Enna Emilia Mero

Ensimmäinen kuukausi takana

Nyt on siis vierähtänyt jo kokonainen kuukausi ja enemmänkin. Vauva on todella ihana pakkaus. Meillä on jo aika nopeasti löytynyt jonkinlainen yörytmi, mutta päivät menee vähän miten sattuu. Välillä nukutaan vähän enemmän ja välillä vähemmän. Neiti ei kiukuttele ja on pääasiassa todella tyytyväinen, mutta nyt viimeinen viikko on ollut vähän itkuisempi. Se on varmaankin vaan ikävaiheeseen kuuluvaa ja osittain myös ihan selviä masukipuja, joita tulee aina ruuan jälkeen.

Vaavilla on ollut vähän huononpuoleista tuo painon nousu, joten ollaan annettu tuttelia rinnan lisäks. Mä stressaan oikeastaan koko ajan, että nouseeko se paino tarpeeks, koska haluisin pelkästään imettää ja luopua vähitellen korvikkeesta. Ens viikolla on neuvola ja ensimmäinen lääkärintarkastus, joten siellä sitten taas keskustellaan asiasta. Pituutta neidille on kyllä tullut, koska yksi 56 cm body ei enää mahdu päälle. Onhan noissa vaatteissakin eroja, mutta on se body joskus mahtunut ja nyt ei! :)

Ristiäiset

Me pidetään neidin ristiäiset ensi viikon sunnuntaina. Kastetilaisuus on kotona ja meille tulee naispappi kastamaan. Hän vaikutti oikein mukavalta. Vauvan kummeiksi tulee Sanni (mun lapsuuden/nuoruuden kaveri) ja Petteri (Tuomaksen isoveli). Vauva saa nimekseen Enna Emilia Mero. Ja kenenkään ei oikeastaan kannata kysyä, että miksi tai miten nimi keksittiin..se vaan tuli jostakin mieleen ja kuulosti kauniilta ja pehmeältä.

Oma sänky vs. äidin kainalo

Ajattelin eilen illalla, että nyt alan opettamaan neitiä omaan sänkyynsä nukkumaan yöllä. Hänhän on tähän asti nukkunut mun kainalossa, mikä on ollut kyllä varsin toimiva ratkaisu. Vauva syö siinä aina hyvin iltapalansa ja alkaa sitten nukkua. Sitten mä sammutan yövalon ja siinä me nukutaan kylki kyljessä..tai oikeastaan vauvan pää mun kainalossa. :D Tää on kyllä aivan ihana tapa nukkua mun mielestä, eikä mulla ole ollut mitään ongelmaa nukkua. Vaavi mahtuu kyllä ihan hyvin siinä olemaan, eikä hän ole vaarassa jäädä alle tms.

Nyt rupesin kumminkin aatteleen, että jossain vaiheessa hänen on kumminkin siirryttävä omaan sänkyyn ja parempi ehkä nyt kuin sitten, kun hän on jo täysin tottunut äitin kainaloon. Luulin ensin, että onnistuisin ensi yrittämällä, koska 21.40 aikaan vauva söi vieressäni sängyllä vähän ja nukahti. Nostin hänet sitten sänkyynsä, jossa hän avasi silmät. Annoin tutin suuhun ja pidin kättä hänen päällään hetken, jonka jälkeen hän nukahti alle 5 minuutissa.

22.30 aikaan neiti ilmoitti, ettei hän vielä nukukaan. Eikä ihme, koska aiempi ruokailu tosiaan jäi melko lyhyeksi. Nostin hänet taas sänkyyn viereeni syömään. Sitten kun oltiin tarpeeksi syöpötelty ja röyhtäilty, nostin hänet taas omaan sänkyyn. Hän alkoi vähän itkeä ja tarjosin tuttia ja silitin päätä. Välillä tutti kelpasi ja tyttö rauhoittui - tosin tuijotti ihmeissään mua silmiin, että "miksi sä äiti et ole mun vieressä". Sitten hän alkoi taas itkeskellä ja potkia villisti peittoa. Tarjosin tuttia ja silitin jne. Välillä neiti rauhoittui ilmankin, mutta ei sitten millään nukahtanut. Vähän vajaan tunnin jaksoin siinä sängyn vieressä roikkua, mutta sitten oma uni vei voiton ja otin vauvan kainalooni sänkyyn ja siinä me sitten taas nukuttiin makoisasti koko yö - välillä tietty syötiin vähän.

Tänään yritän varmaan uudestaan saada vauvan omaan sänkyyn. Saa nähdä onnistunko. Nyt on tosin Tuomaskin kotona, joten ehkä sitä jaksaa vähän kauemmin yrittää. Vaikka toisaalta ei yhtään tekis mieli, kun se on niin ihanaa, kun hän tuhisee kainalossa...