikään ja uhma on odotetusti alkanut nostaa päätään. Tilanne ei kuitenkaan ole niin katastrofaalinen kuin voisi hänen temperamentillaan kuvitella, koska Oona puhuu jo niin paljon ja osaa sanoin ilmaista, mitä hän haluaa tai ei halua.

Nukkumaanmenotilanteet ovat tällä hetkellä niitä, jolloin uhma alkaa. Joskus jo ennen unisatua tai viimeistään sen jälkeen. Usein unille menoa venytetään pottakäynneillä. "Pissahätä, äkkiä potalle! Pissa tulee vaippaan!" on tavallista lastenhuoneesta kuultua ja koska pottailukin sujuu jo niin hyvin, kannustan tietenkin siellä käymään. Joten pari vessareissua saatetaan tehdä ja sitten uskallan huoletta todeta, että nyt on käyty jo potalla. Senkin jälkeen vessahätä saattaa muka tulla, mutta vaihtuu joksikin muuksi, kun en enää vessareissulle suostu.

Jos kiukku alkaa sadun jälkeen, seuraava on hyvin tyypillistä: "Ei Oona halua makaa! En minä halua isoa pupua! Ei tyynyä, YHTÄÄN! Kaikki pois..." Ja tämän mantran aikana heitellään kaikki mahdollinen sängystä pois. Yritän usein olla tyynenä vieressä ja antaa tavaroita sitä mukaa takaisin, kun ne kelpaavat. Viime päivinä Oona on kuitenkin käskenyt myös äidin pois "kertaan" eli alakertaan ja sinne olen sitten lähtenyt. Jos ylhäältä kuuluu esim. "Oona haluaa haluaa pupun!" tai "Äkkiä peitto päälle!" niin palaan takaisin, jonka jälkeen Oona usein vilkuttaa silmät puoliummessa "Heippa äiti.." ja sitten hän nukahtaa. Aina hän ei kumminkaan mitään huutele vaan hakee itse pois heittämänsä tavarat takaisin ja alkaa unille.

Tänään oli hassu tilanne, kun sadun jälkeen laitoin verhot kiinni ja sammuttelin isot valot, niin Oona ryntäsi Ennan sänkyyn kiukkuamaan. Pyytelin häntä aikani palaamaan omaan sänkyyn, mutta kun käsky kävi, että "äiti menee pois", niin lähdin alakertaan. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään ja kun hetken päästä hiivin katsomaan, mitä neiti oikein puuhaa, näin pikkuisen kääriytyneenä Ennan isoon peittoon ja olevan umpiunessa.

Punainen lankani yrittää olla se, että kun lapsi uhmaa ja tuntuu vastustavan kaikkea, niin myötäilemällä ja toimimalla kuten hän haluaa, se pääasia tulee kuitenkin hoidetuksi niinkuin vanhempi halusi. Uhmahan on lapsen itsenäistymistä ja meillä tuo pieni näyttää olevan erittäin omatoiminen ja itsenäinen. Ainakin tuon nukkumaanmenon suhteen. Toinen on pukeminen. :D Eilen kun olin aamulla hammaspesulla, Oona tuli kasa vaatteita kädessään ja sanoi: "Noin, kaikki löytysi." Hän oli siis itse hakenut päivävaatteet ja ihan hyvät onneksi. Kahdesta collegepaidasta pyysin valitsemaan toisen kun muuten tulisi liian kuuma. Semmoista. Antaa lapsen itsenäistyä. ;)

"Äiti osti uuden sängyn"

Niinpä niin, äiti osti...eli isi otti pinnasängystä laidan pois, koska pikkuneiti kiipesi eilen kaksi kertaa itse pois sängystään hakemaan unipupuaan, kun oli ensin heittänyt sen kiukkuisena pois. Oonan ei nimittäin tekisi tällä hetkellä mieli koskaan mennä nukkumaan. "Tylsää!" On kaikunut jo viikon verran yläkerrasta, kun neiti on hakenut itsekseen unta.

Tänään oli sitten jännät paikat, että mitäköhän neiti tekee, kun ei ole pinnoja hidastamassa menoa.

Unille mentäessä alettiin ensin lukea iltasatua, jonka aika Oona totesi, että on pissahätä. No sitten mentiin potalle, jonne tulikin oikein kunnon tortut. :D Sitten uudestaan satua lukemaan, jonka jälkeen sammutin valot ja siitä se kiukku sitten alkoi. Ensin Oona ryntäsi Ennan viereen, jossa annoin hänen vähän aikaa kiljua (Enna parka piti korvista kiinni, mutta antoi Oonan maata vieressä). Lopulta Oona tuli itse sänkyynsä, jonka vieressä odottelin. 

Sitten hän alkoi vaatia isiä nukuttamaan, äitiä pois ja vauvaa unikaveriksi. Suostuin hakemaan vauvan, joka lopulta lensi lattialle ja sitten pupu jne. Sitten toivotin Oonalle hyvää yötä, silitin päätä ja lähdin alakertaan. Oona huusi vain pienen hetken kiukkuaan ("tylsää" jne.) ja sitten hän kipitti itse hakemaan unikaverit, kuulin hänen asettelevan ne paikoilleen "noooin" ja sitten tuli hiljaista. :)

Hyvää yötä murmelit!

Pirun ripuli ja ihana papupata

Perheen keskimmäiset kärsivät adenoviruksen kourissa. E:llä alkoi yli viikko sitten kamala ripuli ja vieläkin tuli illalla sitä itseään. Tähän sopisi niin mainiosti taustalle soimaan se biisi "ripuli on löysää kakkaa". T aloitti talvilomansa käymällä työterveydessä, niin saa sitten jatkaa tai siirtää sairasloman takia lomaa myöhemmin. Meillä on sviitti varattuna koko perheelle hiihtolomaristeilylle ja nyt ollaan sormet ristissä, että sairaat tervehtyisivät ja minä ja O ei enää sairastuttaisi. Kuumettakin on noilla kahdella ajoittain ollut. Sitkeä tauti tuntuu olevan. Olis vaan jo ohi.

No, on täällä sairastuvassa ollut silti ihan lystiäkin. Oona oppi taas tänään parikin uutta lausahdusta, joista toinen sai mun sydämen ihan syrjälleen, kun se tuli ihan yllättäen ja taas mitä suloisemmalla äänellä ja silmät kirkkaina mun silmiin tuijottaen: "Arvaa mitä äiti, voidaan leikkiä Ennan kanssa paukkaa!" (lue: kauppaa) Tämä lausahdus lennähti ilmoille, kun Enna oli askarrellut kartongista leikkirahoja ja sanonut, että näillä voi sitten leikkiä kauppaa. "Arvaa mitä äiti" olikin sitten oikein Oonan päivän hokema, kun hän huomasi, kuinka huvittunut olin joka kerta hänen sen sanoessaan. Toinen hauska juttu tuli keittiöleikeissä, kun Oona alkoi hokea, että "äiti syö kiltisti kakkua, äiti syö kiltisti vettä, äiti syö kiltisti..." :) Voi elämä, miten ihana toi tyttö on! Ja kuten oma äitini totesi, siitä tulee vahva tyttö. Se on kyllä niin päättäväinen ja temperamenttinen, mutta samalla ihanan empaattinen ja aurinkoinen, hassu ja reipas. Kaikkea mahdollista.

7/7 ohi on ja eikun joulua valmistelemaan!

Huippu fiilis kun takana on seitsemän joulunäytöstä ja vain pari toimistopäivää edessä. Tunnollisen työntekijän tapaan tietysti sairastun juuri nyt, mutta ehkä sentään jouluksi paranen. Nielu tosiaan pamahti ihan tukkoon ja kipeäksi tänä iltana, kun viimeiset oppilaat oli saatettu näytöksestä tyytyväisten vanhempien huomaan.

Oma ihana murmelinikin esiintyi jälleen eilen, tällä kertaa tonttuna, ja oli valehtelematta oman ryhmänsä tarkin ja ehkä innokkainkin esiintyjä. Kovin Ennaa vielä jännittää kaikki esitykseen liittyvä "oheistoiminta", mutta lavalla ei sitten jännitä yhtään ja hän säteilee niin suloisena. Isä, Oona, mami, Anne ja isomummi-Anjakin olivat näytöstä seuraamassa.

Oona on ottanut vähän rankasti sen, että olen ollut niin useana iltana poissa kotoa ja tänäänkin alahuuli väpätti, vaikka saivat jäädä isän kanssa kotiin. Onneksi tulevat kolme hoitopäivää eivät ole pitkiä ja illalla voidaan rauhoittua kotona ja valmistella joulua. "Kaikki" tulevat jälleen meille ja se on aivan ihanaa!

