Kävimme eilen sunnuntaikävelyllä. Harmittaa, että olemme niin laiskoja lähtemään liikkeelle, että sunnuntaikävelyt eivät todellakaan ole vielä tapa meidän perheessä. Ilma oli todella kaunis ja kyllä se vaan hyvää tekee, kun tuolla raittiissa syysilmassa hyppelee. Suuntasimme Raision kaupungintalolle, koska siellä oli MLL:n lastetavaroiden kirpputori. Talo oli tupaten täynnä sekä myyjiä että ostajia ja hiki alkoi virrata selkää pitkin välittömästi. Ilmanvaihto tilassa oli todella huono ja ulkovaatteita ei saanut jätettyä mihinkään. Kiersin siis tuskastuneena nopeasti kaikki pöydät läpi ja halusin saman tien pois. Rahat säästyi, mitään en ostanut.
Samalla reissulla saimme viestin Ritulta ja Artulta, että perheeseen oli aamulla syntynyt poika. Mukava päästä näkemään, minkälainen vekkuli sieltä oikein tuli, mutta emme ole tunkemassa kylään ihan heti. Viikko on kiireinen töiden parissa, eivätkä äiti ja poika varmaan heti kotiin pääsekään. Viikonloppuna on kauan odotettu Titi-nalle -konsertti ja Juuli-tätikin uhkaili tulevansa kylään.
Tätä kirjoitellessa aurinko loistaa taas oikein kirkkaana taivaalla, mutta tytär meni juuri vasta päiväunille, joten taidetaan ehtiä ulkoilemaan vasta auringon laskiessa. Ellei sitten saada kutsua kylään jonnekin. Aamulla oltiin kirjastossa, joten siksi jäi ulkoilut silloin tekemättä. Hävettää oikein, ettei lähdetty kävellen tai pyörillä, koska matka ei todellakaan ole pitkä. Mutta ylpeä olen siitä, että opetamme tytärtämme kirjaston aktiivikäyttäjäksi. "Lukeminen" luonnistuukin neidiltä jo oikein hyvin.
Viikonloppuna nostimme terassikalusteet varastoon. Grilli seisoo vielä terassilla. Pitäisiköhän syksyn kunniaksi grillata parit makkarat ja syödä ne ulkona hytisten... Kaapissa olisi viime jouluista glögiä. Voisi avata pikkujoulukauden. :)
Kuulostaa tutulta, meilläkin uloslähtö venähtää aina iltaan. Nytkin odottelen pojan heräämistä, niin voidaan välipalan jälkeen lähteä ihailemaan syksyistä metsää. Voishan sitä kärrytellä unien aikaan, mutta mieluummin touhuan kotihommia ja omiani tässä välissä. Eino ei edes malta enää nukkua vaunuissa, kun ulkona on niin paljon katseltavaa.
VastaaPoistaOnko Ennalla joku suosikkikirja?
Enna tykkää melkein kaikista kirjoista. :) Kirjastosta sen on nyt halunnut lainata semmoisia lyhyitä Sanna-kirjoja. (Sanna menee päiväkotiin, Sanna ja päiväkoti, Sanna ja pikkuveli, Sanna ja pölynimuri jne.) Potalla me luetaan usein Mauri Kunnaksen Seitsemää veljestä (Jukolan poikia, niin kuin Enna sanoo) ja äiti sitten vähän sensuroi, kun lauletaan seitsemän miehen voimaa.. :D
VastaaPoistaOnnittelut Ritulle ja Artulle :).
VastaaPoistaHienoa, että opetatte Ennan kirjaston aktiivikäyttäjäksi. Kirjat on lapsille tärkeä osa kehittymisessä ja lisää lapsen ja vanhemman välistä yhdessä oloa.