"Ihan tyhmä kakkapissa!"

Tyttärelle on iskenyt uhmaikä. Merkkejä siitä näkyi jo jonkin verran kesällä. Kun päiväkoti alkoi elokuussa, neiti oppi kaikkia hienoja uusia tapoja koetella äidin hermoja ja asetettuja rajoja.

Juuri nyt tyttären pitäisi olla päiväunilla. Vein hänet sänkyyn tunti sitten ja lueskelimme pari satua, jotta neidille tulisi mukava ja levollinen olo nukahtaa. Tällä hetkellä kuulen huoneesta leijonan karjuntaa ja "ihan tyhmä kakkapissa" -juttuja. Hän on käynyt kolme kertaa ovella kurkkimassa ja sanomassa, ettei hän enää nuku. Kerran oli pissahätä...muttei sitten ollutkaan. Päivävaatteet piti riisua 10 minuuttia sen jälkeen, kun jätin hänet huoneeseen unta hakemaan, vaikka niitä unille mennessä ei saanut ottaa pois. Unipupu oli hetki sitten ihan tyhmä. (Nyt kuulen, kuinka hän imeskelee sen korvia.) Itselläni olo on kurja. Olen mielestäni todella jämäkkä äiti. Jos olen jotain päättänyt, niin myös tehdään. Usein taistelun voitto ei kumminkaan tunnu yhtään mukavalta. Käyn valtavaa taistelua päässäni, että oliko tämä nyt vaivan arvoista, tarpeellista jne. Mutta toisaalta, tätä tekstiä näpyttäessäni meteli huoneessa on lakannut ja neiti vetelee sikeitä, joita hän omista vastusteluistaan huolimatta selvästi vielä tarvitsee. Yöunille Enna onneksi yleensä menee ilman taisteluja ja sitten hän nukkuu lähes kellon ympäri ilman heräilyjä.

Ennalla on kovasti vaikeuksia "jaksaa" asioita. Etenkin paikasta toiseen käveleminen on äärimmäisen raskasta. Joka kerta, kun esimerkiksi lähdemme autolla jonnekin tai tulemme kotiin, matka kotiovelta parkkipaikalle tai takaisin on vaaaltavan pitkä ja raskas. (Oikeasti tuskin 100 metriä.) Joudumme usein käyttämään kaikki maailman houkuttimet ja sittenkin hän jää mieluummin maahan huutamaan, jolloin jatkamme itse hiljalleen matkaa ja kirkuva neiti tulee muurahaisen askelia perässä. :D Minulle on todella tärkeää, että häntä ei kokonaan jätetä (pelkään hänen saavan hylkäämistrauman), mutta tähän mennessä on aina riittänyt, että kävelee kulman taaksen, jolloin hän kiirehtii perään ja näkee, että isi tai äiti sittenkin odottaa siellä käsi ojossa. Jos hän sitten edes yrittää "jaksaa" kotiovelle asti, saatan palkita hänet kantamalla loppumatkan, jos kädet eivät ole täynnä tavaraa. Päiväkodissa tosin viime vuonna sanottiin, että Enna on aika laiska kävelemään, joten parempi olisi varmaan jättää tämä "palkinto" antamatta.

Kolmas tapa uhmata on tietysti mielen muuttuminen 5 sekunnin välein. Ensin halutaan punaista jogurttia ja sitten keltaista, lopulta pelkästään leipää jne. Näihin leikkeihin emme kuitenkaan lähden mukaan, vaan tarjoamme aina kahta asiaa ja ensimmäinen valinta pidetään, jos se on jo ehditty antaa, vaikka sitten ei maistuisi enää mikään. Vaatteet Enna saa toisinaan valita kokonaan itse, käsken sitten vaan esimerkiksi valita "vielä hupparin" tms., jos ilma sitä vaatii. Joskus Ennalle iskee prinsessapäivä ja se on vaan söpöä, kun neiti liihottelee juhlamekoissaan. :)

Nimittely ja huutaminen on kurja tapa, joka selvästi on tullut päiväkodista mukaan. Kiellämme usein pari kertaa, että "tuo ei ole mukavaa" tai "noin ei saa sanoa", mutta mikäli hän jatkaa sitä, olemme usein niinkuin mitään ei tapahtuisi ja pyrimme ohjaamaan hänen huomiotaan johonkin muuhun.

Enna ei ole ollenkaan vaikea tapaus vieläkään, mutta äidille on toisinaan rankkaa, kun pitää olla niin ankara omaa enkeliään kohtaan. Kyllä se siitä..sanovat. :)

Kesäkuulumisia Vol. 2

Kone toimii jälleen. Ja vika ei ollutkaan sen suurempi kuin viallinen näytönohjain, jonka korjaus lopulta maksoi 0€ ja me kun jahkailimme koneen huoltoon viemistä koko kevään. :)

Heinäkuu alkoi kummitytön ristiäisillä, joita vietettiin Tampereella Seela Sofian isovanhempien luona. Itse kastetilaisuus oli hikinen, mutta siitä selvittiin. Puhaltelin koko ajan varovasti hikeä kasvoiltani, etten olisi valuttanut pisaroita pikkuprinsessan päälle. Neiti nukkui tyytyväisenä koko toimituksen ajan. Ainoastaan ensimmäisen virren kajahtaessa ilmoille (ihanaa, kun niin moni oikeasti lauloi mukana) neiti nyrpisti hieman nenäänsä ja mutristi suutaan - kauneusunet kun meinasivat pahasti keskeytyä - mutta hän jatkoi kumminkin tyytyväisenä nokosiaan.

Seelan Emma-täti oli tehnyt aivan uskomattomia täytekakkuja, suorastaan taideteoksia, joita kukaan ei meinannut aluksi raaskia leikata. Kävin sitten itse rohkeasti kakkujen kimppuun ja ne maistuivat vähintäänkin yhtä upeilta kuin miltä näyttivät.

Jokainen ruusun terälehti, pienet tossut, nallekarhu ja pienet kukat 

oli kaikki tehty alusta loppuun itse käsin.

Pikkuneidit ottivat myös juhlista kaiken ilon irti.

Pihakivistä sai oivan kylvyn nukeille.

Jäimme viettämään kesälomaa juhlien jäkeen vielä viikoksi vanhempieni luokse Kangasalle/Tampereelle ja kävimme kiertelemässä paikallisia nähtävyyksiä ja huvituksia. Ensin tiemme vei Marjamäen Pajutilalle Kangasalle, minne ajelimme "pakon" saattelemana, koska pikkuneitimme oli saatava nukutettua päiväunille. Kuvissa Enna näyttääkin vielä aavistuksen uniselta, koska torkut jäivät vähän lyhyeen.

Kolme pientä pukkia

"Joo joo, on se jännä se virtahepo"...

Tämä norsukin oli täysin pajusta tehty. Upeita.

Ankat saivat vähän hymyä väsyneen neidin huulille.

Äitikin oli reissulla mukana. :)

Sitten juhlimme Anja-mummin ja Osmo-papan 150v. (75+75) syntymäpäiviä suvullemme tyypilliseen tapaan: laulaen ja tanssien. Esitimme pikkusiskoni Juulin kanssa myös vähän tanssi-improvisaatiota ja sitäkös tyttäreni seurasi ihmeissään.

Päivänsankarit eivät arvanneet yllätysjuhlista mitään.

Kunniavieraat saivat kukkia ja "valtikat".

"Tanssi tyttöni tanssi"...

Tytär ihmettelee, kun äiti ja täti "taiteilee".

Ja sitten pienempi teki perässä. :)

Ja sitten taas isot jatkoivat.

Ihastelimme Tamperetta myös järveltä päin ja matkasimme Viikinsaareen. Mukana oli makkaroita, nakkeja ja eväsleipiä. Herneitäkin ostettiin torilta evääksi. Retkipäivä oli mitä upein ja vesi Viikinsaaressa ihanan lämmintä. 

Äiti ja isikin uskaltautuivat uimaan.

Viikon reissu päätettiin Ikaalisiin, missä tapasimme jälleen Ennan suosikit eli Titi-nallen perheineen. Kaikki nallet halittiin läpi. Niiden kanssa leikittiin ja koko nalletalo kierrettiin moneen kertaan. Tuliaisiksi  ja heti käyttöön ostettiin uusi t-paita Tau-nallen kuvalla ja lisäksi toimme kotiin ja naapurin tytölle nallemagneetteja.

Isänalle ja Enna

Pihalla oli hyvä pistää taas tanssiksi.

Tiri-vauva ja Enna aurinkolaseissaan ja uudessa t-paidassa.

Ennen kotiin lähtöä tanssahdeltiin vielä Tampereen Keskustorilla.

Nyt on sitten kesä lähes päättynyt. Illat ja aamut ovat selvästi viileämpiä. Tytär palasi päiväkotiin ja äiti on vähitellen aloittanut töiden suunnittelun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Syksy voi tulla.

Buzzzz....

Buzzaan jo, vaikka en tiedä pääsenkö edes mukaan kampanjaan.
Eilen tuli Buzzadorilta viestiä, että tulossa on uusi Vanish-kampanja... Tiedättehän sen "luota pinkkiin" jne.? Innostuin heti suunnattomasti. Testattavaksi olisi tulossa upeita tuotteita, joista yhtä olen kokeillut aiemmin. En ymmärrä, miksen ole ostanut sarjan tuotteita yhtä kertaa enempää, koska meillä se yksi ainakin toimi. Nimeä en nyt muista, mutta kerron heti, jos pääsen buzzaamaan. :)

Tietokone on jälleen rikki ja huollossa vihdoin, joten joudun näpyttelemään tällä älykkäällä puhelimellani. Oli tarkoitus kertoa lisää kesäkuulumisia, mutta en pääse laittamaan kuvia nyt, joten kirjoittelen niistä sitten, kun kone saadaan takaisin.

Buzzz...