Perjantaina olisi aika hankkia vähän joululahjoja, en tosin ajatellut mitään suurta. Iän karttuessa on alkanut turhalta kaiken tavaran ostaminen vain sen vuoksi, että on joulu. Tärkeintä itselle on se yhdessäolo.

Pinnat kireällä - missä on meidän hyvät tavat?!

Meidän perheessä on pinnat kireällä vähän kaikilla vähän joka päivä. Tänään vaihteeksi raivottiin kurkut suorana vanhemman tyttären kanssa. Hän halusi ulos ja huusi apua ja kun en heti pystynyt, enkä halunnut kun raivoamalla "pyydettiin", niin kehitettiin kunnon huutokonsertti sitten. Hetken päästä itse itkin kuinka olin taas niin kamala äiti, mutta onneksi sain anteeksi. Ulos se neiti ei päässyt, kun ei enää sen itkupotkuraivarin jälkeen jaksanut. Halailtiin, katsottiin piirrettyjä ja syötiin suklaata... Semmoiset tavat ja metodit tänään.

Pienempi kilahtelee, jos pitäisi nukkumaan mennä tai vaippa vaihtaa. Potalla käy vain lueskelemassa kirjoja ja vääntää sitten kakat vaippaan. "Ei oo kakka" tai "ei oo iso kakka" tarkoittaa, että on pyllypesun aika ja jos aikeensa paljastaa kakkapyllylle, niin sehän kirmaa karkuun. Ulkovaatteita pukiessa ei saa auttaa ja kaikki hanskat on yleensä huonoja. Purkkaa tarttis olla tarjolla koko ajan ja sen jälkkäriksi vielä pastilli. Ruokalappua käytetään vain pari kertaa viikossa ja aamupala, välipala ja iltapala tarjoillaan mieluiten sohvan ääreen. Koska olen kyllästynyt perheemme tapaan huutaa jatkuvasti ihan turhista asioista, lepsuilen mm. tässä ruoka-asiassa jatkuvasti. Haluan pitää rauhan maassa... Ihan kiva juoda kahvia sohvalla ja katsoa Pikku Kakkosta - paljon kivempaa kuin taistella, tapella ja taivutella neitoja pöydän ääreen syömään puuroa.

Pöytätapoja opetellaan taas myöhemmin, mutta anteeksipyyntöä puolestaan opetellaan joka päivä. Päivittäin tulee tilanteita, että jonkun pitäisi pyytää anteeksi ja jostain syystä tuo 4v. ei millään haluaisi. Oonakin aika hyvin ymmärtää tulla halaamaan ja puhaltamaan, jos hän satuttaa Ennaa vaikkei anteeksi vielä osaakaan sanoa, mutta Ennalle tuo sana on ihan hirmu vaikea.

Itselleni puolestaan on ihan hirmu vaikeeta päästä yli kiukusta ja turhautumisesta, jos lapsia on pitänyt komentaa tms. Turhautumisen tunteet jotenkin kasaantuu ja lopulta "poksahtaa" ihan älyttömässä mittakaavassa ulos...miten siinä sitten pitäisi opettaa ja näyttää hyvää esimerkkiä? Onneksi kohta alkaa joululoma. Julistan oman joulurauhan jo 19.12. alkaen. :)

"Omppu" osaa

Väittävät, että nykyihminen kokee olevansa sitä arvostetumpi ja tärkeämpi tässä yhteiskunnassa, mitä kiireisempi hän on. Itse en pröystäile kiireilläni, ennemminkin pahoittelen. Haluaisin vastata kuulumisten kyselyyn, että ollaan maattu kotona ja otettu rennosti, mutta kahden pienen lapsen äitinä perheen ja työn välillä tasapainoilu luo ympärille kiireen tuntua. Siksi on taas jäänyt paljon ihania hetkiä jakamatta täällä blogissa.

Meidän Omppu eli Oona täyttää kuukauden päästä 1,5-vuotta. Hänestä on vaikeiden vauva-aikojen jälkeen kasvanut mitä hurmaavin pieni taapero ja siskonsa tavoin (ylpeän äidin häpeilemätöntä pröystäilyä ;)) melkoisen taitava pikkuihminen.

Oona oppi kävelemään 10kk iässä, joten nyt hän jo harjoittelee juoksemista ja laukka-askel tuntuu olevan mieluinen tapa liikkua. Sisarensa tavoin hän osaa jo kävellä varpaillaan, joskus vähän liikaakin. Oona osaa kontata, istua ja kävellä karhukävelyä pyydettäessä. Hän siis ymmärtää näiden liikkeiden erot. Lisäksi Oona osaa pyörähtää paikallaan "piruetin", tömistää ja leikkiä esim. Piiri pieni pyörii -leikkiä. Hän kiipeää ketterästi portaita ylös ja alas ja erilaisille tasoille (tuoli, sohva, pöytä, isän kuntoilupenkki, sänky jne.) on kiva kiipeillä. Karkeamotoriikka on siis hyvin hallussa.

Pikku Omppu osaa myös pukea sukat, kengät, pipon ja hameen. Paidan ja housutkin hän onnistuu satunnaisesti saamaan päälleen. Pukeutumisleikit ovatkin yksi neidin lempipuuhista ja jos äiti tuo joskus kaupasta jonkun uuden vaatteen, siitä ollaan todella iloisia. Oona osaa koota kaikki kotona olevat nuppipalapelit, laittaa erimuotoisia puisia palikoita oikeisiin reikiin laatikkoon, kasata duploja päällekkäin ja piirtää kiemuroita. Jostain syystä Oona tarttuu kynään jo nyt aina oikeaoppisella kynäotteella, molemmilla käsillä. Hän osaa myös syödä itse lusikalla ja haarukalla ja juoda tavallisesta mukista. Hienomotoriikkakin hyvällä mallilla siis... :)

Sanainen arkku on myös viime aikoina auennut ja alkanut laajentua sanan tai parin päivävauhtia. Oonan sanoja ovat mm.: äiti, isi, Enna, anna, ei, pois, kakka, kukka, pimppi, jjjuuustoa, kinkku, kurkku, auto, pyörä, kiitti, purkka, tettä(vettä), mamma, pappa, kukkuu(nukkuu), pupu, pallo, popo(mopo) jne.
On niin ihanaa kun voi jo käydä keskusteluja pikkuisen kanssa, koska ymmärryshän on vielä suurempi kuin ulosanti. Kirjoja luetaan paljon ja useita kertoja päivässä.

Sellainen pieni ihme täällä siis kasvaa toisen ihmeen rinnalla. Tarkoituksenani ei ollut siis ylpeillä vaan kerätä itselleni muistiin, mitä kaikkea on ennen puoltatoista vuotta tapahtunut. Ja sehän on paljon.

Helppoa lastenhoitoa

Välillä meinaa tämä lastenhoito käydä niin helpoksi, että ihan naurattaa. Enna on alkanut kovasti huolehtimaan pikkusiskostaan ja auttaa minua ihan pyytämättä kaikenlaisissa hommissa. Eräänä aamuna Oona valitsi vaatteet vaatekaapistaan ja Enna auttoi ne tämän päälle sukkia myöden! Tänään Enna vahti pienempäänsä pihalla ja kiikutti tätä kirpparilta löytämässäni kiikussa. Ruoka-aikaan Enna tuo aina Oonallekin ruokailuvälineet ja ulos lähdettäessä auttaa tälle kengät jalkaan.. Vaikka joskus Oona onnistuu siinä itsekin. Illalla isosisko napitti pikkuisen yöpuvun kiinni ja luki tälle iltasadun. Ei voi muuta enää sanoa, kuin olen minä ihanat lapset saanut!

Nyt tytöt ovat vielä kaiken lisäksi muuttaneet samaan huoneeseen nukkumaan ja unille menoon entistä helpompaa. Enna on myös oppinut nukahtamaan itsekseen ja uni tulee niin helposti, ettei iltasatuakaan aina jaksa kuunnella. Sinne ne vaan laitetaan sänkyyn ja suukotellaan ja halitaan...ja sitten vaan äiti heittäytyy sohvalle leviäks, kun muruset jäävät odottamaan Nukkumattia.

Huomenna alkaa työt ja päiväkoti. Toivottavasti elämä silti jatkuu yhtä mukavana.

                                       

    

Vauvarokko

Oonan sairastelun syy selvisi viimein, kun hänelle tänään nousi ihottumaa. Naapurini tiesi ehdottaa, että kyseessä on varmaankin vauvarokko, joka tunnetaan myös nimellä kolmen päivän kuume. Tätä ennen olin soittanut lääkärille ja kysynyt, pitäisikö näppyjä tulla näyttämään, koska olemme mukana MPR-rokotetutkimuksessa. Hassua, ettei lääkäri ehdottanut tätä diagnoosia.

