"Äiti osti uuden sängyn"

Niinpä niin, äiti osti...eli isi otti pinnasängystä laidan pois, koska pikkuneiti kiipesi eilen kaksi kertaa itse pois sängystään hakemaan unipupuaan, kun oli ensin heittänyt sen kiukkuisena pois. Oonan ei nimittäin tekisi tällä hetkellä mieli koskaan mennä nukkumaan. "Tylsää!" On kaikunut jo viikon verran yläkerrasta, kun neiti on hakenut itsekseen unta.

Tänään oli sitten jännät paikat, että mitäköhän neiti tekee, kun ei ole pinnoja hidastamassa menoa.

Unille mentäessä alettiin ensin lukea iltasatua, jonka aika Oona totesi, että on pissahätä. No sitten mentiin potalle, jonne tulikin oikein kunnon tortut. :D Sitten uudestaan satua lukemaan, jonka jälkeen sammutin valot ja siitä se kiukku sitten alkoi. Ensin Oona ryntäsi Ennan viereen, jossa annoin hänen vähän aikaa kiljua (Enna parka piti korvista kiinni, mutta antoi Oonan maata vieressä). Lopulta Oona tuli itse sänkyynsä, jonka vieressä odottelin. 

Sitten hän alkoi vaatia isiä nukuttamaan, äitiä pois ja vauvaa unikaveriksi. Suostuin hakemaan vauvan, joka lopulta lensi lattialle ja sitten pupu jne. Sitten toivotin Oonalle hyvää yötä, silitin päätä ja lähdin alakertaan. Oona huusi vain pienen hetken kiukkuaan ("tylsää" jne.) ja sitten hän kipitti itse hakemaan unikaverit, kuulin hänen asettelevan ne paikoilleen "noooin" ja sitten tuli hiljaista. :)

Hyvää yötä murmelit!

"Ensin pavvomeveen!"

Niin totesi armas kuopukseni tänään, kun olimme matkalla "erikoisaamiaiselle" tiiviisti nukutun yön jälkeen. Onneksi sentään malttoi nauttia herkkuaamiaisesta ennen palloihin sukeltamista.

Reissu oli varmasti yksi unohtumattomimmista perheemme yhteisistä kokemuksista tähän asti. Meillä oli sviitti, jossa oli mukava käydä aina välillä rauhoittumassa ilman, että tuli tunne matkustamisesta sardiinipurkissa. ;) Hytissä oli myös tarjolla vähän virvokkeita ja hedelmiä, joita oli kiva nauttia iltapalaksi kera tax freesta ostettujen "pipsien" (lue:sipsien) ja kotoa kannettujen riisipiirakoiden ja hedelmäsoseen. Tuomas ja minäkin saimme lähes aidon kokemuksen laivan yöelämästä, kun seurasimme tv:n välityksellä livekuvaa laivan yökerhosta ja nauroimme muiden huvittaville tanssikuvioille napostellessamme itse sipsiä vuodesohvalla löhöillen ja shampanjaa maistellen. :D

Yön nukuimme tosiaan kaikki vierekkäin sviitin parisängyssä vaikka vuodesohvakin oli pedattu meille. Unille meno ei tietenkään olisi millään huvittanut, vaikka remusimmekin jo illallakin pallomeressä ja kävimme Muumipeikkoa ja Myytä moikkaamassa. Oona sentään tuli kainaloon vasta aamuyöllä ja kaikkien onneksi herätti meidät sinne erikoisaamiaiselle vähän myöhemmin. Oma herätyskelloni olisi herättänyt väärään aikaan, kun en tajunnut puhelimeni kellon siirtyvän automaattisesti Ruotsin aikaan.

Päivä kului lasten huvituksissa ja kaupoilla käydessä. Iltapäivällä taistelin Oonan päiväunille ja niiltä kiirehdimmekin suoraan Buffettiin. Tytöille maistui parhaiten jälkiruoat. ;) Buffetin jälkeen kävimme vielä laivan saunaosastolla, jossa ei ollut meidän lisäkseni muita, joten saatiin polskutella ihan rauhassa. 

Satamaan tultiin varmaan kaikkien mielestä liian aikaisin, lomaa olisi ollut kiva vielä jatkaa...

Kuvakollaasi seuraa myöhemmin.

Pupukin oli reissussa mukana.

Pirun ripuli ja ihana papupata

Perheen keskimmäiset kärsivät adenoviruksen kourissa. E:llä alkoi yli viikko sitten kamala ripuli ja vieläkin tuli illalla sitä itseään. Tähän sopisi niin mainiosti taustalle soimaan se biisi "ripuli on löysää kakkaa". T aloitti talvilomansa käymällä työterveydessä, niin saa sitten jatkaa tai siirtää sairasloman takia lomaa myöhemmin. Meillä on sviitti varattuna koko perheelle hiihtolomaristeilylle ja nyt ollaan sormet ristissä, että sairaat tervehtyisivät ja minä ja O ei enää sairastuttaisi. Kuumettakin on noilla kahdella ajoittain ollut. Sitkeä tauti tuntuu olevan. Olis vaan jo ohi.

No, on täällä sairastuvassa ollut silti ihan lystiäkin. Oona oppi taas tänään parikin uutta lausahdusta, joista toinen sai mun sydämen ihan syrjälleen, kun se tuli ihan yllättäen ja taas mitä suloisemmalla äänellä ja silmät kirkkaina mun silmiin tuijottaen: "Arvaa mitä äiti, voidaan leikkiä Ennan kanssa paukkaa!" (lue: kauppaa) Tämä lausahdus lennähti ilmoille, kun Enna oli askarrellut kartongista leikkirahoja ja sanonut, että näillä voi sitten leikkiä kauppaa. "Arvaa mitä äiti" olikin sitten oikein Oonan päivän hokema, kun hän huomasi, kuinka huvittunut olin joka kerta hänen sen sanoessaan. Toinen hauska juttu tuli keittiöleikeissä, kun Oona alkoi hokea, että "äiti syö kiltisti kakkua, äiti syö kiltisti vettä, äiti syö kiltisti..." :) Voi elämä, miten ihana toi tyttö on! Ja kuten oma äitini totesi, siitä tulee vahva tyttö. Se on kyllä niin päättäväinen ja temperamenttinen, mutta samalla ihanan empaattinen ja aurinkoinen, hassu ja reipas. Kaikkea mahdollista.

Talvitouhuja

Viikot on taas vierineet, enkä ole päivitellyt kuulumisia. Totean taas itsekseni, että pitäisi vaan kirjoitella niitä lyhyempiä postauksia ihan kuin aikoinaan tein Facebookiin. Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvina.

Naamariaskarteluja kaverin kanssa.

Ennan ensimmäinen kerta luistimilla.

Kaarinan luistelukouluun menossa. Ekalla kerralla vähän jännitti.

Lasten herkkupäivä. :P

Myllyssä leikkimässä.

Ekaa kertaa suksimassa. :)

Ensin iso edellä...

Sitten pieni perässä.

Tämmöistä meillä tällä kertaa. ;)

Vuosi 2013

Tammikuu

Vuosi vaihdettiin uudessa kodissa Sannin perheen kanssa. Nukkumassa olimme jo ennen puoltayötä. Oli aika jännää kuunnella rakettien pauketta peiton alla.

Pikkusiskoni Juuli lähti Australiaan. Olin edelleen äitiyslomalla. Univaje oli melkoinen ja uuteen kotiin muutettuamme aloimme pitää Oonalle unikoulua. Muutaman viikon jälkeen neiti alkoikin nukkua kokonaisia öitä. Mikä helpotus!

Helmikuu

Äitiyslomani päättyi, koska luovutin pari viikkoa Tuomakselle myöhemmin pidettävää isäkuukautta varten. Jatkoin silti vielä tyttöjen hoitamista kotona, mutta kävin välillä töissä tekemässä sijaisuuksia. Oli mukavaa päästä käymään vähän muissakin ympyröissä. Oona harjoitteli ahkerasti kävelyä taaperokärryllä.

Maaliskuu

Unohdin hääpäivämme. Juhlimme Ennan 4-vuotissynttäreitä isolla porukalla useampaan otteeseen. Hääpäivä ja Ennan synttärit on samana päivänä...miten voin unohtaa!?! Oona edelleen totutteli puuroon ja muihin kiinteisiin. Lopettelin imetystä. Oona oppi kävelemään. Enna leikki paljon naapurin tytön kanssa ja lääkärileikki oli uusi hitti. Rokotuksia annettiin välillä vähän kyseenalaisiinkin paikkoihin niin, että äitiä vähän "hirvitti".

Imetysohjeissa käsketään aina kokeilla vaihtoehtoisia imetysasentoja... :D

Huhtikuu

Täytin 31 vuotta. Sain Ari-Matilta lahjaksi toivomani Mikko Alatalon Känkkäränkkä-cd:n. (Vain lapsuuteni autoreissuilla mukana olleet ymmärtävät.) En huomannut merkittävää muutosta elämässä tai itsessäni, mutta Oona alkoi vaikuttaa päivä päivältä isommalta. Hän oppi mm. leikkimään piilosta ja kuljetteli tavaroita edes takaisin ja piilotti niitäkin laatikoihin ja kaappeihin. Siivousriippuvuuteni oli huipussaan. ;) 

Toukokuu

Vappua juhlittiin kotona Sannin perheen kanssa ja vappupäivänä kävimme porukalla Tivolissa. Oonakin pääsi ensi kertaa pyörityksiin. Oonan kanssa juhlittiin 1-vuotissynttäreitä ja vierailimme Helsingissä kummityttöni 2-vuotissynttäreillä. Oona kehittyi huimaa vauhtia - oppi syömään itse ja kaikenlainen ruoka alkoi maistua. Tuomas jäi isäkuukaudelle. Elo ja olo kotona helpottui huomattavasti.

Kesäkuu

Oli kuuma. Oona sai rokotteita, joita seurasi vauvarokko. Vierailimme taas Helsingissä ja kävimme mm. Linnanmäellä. Samalta reissulta jatkettiin matkaa Tampereelle, jonne Enna jäi mamin hoiviin. Enna kävi mm. Särkänniemessä, kirjastossa, puistoissa ja pyöräili mamin kanssa ympäri Tamperetta. Kävimme leikkimässä Kaarinan Hovirinnan leikkipuistossa ja tutustuimme ensimmäisen kerran tyttöjen uuteen päiväkotiin.

Heinäkuu

Viimeinen lomakuukausi ennen töihin paluuta äitiyslomalta/hoitovapaalla. Tutustumiset päiväkoti Rinkelissä jatkuivat ja äitiä alkoi jo vähän jännittää Oonan jättäminen hoitoon vieraaseen paikkaan.

Elokuu

Palasin töihin ja tytöt aloittivat päiväkodissa. Aluksi Oona itkeskeli jonkin verran, kun jätin hänet tai hain hoidosta. Enna sopeutui heti hyvin, joskaan vessassa ei tavalliseen tapaansa juuri halunnut käydä. Elokuun alku meni tunteja suunnitellessa ja puhelimeen vastaillessa, viimeisellä viikolla alkoivat opetukset ja oli aika opetella muistamaan n. 220 oppilaan nimet. Onneksi osa sentään oli ennestään tuttuja.

Syyskuu

Kuukausi hurahti vauhdilla töitä tehdessä. Yritimme piirtää Oonan käden kuvaa vauvakirjaan, mutta se oli Oonan mielestä liian jännittävää ja saimme vain isosiskon käden piirrettyä malliksi. Ennalla syntyi vähän väliä kränää pihaleikeissä naapurien kanssa, niin että äidillä alkoi olla vähän avuton olo. Neiti myös rakastui syvästi naapurin Joonaan. Oona oppi juoksemaan. Juhlimme Tuomaksen kanssa 10-vuotista yhteistä elämäämme käymällä ravintolassa ja katsomassa Stand up Turku -tapahtumaa.

Lokakuu

Oonakin alkoi sopeutua päiväkotiin ja kotiin haettaessa hän ryntäsi vastaan riemusta kiljahdellen "äiti!äiti!" ja taputti poskiani hellästi. Töissä oli rankka kuukausi, koska opettajia lopetti, jäi sairas- ja äitiyslomalle ja ryhmiä yhdisteltiin. Ammatillisen kasvun kuukausi...tai ainakin yritys..

Marraskuu

Valmistautuminen joulunäytöksiin alkoi töissä. Enna alkoi kyllästyä tanssitunneilla käymiseen, mutta taipui silti aina lähtemään harjoituksiin. Tuomaksen treenaus vaikutti kasvavan uusiin ulottuvuuksiin (painoja piti nostella keskellä yötä töiden jälkeen...) ja jääkaappiin alkoi ilmestyä proteiinijogurtteja. Oonan puhe kehittyi huimasti.

Joulukuu

Laitoin ikkunoihin kynttelikköjä, takan reunalle tuikkuja ja pianon päälle kynttiläasetelman. Keittiön ikkunan väliin tein "jouluikkunan". 

Juuli vietti viikon meillä, koska hän teki työharjoittelun Ennan ja Oonan päiväkodin eskariryhmässä ja viihdytti siihen perään vielä illat meidän tyttöjä. Itse ahersin töissä. Kahden näytösviikon aikana olin mukana seitsemässä joulunäytöksessä (en esiintymässä!) ja 19.12. julistin oman henkilökohtaisen joulurauhan, hankin joululahjat, valmistelin joulua ja vastaanotin perinteisen jouluflunssan niinkuin jokainen tunnollinen työntekijä. 

Piparitalon teimme IKEAn muottien avulla.

Joulun vietimme meillä kotona kera vanhempiemme ja sisarusten. Huomenna vastaanotamme uuden vuoden 2014!

7/7 ohi on ja eikun joulua valmistelemaan!

Huippu fiilis kun takana on seitsemän joulunäytöstä ja vain pari toimistopäivää edessä. Tunnollisen työntekijän tapaan tietysti sairastun juuri nyt, mutta ehkä sentään jouluksi paranen. Nielu tosiaan pamahti ihan tukkoon ja kipeäksi tänä iltana, kun viimeiset oppilaat oli saatettu näytöksestä tyytyväisten vanhempien huomaan.

Oma ihana murmelinikin esiintyi jälleen eilen, tällä kertaa tonttuna, ja oli valehtelematta oman ryhmänsä tarkin ja ehkä innokkainkin esiintyjä. Kovin Ennaa vielä jännittää kaikki esitykseen liittyvä "oheistoiminta", mutta lavalla ei sitten jännitä yhtään ja hän säteilee niin suloisena. Isä, Oona, mami, Anne ja isomummi-Anjakin olivat näytöstä seuraamassa.

Oona on ottanut vähän rankasti sen, että olen ollut niin useana iltana poissa kotoa ja tänäänkin alahuuli väpätti, vaikka saivat jäädä isän kanssa kotiin. Onneksi tulevat kolme hoitopäivää eivät ole pitkiä ja illalla voidaan rauhoittua kotona ja valmistella joulua. "Kaikki" tulevat jälleen meille ja se on aivan ihanaa!

Perjantaina olisi aika hankkia vähän joululahjoja, en tosin ajatellut mitään suurta. Iän karttuessa on alkanut turhalta kaiken tavaran ostaminen vain sen vuoksi, että on joulu. Tärkeintä itselle on se yhdessäolo.

Pinnat kireällä - missä on meidän hyvät tavat?!

Meidän perheessä on pinnat kireällä vähän kaikilla vähän joka päivä. Tänään vaihteeksi raivottiin kurkut suorana vanhemman tyttären kanssa. Hän halusi ulos ja huusi apua ja kun en heti pystynyt, enkä halunnut kun raivoamalla "pyydettiin", niin kehitettiin kunnon huutokonsertti sitten. Hetken päästä itse itkin kuinka olin taas niin kamala äiti, mutta onneksi sain anteeksi. Ulos se neiti ei päässyt, kun ei enää sen itkupotkuraivarin jälkeen jaksanut. Halailtiin, katsottiin piirrettyjä ja syötiin suklaata... Semmoiset tavat ja metodit tänään.

Pienempi kilahtelee, jos pitäisi nukkumaan mennä tai vaippa vaihtaa. Potalla käy vain lueskelemassa kirjoja ja vääntää sitten kakat vaippaan. "Ei oo kakka" tai "ei oo iso kakka" tarkoittaa, että on pyllypesun aika ja jos aikeensa paljastaa kakkapyllylle, niin sehän kirmaa karkuun. Ulkovaatteita pukiessa ei saa auttaa ja kaikki hanskat on yleensä huonoja. Purkkaa tarttis olla tarjolla koko ajan ja sen jälkkäriksi vielä pastilli. Ruokalappua käytetään vain pari kertaa viikossa ja aamupala, välipala ja iltapala tarjoillaan mieluiten sohvan ääreen. Koska olen kyllästynyt perheemme tapaan huutaa jatkuvasti ihan turhista asioista, lepsuilen mm. tässä ruoka-asiassa jatkuvasti. Haluan pitää rauhan maassa... Ihan kiva juoda kahvia sohvalla ja katsoa Pikku Kakkosta - paljon kivempaa kuin taistella, tapella ja taivutella neitoja pöydän ääreen syömään puuroa.

Pöytätapoja opetellaan taas myöhemmin, mutta anteeksipyyntöä puolestaan opetellaan joka päivä. Päivittäin tulee tilanteita, että jonkun pitäisi pyytää anteeksi ja jostain syystä tuo 4v. ei millään haluaisi. Oonakin aika hyvin ymmärtää tulla halaamaan ja puhaltamaan, jos hän satuttaa Ennaa vaikkei anteeksi vielä osaakaan sanoa, mutta Ennalle tuo sana on ihan hirmu vaikea.

Itselleni puolestaan on ihan hirmu vaikeeta päästä yli kiukusta ja turhautumisesta, jos lapsia on pitänyt komentaa tms. Turhautumisen tunteet jotenkin kasaantuu ja lopulta "poksahtaa" ihan älyttömässä mittakaavassa ulos...miten siinä sitten pitäisi opettaa ja näyttää hyvää esimerkkiä? Onneksi kohta alkaa joululoma. Julistan oman joulurauhan jo 19.12. alkaen. :)