Olen toiminut jonkin aikaa buzzadorina, mikä tarkoittaa sitä, että saan ajoittain erilaisia tuotteita testattavakseni ja ystävilleni jaettavaksi. Tuotetta testattuani annan rehellisen mielipiteeni tuotteesta ja raportoin myös, mitä mieltä ystäväni ovat olleet.
Tällä hetkellä olen mukana Pepsodent White Now -kampanjassa, jossa testataan tv:stäkin tuttua Pepsodent White Now -hammastahnaa. Tuotteen luvataan muuttavan hampaat valkoisemman näköisiksi jo ensimmäisen pesun jälkeen.
Itselläni tätä maagista valkoisuutta ei kyllä huomannut lainkaan ensimmäisen pesun jälkeen, mutta nyt viikko myöhemmin hampaat todella ovat valkoisemman näköiset pesun jälkeen. Vaikutus ei ole pysyvä, koska tuote ei sisällä esim. mitään hankaavia tai oikeasti valkaisevia ainesosia, vaan valkoisempien hampaiden vaikutelma liittyy valon havaitsemiseen. Hammastahna on sinistä ja se jättää väliaikaisesti hampaisiin "sinisen" kalvon, jolloin hampaiden keltainen väri ei heijastu takaisin, jolloin katsojasta hampaat vaikuttavat valkoisemmilta. :)
Mieheni nauraa asialle. Hän ihmettelee, miksi haluan feikata, että hampaani ovat valkoisemmat, jos ne oikeasti eivät sitä ole. Mutta samahan se on meikin kanssa. Ihan yhtä kaameelta näytän ilman sitä, mutta sen kanssa annan aika hyvännäköisen vaikutelman. Eikö? ;)
Jos muuten haluat itse liittyä buzzadoriksi, vieraile sivustolla http://www.buzzador.com/ ja lue lisää. Liittyessä muista ilmoittaa minut (Jonna B) värvääjäksesi.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Ihanin koti osa 2
Nyt meidän makuuhuone on varmasti yksi ihanimmista, mitä maa päällään kantaa. Eräs asia siinä huvittaa mua suunnattomasti. Olen joskus johonkin listaan kirjoittanut, että "en ikinä halua kotiini mitään violettia".. No, nyt tämä meidän makuuhuone on aikas violetti. :D Seinät on "sinertävän" harmaat, päiväpeite hopean musta ja sitten - verhot vaalean lilat, osa koristetyynyistä myös ja matto on ihan tumma lila. En käytä sanaa violetti, koska se viittaa mun mielessä enemmän siniseen ja näissä meidän väreissä on aavistus jotakin purppuraa tms. Ota noista väreistä nyt selvää. Kuvat puhukoot puolestaan. Sängyn päädystä puuttuu vielä kuva/taulu, kun ei olla osattu päättää mitä siihen laittaisi.
Ilon ja ylpeyden aihe
Ennenhän täällä näytti tältä:
Päiväpeitto ja tyynyt on jo uudet
Sitten vähän maalattiin
Kiitos Koti ja keittiö -lehden "remonttiin" innostamisesta! Ai niin, huomaatteko, että myös lattialistat on uudet? Valkoiset on musta aika tyylikkään näköiset. Mitä sanotte?
Kunhan pikkuneiti herää päiväuniltaan, napsin valokuvia hänenkin huoneestaan. Se on nimittäin toinen ylpeyden aihe meidän kodissa. Rakastan Ennan värikästä huonetta ja niin varmaan hän itsekin. Ja vaikka siellä on paljon erilaisia kirkkaita värejä, ne sopivat kivasti yhteen ja valkoinen rauhoittaa tunnelmaa. Itseasiassa juuri tänä aamuna neiti makoili välissämme sängyssä ja ilmoitti, että hänen seinänsä on vihreä. :) Sittenpähän näette...
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Ihanin koti
Koti ja keittiö lehti järjestää Ihanin koti -kilpailun ja siihen on aikaa ilmoittautua..hmm.. olisiko ollut maaliskuun 15. päivään asti. Haluaisin niin kovasti osallistua, mutta miten ihmeessä me ehdittäis siihen mennessä tehdä pari "parannusta" täällä, ennen kuin voitais ottaa kisakuvia?!
