Kuvittelin saavani nukkua äitienpäivän kunniaksi pitkään tai edes aamukahvini asti, mutta jostain syystä vanhempi tyttäremme halusi herättää minut ensin. Olin jo viikon verran kärsinyt ilkeästä kurkkukivusta (mikä myöhemmin selvisi streptokokki-G:ksi) ja ajoittaisesta äänen menetyksestä, joten en oikein ilahtunut kutittelusta, haleista ja vieressä kyhnäämisestä, vaikka rakkauttahan se kaikki vaan oli. Yritin epätoivoisesti kääntää selkää ja piiloutua peiton alle, mutta aika turhaa se oli. Paketteja oli aamulla jaossa niin monta, ettei ihme, etteivät lapset malttaneet antaa äidin nukkua. Onneksi Tuomas kuitenkin sai houkuteltua nuoremman aamupalan laittoon, kun Enna edelleen jatkoi kainalossa möyryämistä.
Iltapäivällä lähdettiin Maire-mamman luokse herkuttelemaan.
Oona 2v
Vappukin meni ja Oona täytti 2 vuotta. Tarjolla oli vain gluteenittomia herkkuja. Ennan keliakia on nyt virallisesti todettu ja kaksi viikkoa ollaan jo syöty täysin gluteenittomia ruokia. Välillä iskee sellainen olo, että APUA! tämä on todella vaikeaa..alkaa jotenkin pelottamaan, ettei millään pysty valvomaan ja varmistamaan, ettei gluteenia eksy syömisten joukkoon.
Kummitätini syö myös täysin gluteenitonta ruokaa ja muistan kun olin lapsi ja hän oli tulossa kylään - äiti osti aina tummaa suklaata ja riisikakkuja. Tosi ankeeta. Nykyään on paljon enemmän vaihtoehtoja, mitä tarjota, mutta tietämys sairauden suhteen taitaa olla edelleen yhtä onnetonta kuin vuosia sitten. En itsekään tiennyt, kuinka ehdoton ruokavalion suhteen pitää olla.
No siitä 2-vuotiaasta. Voisiko suloisempaa pakkausta olla. Eilen pieni sai toistamiseen antibioottikuurin, kun ei olleet korvat parantuneet ensimmäisellä. Silti neiti on ollut tosi reipas. Aamulla hän kipitti omasta sängystä viereeni ja selosti ylpeästi: Mä kannoin äiti kaikki itte! Eli mukana olivat tyyny, peitto ja rakas pupuli. Ei me enää unia jatkettu, mutta vähän köllöteltiin ja Oona tutki kasvojani. "Missä on äitin kummakaavat, missä pipset, mää paputan sun pokkia..." Semmoinen papupata. Sitten suunnattiin aamupalalle ja pian olikin päiväkotiin lähtö. Matkalla autossa raikui: "boomkkkabuubuukka" eli Robinia.
Ihana kesä on alkanut, toivottavasti pysyy ilmat lämpiminä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti