Häät tuli ja meni - paluu arkeen alkaa

Olo on aivan uskomaton. Hääpäivä ylitti kaikki odotukseni, myös Tuomaksen. Todettiin puolessa välin päivää, ettei oltu uskottu, että kaikki on niin kivaa ja ihanaa. :) Minulle jäi myös sellainen olo, että vieraillekin jäi hyvä mieli juhlista. Kaikkien kanssa en ehtinyt viettää niin paljon aikaa kuin olisin halunnut, kun pieneenkin laivaan kummasti väki katoaa. Toivottavasti kukin tahollaan kumminkin nautti päivästä. Itse en vielä haluaisi palata takaisin arkeen.

Hääpäivänä herättiin aikaisin. Ensimmäisenä herättelin Ennan, jotta hän olisi tarpeeksi touhunnut ennen klo 11, jotta päiväunet maistuisivat. Ja maistuivathan ne. Sitten pikkuneiti jaksoikin juhlia hyvin melkein ilta kahdeksaan asti. Ja prinsessa näki sen tärkeimmän - Ville Viikingin - ja sai tältä avaimenperän "palkinnoksi" limbokisaan osallistumisesta. Enna ei tosin joutunut edes kumartumaan kertaakaan. :)

Laivalla käytiin ensin aamupalalla, sitten Tuomas ja Arttu ja "koristelutiimi" kävivät juhlatilan kimppuun ja minä menin suihkun kautta kaunistautumaan. Meikki ja hiukset onnistuivat omin pikkukätösin enemmän kuin tyydyttävästi. Toivottavasti kuvat eivät todista toista. ;) Sanni auttoi tietysti kaason ominaisuudessa minua pukeutumaan ja tarkisti, että kaikki oli viimeisen päälle kunnossa. Äiti oli pukenut Ennan suloiseksi kuin karamelli (äidin sanoja lainatakseni) ja toi tämän sitten meidän kanssa jännittämään itse vihkimiseen lähtöä. En pystynyt hengittämään kertaakaan syvään, ennen kuin olimme sanoneet TAHDON ja se olkoon todisteena, että kyllä vähän jännitti. Mutta vain hyvällä tapaa. Ja oli ihanaa, että Kaisa oli meitä vihkimässä, saatoin luottavaisin mielin kävellä "alttarille" ja odottaa sitä hetkeä kun meidät julistettiin aviopariksi.

Hääohjelma eteni kuten toivoinkin ja vieraat olivat ihanasti ohjelmassa mukana. Äidin puhe oli hauska ja koskettava. Artun puhe puolestaan aivan hulvaton suunnittelemattomuudessaan ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Ei kaiken tarvitse ja kuulu olla valmiiksi kirjoitettua ja viilattua. On ihana kuulla, mitä lyhyessä hetkessä ehtii hyvästä ystävästä tulla mieleen. Juulin tanssi sai taas tipan linssiin ja muutoinkin koko "virallinen" hääjuhla oli mieleenpainuva. Hääräppi ja uusi versio tanssista "pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat" ilahduttivat meitä suuresti (etenkin vielä videolta uusintana). Elän joka hetkeä yhä uudestaan ja uudestaan.

Ruokailun jälkeen alkoivat kunnon bileet ja videopäiväkirja todistaa, että juhlat vain paranivat "loppua" kohti. Juuli tosin ei lopettanut juhlia ollenkaan, vaan jatkoi samoilla silmillä takaisin meille kotiin asti. :D Hyvä niin!

Vieraskirjaan jäi ihania muistoja meille luettavaksi ja tässä joitakin hauskoja, koskettavia ja omaperäisiä kirjoituksia:

Sain kutsun häihin koska:

Osoitteeni oli tiedossa hääparilla! (Jarkko)
Tein hääkutsut ja annoin itselleni yhden (Petteri)
Ne tartti vissiin jotain työvoimaa... (Juuli)
Jonkun oli juotava ylimääräiset shampanjat (Joonatan)

Hääpari muistuttaa:

Minua siitä, miten kaunista rakkaus on. (Anna-Kaisa)
Kuinka ihanaa elämä voi olla (Lauri)
Kahta pikku myyrää (Henna)
Potta ja peppu (Arja)

Elämänohjeeni tuoreelle avioparille:

Koetelkaa toisianne! (Ari-Matti)
Muistakaa vähintään aamu- ja iltasuukot. (Elina)
"Tohvelit väljät, ohjakset höllät, rakkaus rautaakin lujempi!" (Vuokko)

Ennustan, että 10 vuoden kuluessa:

Maailma näyttää vanhemmalta! (Juha-Pekka)
Murkkuikäinen Enna pyörittää äitiä ja isää mennen tullen :) (Kirsi)
Lapsikatras on kasvanut ja lautapelikokoelma on täydellinen... (Elina)
Kouvola hautautuu betoniin ja muutan teidän varastoon (Henna)

Kiitos kaikille häihin osallistuneille ikimuistoisesta päivästä! Kuljette mukana muistoissa ikuisesti!!!