Makuuhuoneen seinä pitäisi maalata. Saimme häälahjaksi "lupauksen maalipurkeista ja maalausavusta". Lisäksi makkariin tarvittaisiin uusi päiväpeitto, koristetyynyt, verhot ja ehkä mattokin. Saatiin paljon lahjakortteja häälahjaksi, joten niillähän ne hoituis, mutta en tiedä riittääkö aika.
Ennan huone on taas löytänyt oikean "muotonsa". Tyttö sai isomman sängyn, nyt kun täytti kaksi vuotta. Unet on maistuneet oikein hyvin siinä. Valkoinen lipasto palasi takaisin Ennan huoneeseen nökötettyään ensin pari kuukautta meidän huoneessa ilman mitään virkaa. Sille ei muka ollut tilaa neidin huoneessa, mutta hyvin se sinne sittenkin mahtuu - jopa isomman sängyn kanssa.
Mitään remonttia tässä ei nyt ehdi alkaa tekemään, vaikka keittiön kaapistot olis kiva uusia ja eteinenkin kaipais kohennusta. Viikonloppu taitaa siis mennä sisustuspuuhissa, jospa sittenkin ehtis jotain pientä... Vaikka meillä on kyllä Ennan 2v. synttärikahvitkin, mutta siinä lomassa. :D
Makuuhuoneen seinä pitäisi maalata. Saimme häälahjaksi "lupauksen maalipurkeista ja maalausavusta". Lisäksi makkariin tarvittaisiin uusi päiväpeitto, koristetyynyt, verhot ja ehkä mattokin. Saatiin paljon lahjakortteja häälahjaksi, joten niillähän ne hoituis, mutta en tiedä riittääkö aika.
Ennan huone on taas löytänyt oikean "muotonsa". Tyttö sai isomman sängyn, nyt kun täytti kaksi vuotta. Unet on maistuneet oikein hyvin siinä. Valkoinen lipasto palasi takaisin Ennan huoneeseen nökötettyään ensin pari kuukautta meidän huoneessa ilman mitään virkaa. Sille ei muka ollut tilaa neidin huoneessa, mutta hyvin se sinne sittenkin mahtuu - jopa isomman sängyn kanssa.
Mitään remonttia tässä ei nyt ehdi alkaa tekemään, vaikka keittiön kaapistot olis kiva uusia ja eteinenkin kaipais kohennusta. Viikonloppu taitaa siis mennä sisustuspuuhissa, jospa sittenkin ehtis jotain pientä... Vaikka meillä on kyllä Ennan 2v. synttärikahvitkin, mutta siinä lomassa. :D
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Häät tuli ja meni - paluu arkeen alkaa
Olo on aivan uskomaton. Hääpäivä ylitti kaikki odotukseni, myös Tuomaksen. Todettiin puolessa välin päivää, ettei oltu uskottu, että kaikki on niin kivaa ja ihanaa. :) Minulle jäi myös sellainen olo, että vieraillekin jäi hyvä mieli juhlista. Kaikkien kanssa en ehtinyt viettää niin paljon aikaa kuin olisin halunnut, kun pieneenkin laivaan kummasti väki katoaa. Toivottavasti kukin tahollaan kumminkin nautti päivästä. Itse en vielä haluaisi palata takaisin arkeen.
Hääpäivänä herättiin aikaisin. Ensimmäisenä herättelin Ennan, jotta hän olisi tarpeeksi touhunnut ennen klo 11, jotta päiväunet maistuisivat. Ja maistuivathan ne. Sitten pikkuneiti jaksoikin juhlia hyvin melkein ilta kahdeksaan asti. Ja prinsessa näki sen tärkeimmän - Ville Viikingin - ja sai tältä avaimenperän "palkinnoksi" limbokisaan osallistumisesta. Enna ei tosin joutunut edes kumartumaan kertaakaan. :)
Laivalla käytiin ensin aamupalalla, sitten Tuomas ja Arttu ja "koristelutiimi" kävivät juhlatilan kimppuun ja minä menin suihkun kautta kaunistautumaan. Meikki ja hiukset onnistuivat omin pikkukätösin enemmän kuin tyydyttävästi. Toivottavasti kuvat eivät todista toista. ;) Sanni auttoi tietysti kaason ominaisuudessa minua pukeutumaan ja tarkisti, että kaikki oli viimeisen päälle kunnossa. Äiti oli pukenut Ennan suloiseksi kuin karamelli (äidin sanoja lainatakseni) ja toi tämän sitten meidän kanssa jännittämään itse vihkimiseen lähtöä. En pystynyt hengittämään kertaakaan syvään, ennen kuin olimme sanoneet TAHDON ja se olkoon todisteena, että kyllä vähän jännitti. Mutta vain hyvällä tapaa. Ja oli ihanaa, että Kaisa oli meitä vihkimässä, saatoin luottavaisin mielin kävellä "alttarille" ja odottaa sitä hetkeä kun meidät julistettiin aviopariksi.
Hääohjelma eteni kuten toivoinkin ja vieraat olivat ihanasti ohjelmassa mukana. Äidin puhe oli hauska ja koskettava. Artun puhe puolestaan aivan hulvaton suunnittelemattomuudessaan ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Ei kaiken tarvitse ja kuulu olla valmiiksi kirjoitettua ja viilattua. On ihana kuulla, mitä lyhyessä hetkessä ehtii hyvästä ystävästä tulla mieleen. Juulin tanssi sai taas tipan linssiin ja muutoinkin koko "virallinen" hääjuhla oli mieleenpainuva. Hääräppi ja uusi versio tanssista "pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat" ilahduttivat meitä suuresti (etenkin vielä videolta uusintana). Elän joka hetkeä yhä uudestaan ja uudestaan.
Ruokailun jälkeen alkoivat kunnon bileet ja videopäiväkirja todistaa, että juhlat vain paranivat "loppua" kohti. Juuli tosin ei lopettanut juhlia ollenkaan, vaan jatkoi samoilla silmillä takaisin meille kotiin asti. :D Hyvä niin!
Vieraskirjaan jäi ihania muistoja meille luettavaksi ja tässä joitakin hauskoja, koskettavia ja omaperäisiä kirjoituksia:
Sain kutsun häihin koska:
Osoitteeni oli tiedossa hääparilla! (Jarkko)
Tein hääkutsut ja annoin itselleni yhden (Petteri)
Ne tartti vissiin jotain työvoimaa... (Juuli)
Jonkun oli juotava ylimääräiset shampanjat (Joonatan)
Hääpari muistuttaa:
Minua siitä, miten kaunista rakkaus on. (Anna-Kaisa)
Kuinka ihanaa elämä voi olla (Lauri)
Kahta pikku myyrää (Henna)
Potta ja peppu (Arja)
Elämänohjeeni tuoreelle avioparille:
Koetelkaa toisianne! (Ari-Matti)
Muistakaa vähintään aamu- ja iltasuukot. (Elina)
"Tohvelit väljät, ohjakset höllät, rakkaus rautaakin lujempi!" (Vuokko)
Ennustan, että 10 vuoden kuluessa:
Maailma näyttää vanhemmalta! (Juha-Pekka)
Murkkuikäinen Enna pyörittää äitiä ja isää mennen tullen :) (Kirsi)
Lapsikatras on kasvanut ja lautapelikokoelma on täydellinen... (Elina)
Kouvola hautautuu betoniin ja muutan teidän varastoon (Henna)
Kiitos kaikille häihin osallistuneille ikimuistoisesta päivästä! Kuljette mukana muistoissa ikuisesti!!!
Hääpäivänä herättiin aikaisin. Ensimmäisenä herättelin Ennan, jotta hän olisi tarpeeksi touhunnut ennen klo 11, jotta päiväunet maistuisivat. Ja maistuivathan ne. Sitten pikkuneiti jaksoikin juhlia hyvin melkein ilta kahdeksaan asti. Ja prinsessa näki sen tärkeimmän - Ville Viikingin - ja sai tältä avaimenperän "palkinnoksi" limbokisaan osallistumisesta. Enna ei tosin joutunut edes kumartumaan kertaakaan. :)
Laivalla käytiin ensin aamupalalla, sitten Tuomas ja Arttu ja "koristelutiimi" kävivät juhlatilan kimppuun ja minä menin suihkun kautta kaunistautumaan. Meikki ja hiukset onnistuivat omin pikkukätösin enemmän kuin tyydyttävästi. Toivottavasti kuvat eivät todista toista. ;) Sanni auttoi tietysti kaason ominaisuudessa minua pukeutumaan ja tarkisti, että kaikki oli viimeisen päälle kunnossa. Äiti oli pukenut Ennan suloiseksi kuin karamelli (äidin sanoja lainatakseni) ja toi tämän sitten meidän kanssa jännittämään itse vihkimiseen lähtöä. En pystynyt hengittämään kertaakaan syvään, ennen kuin olimme sanoneet TAHDON ja se olkoon todisteena, että kyllä vähän jännitti. Mutta vain hyvällä tapaa. Ja oli ihanaa, että Kaisa oli meitä vihkimässä, saatoin luottavaisin mielin kävellä "alttarille" ja odottaa sitä hetkeä kun meidät julistettiin aviopariksi.
