Kärsin loppuviikosta jos jonkinlaisesta vaivasta, joten se ei mennyt ihan niin mukavasti. Alla eriteltynä ja samalla toivelistana, ettei enää tarttis niistä murehtia...
Kolotusta, flunssaa?
Torstaina alkoi olla vähän flunssainen olo. Kurkkua kutitti jne. Perjantai-aamuna heräsinkin sitten pää pipinä ja joka paikkaa kolotti. Väsyttikin aika vietävästi. Menin silti reippaana töihin ja odottelin, että koska se tauti nyt oikein kunnolla iskis. Ei iskenyt.
Tykytystä rinnassa
Siinä sitten perjantai-illan kuluessa ja opettaessani, alkoi tuntua olo aika hengästyneeltä ja rinnassa tuntui jotenkin puristavalta. Ajattelin edelleen, että tää on vaan flunssaa, että keuhkot vaan väsy, kun vähän hyppelin. Mut otin kyllä sit ihan iisisti, etten enempää hengästyis.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä en kuitenkaan nukkunut juuri yhtään, koska tykytys tuntui koko ajan vaan kovemmalta yöllä. Kävin vessassa miljoona kertaa ja välillä vähän lueskelin vauvaoppaita, kun en pystynyt millään vaan makaamaan. Nousin sängystä kuuden aikoihin ja katselin telkusta, mitä sattui tulemaan. Nukahdin siinä sitten onneks noin tunniks ja sitten pitikin lähteä kaupungille. Meillä oli opettajien "jutustelupäivä".
Päivällä en huomannut enää juurikaan tykytystä ja olo oli parempi. Illalla se taas palasi, mut ei enää niin pahana. Nukuttiin lauantain ja sunnuntain välinen yö sohvalla ja se oli hyvä. Nukuin sikeämmin kuin koskaan. Ja vessassakin kävin vaan kaksi kertaa. :D Eilinen meni jo hyvin ilman vaivoja.
Juttelin Mushkan kanssa, koska hän on neuvolantäti ja hän sanoi, että hengästymisen tunne ja väsymys johtuu varmasti matalasta hemoglobiinistani. Se on siis nyt 104 (ellei ole laskenut lisää). Täytyy siis hakea tuju kuuri rautaa, ettei enää tykytykset tulis häiritsemään unta.
Vatsakramppeja
Perjantaina opettaessani ensimmäistä ryhmää mulle iski yllättäen aivan järkyttävä kramppi alavatsaan. En pystynyt liikkumaan ollenkaan. Jähmetyin vaan seisomaan. Kun se vähän hellitti, istahdin alas ja annoin oppilaitten tehdä omia tansseja. Siinä levätessäni olo helpotti ja sain pidettyä loputkin tunnit, ilman kramppailua. Liikuin kyllä tosi varovasti, koska koko ajan vatsassa oli sellainen kiristävä tunne.
Kotiin ajaessani vatsaa alkoi taas vihloa ikävästi ja autosta noustessani vatsassa taas kramppasi. Kävelin pienin pienin askelin kotiin ja loppuilta menikin makoillessa, koska kramppi ei tuntunut hellittävän. Aina kun liikahdin tai yritin esim. nousta seisomaan, vatsaan sattui. Tässä vaiheessa olis vamaan jo pitänyt soitella päivystykseen tms. mut kun se ei ole mun tapaista...
Perjantain ja lauantain välinen yö olikin sitten ihan kauhee, koska edellä mainitsemieni tykytysten lisäks tämä vatsa vaivasi edelleen. (Puhun koko ajan vatsasta, vaikka Mushka kyllä sanoi, että se on kohdun kovettumista.) Pyörin sängyssä, mutta se aina vihloi jne. jne.
Lauantaina aamu kuitenkin jatkui vähän paremmissa merkeissä. Pystyin lähtemään kaupunkiin, eikä vatsaan sattunut. Kotiin palatessani, kävin matkalla kaupassa ja siellä alkoi sitten jälleen tuntua kivistelyä. Jälleen pienin askelin kotiin ja lepäämään.
Lauantai-iltaa kohden kramppailu sitten vaan paheni, enkä tiennyt miten päin olis. Jäätiin tosiaan sohvalle nukkumaan, kun ajattelin, että voin sitten edes katsoa telkkaria, jos ei uni tule. Onnekseni nukuinkin sitten sikeästi ja sunnuntaina ei enää vihlonut, eikä krampannut. Toivottavasti vaavilla on nyt kaikki hyvin.
Uutta viikkoa aloitellessa
Nyt on sitten maanantai ja olo on hyvä. Toivottavasti lauantain kaltainen kipuilu ei palaa. Mutta nyt tiedän, että jos alkaa kipeästi vihlomaan tms. niin sitten pitää soittaa neuvolaan tai päivystykseen. "Mushka-täti" sanoi, ettei kohdun kovettumiset sais silti noin kipeetä tehdä. Yritän ottaa iisisti tänään ja kuunnella kroppaa. Onneks ei ole kuin kolme ryhmää illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti