7/7 ain laulain työtäs tee!

Äidin duuni on joskus vähän raskas. Esimerkiksi eilen. Kun toiset hehkuttivat ihanaa äitienpäivää ja shampanja-aamiaisia vuoteeseen, itse käperryin lastenhuoneen nurkkaan ja yritin olla mahdollisimman tyyni. Mies oli töissä ja lapset täydessä touhussa. Äiti ei olisi oikein jaksanut. Enna oli tehnyt ihanan kortin isin kanssa... (Toimituksen huomautus: Oonankin olisi kyllä voinut ottaa mukaan touhuun, onhan minulla nyt kaksi ihanaa lasta.) mutta se ei piristänyt aamuna, jolloin olisin halunnut nauttia aamukahvini rauhassa niinkuin muutkin äidit. Kateus on pirullinen veikko. En ollut kateellinen lahjoista tms., mutta olin kateellinen siitä pienestä hetkestä rauhassa tästä ihastuttavasta äidin työstä. Ja äitienpäivätoivotuksesta ja ehkä kiitoksen sanasta, että muina päivinä olen hoitanut hommani ainakin kohtuullisesti. Sitä kaipaa joskus. Tunnustusta. Varsinkin kun duuni on semmoinen, ettei sitä sovi oikein paskaksikaan kutsua.

Illalla sain ruusuja -- ja lettuja ja kahvia -- ja jätskiä. Ja koti oli siivottu. Sitä ennen kävin jumpassa. Ihan hyvä päivä siis. Menin ajoissa nukkumaankin.