Hääohjelma eteni kuten toivoinkin ja vieraat olivat ihanasti ohjelmassa mukana. Äidin puhe oli hauska ja koskettava. Artun puhe puolestaan aivan hulvaton suunnittelemattomuudessaan ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Ei kaiken tarvitse ja kuulu olla valmiiksi kirjoitettua ja viilattua. On ihana kuulla, mitä lyhyessä hetkessä ehtii hyvästä ystävästä tulla mieleen. Juulin tanssi sai taas tipan linssiin ja muutoinkin koko "virallinen" hääjuhla oli mieleenpainuva. Hääräppi ja uusi versio tanssista "pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat" ilahduttivat meitä suuresti (etenkin vielä videolta uusintana). Elän joka hetkeä yhä uudestaan ja uudestaan.
Ruokailun jälkeen alkoivat kunnon bileet ja videopäiväkirja todistaa, että juhlat vain paranivat "loppua" kohti. Juuli tosin ei lopettanut juhlia ollenkaan, vaan jatkoi samoilla silmillä takaisin meille kotiin asti. :D Hyvä niin!
Vieraskirjaan jäi ihania muistoja meille luettavaksi ja tässä joitakin hauskoja, koskettavia ja omaperäisiä kirjoituksia:
Sain kutsun häihin koska:
Osoitteeni oli tiedossa hääparilla! (Jarkko)
Tein hääkutsut ja annoin itselleni yhden (Petteri)
Ne tartti vissiin jotain työvoimaa... (Juuli)
Jonkun oli juotava ylimääräiset shampanjat (Joonatan)
Hääpari muistuttaa:
Minua siitä, miten kaunista rakkaus on. (Anna-Kaisa)
Kuinka ihanaa elämä voi olla (Lauri)
Kahta pikku myyrää (Henna)
Potta ja peppu (Arja)
Elämänohjeeni tuoreelle avioparille:
Koetelkaa toisianne! (Ari-Matti)
Muistakaa vähintään aamu- ja iltasuukot. (Elina)
"Tohvelit väljät, ohjakset höllät, rakkaus rautaakin lujempi!" (Vuokko)
Ennustan, että 10 vuoden kuluessa:
Maailma näyttää vanhemmalta! (Juha-Pekka)
Murkkuikäinen Enna pyörittää äitiä ja isää mennen tullen :) (Kirsi)
Lapsikatras on kasvanut ja lautapelikokoelma on täydellinen... (Elina)
Kouvola hautautuu betoniin ja muutan teidän varastoon (Henna)
Kiitos kaikille häihin osallistuneille ikimuistoisesta päivästä! Kuljette mukana muistoissa ikuisesti!!!
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Yksi yö enää
Lista aamulla pakattavista tavaroistan on nyt kirjoitettu. Kaikki muu on jo pakattu laukkuihin - paitsi Ennan tavarat. Niiden kimppuun siis heti tämän kirjoituksen jälkeen. Täytyy muistaa potta.
Juhlapuvut roikkuu makuuhuoneen ovessa. Tuomaksen paita on silitetty ja kengät lankattu. Mun kengät on laatikossaan ja matkalaukussa. Samassa laatikossa on myös äitin Thaimaasta tuoma pikkulaukku. Kaiken maailman pitsit on myös mukana, kaksin kappalein. :D Hiuskoru "roikkui" päässä puolet päivästä. Onnistuin ihan kohtalaisesti saamaan sen kiinni hiuksiin. Testasin myös vähän meikkejä.
Nyt odotellaan, että Ruutanan väki tulee tänne yökylään. Saa nähdä ehtivätkö ennen kuin Enna nukahtaa. Täytyy vähän ohjeistaa itse kutakin heidän vastuutehtävistään.
Taksi on tilattu aamuksi.
Päivällä viimeisteltiin ja tulosteltiin vielä ohjelmaa sekä muokattiin istumajärjestyksiä...ennen nukkumaan menoa on tiedossa vielä vähän nitomista.
Parin tunnin päästä laitetaan sauna päälle ja sitten yritetään saada vähän unta. Korostan sanaa YRITETÄÄN. :)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Viime hetken tykytyksiä
Viime viikolla yksi vieraista lapsineen joutui perumaan häihin tulon, kun perheen pienin tuli niin kipeäksi. :( Pikaista paranemista! Sitten tuli viesti, että toinen vieras joutuu perumaan, kun on pakotettu töihin. Tupla :(. Tänä aamuna kaaso ilmoitti sairastuneensa. No, sormet ristissä. Eiköhän hän ehdi parantua häihin. Syökää ja juokaa hyvät ihmiset parantavia droppeja nämä viimeiset päivät ennen bileitä, että pääsette juhlimaan! :D
Tänään alkaa taas työt hiihtoloman jälkeen. Mulle tulee 8 uutta ryhmää opetettavaksi. Oma jännityksensä siinäkin, etenkin näin häiden alla, kun muutenkin on ajatukset sekaisin. Onneksi koko viime viikko ahkeroitiin askartelujen ja ohjelman parissa. Kaikki alkaa olla valmista. Matkalaukkuakin on jo pakkattu ja bestmania kovasti ohjeistettu. Eiköhän tämä tästä.
Kävin eilen kampaajalla. Raitojen väri ei ottanut kiinni, joten torstaina uusi reissu. Leikkaus kuitenkin onnistui, joten nyt sitten vaan harjoittelen hääkampauksen tekoa. Tulispa jo lauantai!
Tänään alkaa taas työt hiihtoloman jälkeen. Mulle tulee 8 uutta ryhmää opetettavaksi. Oma jännityksensä siinäkin, etenkin näin häiden alla, kun muutenkin on ajatukset sekaisin. Onneksi koko viime viikko ahkeroitiin askartelujen ja ohjelman parissa. Kaikki alkaa olla valmista. Matkalaukkuakin on jo pakkattu ja bestmania kovasti ohjeistettu. Eiköhän tämä tästä.
Kävin eilen kampaajalla. Raitojen väri ei ottanut kiinni, joten torstaina uusi reissu. Leikkaus kuitenkin onnistui, joten nyt sitten vaan harjoittelen hääkampauksen tekoa. Tulispa jo lauantai!
lauantai 30. lokakuuta 2010
Joko odotellaan joulua?
Nyt on sellainen aika kuusta, että ei oikein tapahdu mitään. On pimeää, arki rullaa ja viikot toistavat toisiaan. Huomenna tosin on tämän kuun viimeinen päivä ja sitten kai voi alkaa odotella joulua. Olen ainakin huomannut, että kauppoihin on "salaa" alettu tuoda esille joulukoristeita, valosarjoja, kynttilöitä ja sen sellaista. Mielenkiintoisin huomioni on, että myytävät vaatteet sukista, alusvaatteista ja päähineistä päällysvaatteisiin ovat yllättäen kaikki muuttuneet punaisiksi! :) Aiempina vuosina en ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta näin todella on ainakin tänä vuonna päässyt käymään.
Ihanaa aikaahan se joulu on. En ainakaan itse ole siitä koskaan stressaantunut. Jos muistaa toimia lahja- ja ruokahankinnoissa ym. niinkuin itse parhaaksi kokee, eikä ajattele, että jotain pitää tehdä, niin stressiltä varmaan voi välttyä. Tänä vuonna ajattelimme pyytää mieheni vanhempia ja sisaruksia perheineen meille. Meillä kun on tällä hetkellä eniten neliöitä, missä touhuta. Toivottavasti ihmiset innostuvat ajatuksesta. Tarkoituksena olisi ruokailla, saunoa ja viettää ilta yhdessä. Kaikki kun asuvat lähellä, niin kenenkään ei ole pakko jäädä yökylään. Tuntuu aika jännältä tämä tuleva joulu, kun pikkuneitimme on nyt 1v8kk, niin hän varmaan jo innostuu piparien leipomisesta, kuusen koristelusta ja joululeikeistä.
Tämmöisiä tonttuja me oltiin viime vuonna :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