Noh, Sairaslapsi.com -sivuston mukaan olemme sairauden loppusuoralla, joten nyt vaan äidille ja isälle tsemppivaihde 

 

        

päälle, että jaksamme viimeisetkin viruspirulaisen aiheuttamat känkkäränkät.

Kesä rientää

Aika kuluu siivillä, huomenna on jo heinäkuu ja paljon on touhuttu. Eilen tulimme Kaarina-Helsinki-Tampere-Kaarina reissusta. 

Lähdimme keskiviikkona koko perheen kera (kuten yleensä aina) ja auto täynnä rompetta Sannin perheen luokse. Ennen matkaan lähtöä kävin ottamassa Oonalle hänen 1v -rokotteensa, jotka erään rokotetutkimuksen vuoksi olivat vielä ottamatta. Matka Helsinkiin sujui hyvin ja perillä otettiin vähän välipalaa, jonka jälkeen suunnattiin loppupäiväksi Linnanmäelle. Erittäin onnistunut reissu! Enna ja Milja juoksivat pyörityksestä toiseen 4 tunnin ajan kertaakaan valittamatta väsyneitä jalkoja. Oonakin kävi kanssani parissa karusellissa. Yksi oli vähän hurja, kun en huomannut ensin katsoa, miten se pyörii...kyltissä kun luki, että sopii kaikille. :D Siellä yläilmoissa sitten yritin kaikin voimin hillitä kuumailmapalloamme, ettei se lähtisi villiin pyörintään. Oona oli ihmeissään, muttei onneksi pelästynyt.

Illalla Sannin luona Oona oli tosi väsynyt ja kylvyn jälkeen alkoi täristä ja voivotella. Epäilimme nestehukkaa, mutta yöllä huomasinkin, että hänelle oli noussut kuume. Rokotehoitaja oli sanonut, että tytölle voi nousta korkea kuume, joten emme olleet enempää huolissamme. Annettiin Panadolia ja torstaipäivänä käytiin vähän kaupoilla. Perjantaina lähdimme aiottua aiemmin Tampereelle ajelemaan, koska Oona oli niin väsynyt, eikä meinannut pysyä hereillä. Tampereella menimme Laura-tätini luokse ja siellä mittasin vaikeroivalta kullaltamme 39,4 astetta kuumetta, kainalosta, joten soitin terveyskeskukseen ja kysyin neuvoa (supot eivät tuntuneet laskevan kuumetta tarpeeksi). Minua kehotettiin käyttämään Oonaa lääkärillä. Kävimme Mehiläisessä ja siellä lääkäri totesi Oonalla olevan virusperäisen tulehduksen nielussa. Kuume johtui siis todennäköisemmin siitä. Saimme reseptin nestemäisen Panadoliin, joka vaikuttaa nopeammin ja annostus on tarkempi. Supot olivat kuulemma jo liian pieniä (125mg) eikä niitä oikein voi puolittaakaan.

Lauantaina ajoimme takaisin kotiin Ennan jäädessä mamin luokse lomailemaan ja huvittelemaan. Oonan kuume jatkui vielä iltaan, mutta kuuden jälkeen neiti yllättäen piristyi, söi ja alkoi tanssahdella. Sunnuntaiaamuna oli enää vähäistä lämpöä. Jospa pöpö on nyt selätetty.

                                   

                                      Oona opettelee syömään itse jogurttia

                            

                                       Enna Kaarinan Hovirinnan leikkipuistossa

  

                                   

                                      Tytöt Myllyssä autoilemassa

                                   

                                      Ennan napa Aurajokirannassa

                                   

                                      Oonan napa Aurajokirannassa

Tällaisia kesäpuuhia meillä on reissujen lisäksi ollut. 

P.S. Alan olla vähän kypsä tuohon Facebookin käyttöön. Kuinka moni seuraa meidän elämää täällä? Meinasin luopua F:n käytöstä kokonaan, mutta kovinkaan moni ei pidä esim. blogia ja kun olen niin huono soittelemaan, en saisi mistään tietää, mitä ihmisille kuuluu. Poistin puolet ystävistäkin ja nyt vähän harmittaa, kun ei ole oikein mitään kanavaa, mistä saisin tietää heidän elämästään. Voi elämä...

Vihdoinkin Onnisti!

Olen mukana buzzaamassa Valio Onni puuroja (ja vellejä), jotka on valmistettu tuoreesta suomalaisesta maidosta, mutta joka on vähemmän käsiteltyä ja siksi sopivaa pikkulapsille jo 4-8 kuukauden iästä alkaen. Tuotteissa on myös täysin maidottomiakin vaihtoehtoja! Valio Onni puurot ja vellit ovat sopivia sekä aamu- väli- että iltapalaksi ja niitä on kätevä ottaa mukaan esim. reissuun pienen n.2dl pakkauksensa ansiosta. Tuotteet säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä ja avattuna 1 vuorokauden jääkaapissa.

Meille kotiin tuli testattavaksi kaikki viisi puurovaihtoehtoa:

• viljaisa puolukka, neljän viljan, vadelma-kaura, vadelma-mustikka ja omena-kaura 

Yllä epäluuloinen testaaja ja testimaut

Lisäksi saatavilla on viisi erilaista velliä:

• kaura, maissi, neljän viljan, peruna-porkkana ja riisi

Ensimmäinen maistelukerta ei ollut järin onnistunut, vaikka pikkuneiti kahmaisikin aluksi puurolautasen eteensä raivokkaasti. Ekalla kerralla testasimme vadelma-kaurapuuroa, jota olin tarjonnut Oonalle joskus 5kk iässä, kun olimme reissussa ja silloin se oli kelvannut ihan kohtalaisesti. Meillä on ollut aikamoista taistelua tuon puuron syömisen kanssa, joten en ole paljon itse jaksanut niitä keitellä. Ei ole maistunut ruis-kaurapuuro, ei kaurapuuro, ei manna- tai riisipuuro, ei hedelmäsoseen kanssa tai ilman. Ymmärrätte varmaan, että suhtauduin siis hyvin skeptisesti tähänkin kokeiluun. Mutta koska omaksi hommakseni ei jäänyt kuin tuotteen kaataminen lautaselle ja iskeminen mikroon, niin lähdin kaikesta huolimatta innoissani jälleen yrittämään sitä puuron syömistä pienemmän kanssa. (Valio Onni puuroja ja vellejä ei ole muuten pakko lämmittää, vaan ne voi syödä sellaisenaankin!)

Alun innostus päättyi tähän - kädet kipossa ja sitten toteamus...ai tää on taas tätä.

Oona ei ole siis ollut innostunut puuroista, mutta ei myöskään minun tekemistä ruoista. Pilttiä, Bonaa, Semperiä ja Muksua on kulutettu purkkikaupalla ja kuluneella viikolla aloin saada tarpeekseni moisesta. Sanoin, että nyt aletaan "opettaan sitä tavoille" ja kannoin taas kaupasta kotiin vihanneksia ja pienelle sopivaa lihaa. Ensin valmistimme jauhelihakastiketta ja makaronia. Annoin syödä itse sormin ja lusikoin väliin minkä kerkesin. Sitten tarjosimme vähän kalkkunaa. Tänään tein risottoriisiä ja kanakastiketta. Se maistui! Aloin miettiä, että ehkä kyse onkin siitä, että neiti haluaa jo yrittää enemmän itse syödä, koska kaikki käsin syötävät välipalat ym. ovat aina kelvanneet. Ja niin kävi siis tänään. Laitoin välipalaksi tarjolle Onni neljän viljan puuroa - ja kaikki meni.

Ensin sormet kippoon..

..sitten tiukka ote lusikasta

Ja eikun syömään!

Lusikoi tänne vaan.

Maiskis, täähän on hyvää!

Ja kato äiti, mä osaan... (vaikka lusikka onkin väärinpäin.)

Säästyn todennäköisesti tänä iltana turhan puuron keittämiseltä. Ajattelin laittaa tarjolle omena-kaurapuuroa ja annan Oonan syödä ihan itse. :)

On tämä buzzaaminen kyllä hauskaa, vaikka tämänkin testauksen alussa tosiaan tuntui siltä, että kehtaako tästä kenellekään kertoa. Tällä kertaa sain siis vain itselleni näitä tuotteita testattavaksi (sain hakea lahjakortilla itselle mieluiset Valio Onni tuotteet Prismasta) ja tehtävänä oli vain kertoa täällä blogissa teille lukijoille, miten puurot maistuvat. Onneksi sentään maistuivat. :D

Lue lisää Valio Onni tuotteista: www.valio.fi/onni