Toki on päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan: Ennan puhkeavat hampaat vaivaavat. Äitin täytyy käyttää kaikki mahdolliset temput, että pikkuinen viihtyisi. Silloin ei myöskään uni tule ja väsymys kasvaa ja alkaa kiukuttaa. Sitten mä kantelen neitiä edes takas ja yritän uudestaan ja uudestaan saada sitä nukahtamaan. Lopulta onneksi väsymys vie voiton hammaskivusta. Siinä vaiheessa sitä vaan itse on jo niin väsy kans, että pyykit, tiskit, pölyt, roskat, roinat jne. saisivat odottaa ja pitäisi käydä itsekin pötkölleen, mutta mä kun en osaa rentoutua sotkun keskellä. Sitten mä hoidan huushollia, kunnes Enna herää ja sama alkaa alusta. Kun hampaat vaivaavat, ei tee mieli leikkiä yksin ja sitten mä parhaani mukaan yritän taa viihdyttää, kunnes taas väsyttää ja alkaa nukutuspuuhat... Tätä voisi jatkaa siis loputtomiin, mutta ehkä tästä vähän saa käsitystä, miksi esim. tämän blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. :D
Onneksi hyviä päiviä on kumminkin paljon enemmän. Silloin me herätään aamulla 7.30 ilman itkuja ja ruvetaan yhdessä aamupuuhiin. Me vaihdetaan likomärkä vaippa ja aletaan keittää Ennalle aamupuuroa. Samalla mä laitan itselleni kahvin kiehumaan ja teen aamupalavoileipiä. Ennen kuin päästään pöytään asti, Enna on yleensä jo tehnyt kakat ja me vaihdetaan taas vaippa. Sitten me herkutellaan yhdessä aamupalalla. Enna kertoo hauskimmat unensa (mammamapappavavvatätääitiäiti..itsiittsi) ja me ihmetellään, miten puut heiluu tuulessa. Aamupalan jälkeen me pestään hampaat, vaihdetaan päivävaatteet ja ihmetellään kuinka pitkä Enna on. Sitten leikitään lattialla, katsotaan tv:tä, päivitetään Facebook-status, pedataan äitin ja isin sänky ja mä vaihdan päivävaatteet. 9 jälkeen Ennaa alkaa usein väsyttää ja sitten mä vien sen nukkumaan. Sit ehdin rauhassa laittaa pyykkiä pyörimään, tiskata tuttipulloja, vähän meikata ja jopa rentoutua. Kun Enna herää, se syö lounasta klo 11 ja sitten se tykkään katsella, kun mä ripustan pyykkejä kuivumaan. Kylpyhuone on jännittävä paikka konttailla. Jos on hyvä ilma, me lähdetään puistoon keinumaan. Loppupäivä kuluu syödessä, leikkiessä ja nukkuessa, kunnes kello tulee 19.00 ja aletaan keitteleen iltapuuroa. 20.00 Enna on useimmiten jo nukkumassa.
Mun mielestä äitiyslomalaisille pitäis äitiyspakkauksen lisäks kuulua jokapäiväinen sanomalehti. Vaikka sen lukemiseen ei ehkä päivällä ole aikaa, illalla ehtisi vähän katsoa, mitä maailmassa on tapahtunut ja siitä voisi ammentaa monipuolisempia keskustelunaiheita kuin kakkavaipat, pyykit, nukkumisrituaalit ym. Jotkut ovat väittäneet, että kotiäitina tyhmenee, mutta siihen en voi yhtyä. Älykkyyden laji vaan muuttuu. Sitä oppii aistimaan ihan hassuja asioita. Esimerkiksi juuri vauvan erilaiset itkut. Se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi vauvan itkiessä tietää, mikä sillä on hätänä. Mitä isommaksi Enna on kasvanut, sitä harvemmin sen itku edes tarkoittaa mitään vakavaa, mutta vieraan korvaan itku saattaa kuulostaa hälyyttävältä. Toinen asia, mihin herkistyy on vauvan kehonkielen kuuntelu, siitä voi päätellä, onko sillä nälkä, kylmä, väsy, tylsää, turvaton olo ym. En olisi ikinä uskonut, että voisin kehittyä näin taitavaksi sellaisessa. Ehkä se on sitten se tunneäly, mikä kehittyy. Mutta tosiaan toivoisin, että osaisin myös helpommin keskustella muustakin, kuin tästä vauva-arjesta.
Yritän nyt tosissani käydä ahkerammin kirjoittamassa tänne ja olisi kiva, jos heräisi keskusteluakin. Ja vaikka blogin nimi on Maalismamma, yritän kirjoitella myös muustakin, kuin vauvajutuista. Siinä mulle tavoitetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti