Pipo päässä kirpeässä syksysäässä

En ole koskaan ollut mikään syksyihminen. Tosin sopii se minulle paremmin kuin keväät loskakelit. Kuitenkin vasta näin aikuisena ja vanhemmaksi tulon myötä...ja siis vasta tänä syksynä, koin ensimmäistä kertaa todella nauttivani tuosta kirpeästä syysilmasta. (Joka muuten nyt illan ehdittyä onkin toikin mukanaan ensilumen!) Kuljin kuin pikkulapsi ihmetellen ympäri puistoa iPhoneni kanssa ja räpsin kuvia ja ihastelin, miten kauniilta jäätynyt ruoho, sammal, lehdet, marjat, hiekka jne. näyttääkään. Niille, jotka eivät vielä ole oppineet nauttimaan näistä Suomen ilmaston suomista välikausista, kehotan hankkimaan kunnon varusteet ulkoiluun! Maailma avartuu kummasti, kun ei tarvitse miettiä esim. märkiä tai palelevia varpaita.

Kuin kaksi marjaa - mustikka ja mansikka

Minulle ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä, kuinka erilaisia saman perheen lapset voivat keskenään olla. Onhan meillä lapsuuden kodissanikin jaksettu useasti mainita, kuinka erilaisia me pikkusiskoni kanssa olemmekaan. Kuitenkin koen olevani pihalla kuin lumiukko, kun yritän "selvitä" tästä vauva-ajasta kuopuksemme kanssa.

Enna alkoi aikoinaan nopeasti nukkua pitkiä pätkiä öisin ja 6kk iässä hän muutti jo omaan huoneeseen, koska nukkui läpi yön heräämättä. Oona on nyt 5kk ja toiveena olisi, ettei hän enää kovin kauaa heräilisi parin tunnin välein. Seuraava etappi olisi omassa sängyssä nukkuminen, ehkä jopa koko yön ja joskus sitten isosiskon kanssa samaan huoneeseen siirtyminen. :D

Molempien tyttöjen kanssa aloitimme kiinteät 4kk tienoilla. Enna alkoi muutamien maistelukertojen jälkeen syödä kunnon aterioita, 5kk iässä 4 ateriaa päivässä ja vähitellen 5. Oonallekin maistui maissisose melko hyvin ekojen maistelujen jälkeen, mutta muut uudet maut eivät sitten olekaan maistuneet ja kohta selätetyn flunssan aikana hän lakkasi lähes kokonaan maistamasta soseita. Kääntää siis päätä pois, eikä halua pisaraakaan. No, hiljaa hyvä tulee. Osittain tätä eroa selittää varmasti se, että Enna sai aikoinaan myös korviketta, mutta Oona ainoastaan rintaa, joten kivempihan tississä on roikkua. ;)

Oona nukkuu todella hyvin päiväunensa vaunuissa ulkona (vien sateellakin terassille) kun taas Enna nukkui aina max. 30 minuuttia. On hienoa, että Oona nukku vaunuissa, niin pääsemme hyvin ulkoilemaan, mutta olisi kiva, että unet maistuisivat myös sisällä, jos aina ei ehdi lähteä ulos lykkimään tms.

On noissa tytöissä samaakin. Molemmat ovat maailman suloisimpia hymytyttöjä, reippaita, motorisesti taitavia (Oona alkoi ryömimään jopa vielä aiemmin kuin Enna), äitin tyttöjä ( kuka vaan ei kelpaa/kelvannut sylittelemään ja lohduttamaan) ja kaikinpuolin niin ihania kuin vain kuvitella saattaa! :)

Muuttoa odotellessa

Meillä on ollut tässä jo vuoden verran semmoinen alitajuinen muuttoprojekti menossa. Ollaan katseltu netissä asuntoja, pidetty hakuvahdit aktiivisina ja käyty välillä asuntonäytöissäkin. Kuitenkin kesti kuluneen kesän loppupuolelle ennen kuin joku asia löi viimeisen niitin jahkailullemme ja pyysimme välittäjän arvioimaan nykyisen asuntomme. Saimme hyvän arvion, pyysimme vielä toisenkin ja sitten annettiin asunto välittäjälle myytäväksi. Meni kaksi viikkoa ja saimme ostotarjouksen. Kävimme "piruuttamme" katsomassa yhtä asuntoa, joka oli tietojen perusteella aika hyvä ja rakastuimme siihen. Onneksi käytiin, kun oltiin kahden vaiheilla, että jaksaisko! Tehtiin itse tarjous ja nyt ollaan siinä pisteessä, että omasta on kaupat tehty, tällä viikolla pistetään "rahat eteenpäin" ja kirjoitetaan uuden kauppakirjat ja sitten vaan odotetaan malttamattomina muuttoa. Aloitin pakkaamalla kynttilät, johon siskoni totesi, että "säälittävä aloitus". :D Mutta jostainhan se on aloitettava... ;)

Vinkkinä oman ostoa harkitseville: harkitkaa tarkoin. Tällaista rumbaa ei jaksa montaa kertaa käydä läpi. Jos siis joutuu myymään omansa, ostamaan uuden ja haluaisi muuttaa suoraan vanhasta uuteen. On meinaan sumpliminen, että saa aikataulut sopimaan yhteen ostajien ja myyjien kanssa... Ensimmäisen asunnon osto oli helpompaa, kun piti vain irtisanoa vanha asunto.

Olen niin innoissani, että päästään jouluksi uuteen kotiin, mikä on meillä tullut jo vähän tavaksi. Monesti ollaan muutettu juuri ennen joulua. :) Ei tarvitse tehdä erikseen joulusiivousta, kun muuttaessa tulee just kuurattua paikat puhtaiksi. Meidän uusi koti tosin oli niin siistissä kunnossa, että ei tarvitse varmaan kuin vähän pölyjä pyyhkäistä.

Olisipa jo marraskuu!

Kasvatuksen kultaiset säännöt: uhkailu

Käytän näköjään kasvatuksessa eniten tätä yhtä ihanaista metodia nimeltä uhkailu. Tänään uhkasin sossun tädeillä. Niin. Vanhempi tyttäreni ei suostunut hammaspesulle, kun olisi ollut sen aika. Koska toisessa kainalossani roikkui armottoman väsynyt huutava 4kk vauva, totesin, että menen nyt sitten nukuttamaan tämän. En viitsinyt edes jäädä neuvottelemaan, koska ajattelin näin pääseväni helpolla. Esikoisella oli kaiken lisäksi jokin kirja kesken, joten kaiken piti olla ok. Mutta, eikös siitä noussutkin hirvee itkupotkuraivari, kun en jäänytkään maanittelemaan, että "voisitko nyt tulla" jne.

Menin silti nukuttamaan nuorempaa. Kun makasin sängyllä tissi toisen suussa, niin eikös vanhempi yllytä itkuaan hirveisiin lukemiin ja huutaa samalla: "AUTA! AUTA! EI EI EI - APUAAA! ÄITIII!!! AUTTAKAA! EI SAA!" niin, että varmasti naapurit voivat alkaa epäillä ties mitä. Niinpä ryntäsin lopulta huoneeseen sanomaan mitä vakuuttavimmalla ja hieman korotetulla äänellä, että "nyt sitten lopetat tuon tai naapurit soittaa tädit hakemaan sut pois, kun ne luulee, ettei sun vanhemmat hoida sua" ja jotain muuta mitä en muista... ja sitten menin takaisin nukuttamaan nuoremman. Huoneesta kuului edelleen hiljaista itkua ja nyyhkytystä, mutta enää ei sentään tarvinnut pelätä, että joku luulee meillä "sikaa tapettavan".

Vauveli nukahti helposti ja sitten marssin päättäväisesti takaisin vanhemman huoneeseen ja sanoin vieläkin päättäväisemmällä äänellä, että "nyt mennään sitten pesemään ne hampaat". Neiti tuli kiltisti mukaan ja matkalla sitten kerroin, että meillä kotona määrää äiti ja isä, eikä lapset. Ja että asiat tehdään silloin kun vanhemmat sanoo. Ja lapset on liian pieniä päättämään. Ja koskaan ei saa huutaa tuolla tavalla apua tai oikeasti joku tulee hakemaan lapset meiltä pois jne.

No nyt tuntuu jo ihan pikkuisen huvittavalta, mutta kyllä olin uhkailuissani niin vakuuttava, että sain vain pelkkää nyökyttelyä osakseni ja lopulta vanhempikin meni erittäin kiltisti nukkumaan. Pikkuisen kuitenkin tuli semmoinen olo, että nyt se raukka varmaan pelkää, että joku tulee hakemaan sen pois. Täytyy huomenna vielä keskustella asiasta ja painottaa, että ei nyt kukaan sentään meidän lapsia hae pois, kun me sentään ollaan niin hyvät äiti ja isä. Huh...elämä on välillä.

Kadoksissa olleet kuukaudet

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, meillä on koko kesän vallinnut pienoinen "vauva situation" täällä kodissa. Hävettää tunnustaa, että esikoinen kertoi juuri tanssitunnilla ystävälleni, "ettei äiti voi koskaan leikkiä mun kanssa" ja oli siinä oikeassa. Näin se on meillä mennyt koko kesän. Jos en ole toiminut maitoautomaattina, kävelevänä sänkynä tai vaipanvaihtokoneena, niin olen suorittanut erinäisiä kodinhoidollisisa tehtäviä. Typerää. Kuten neuvolassakin ekoilla viikoilla neuvottiin, siivoaminen pitäisi nyt jättää vähemmälle jne...sitten sitä aikaa voisi jakaa vähän tasaisemmin molemmille lapsille. Noh, nyt tilanne alkaa helpottaa ja pyrin paremmin toteuttamaan esikoisen toiveita ja leikkimään oikein sydämeni kyllyydestä. Tässä seuraavana kuvakollaasi meidän kesästä ja niistä hetkistä, kun ehdittiin vähän muutakin.

Pompittiin Seikkiksessä

Kiipeiltiin Seikkiksessä

Väänneltiin naamoja

Kunnostettiin varasto

Kastuttiin Seikkiksessä

Ulkoilutettiin Ulla-nukkea

Tutkittiin maailmaa

Testailtiin "virtauksia"

Vierailtiin isomummin luona

Syötiin jäätelöä Pyynikin näkötornilla

Polskuteltiin

Elämä pienten kanssa menee vauhdilla eteenpäin, vaikka vaikeina hetkinä tuntuu, että eikö jo olisi ensi kuu tai vuosi ja niin edespäin. Mutta elämä on tosiaankin vaiheita, kuten olen muillekin lohdutukseksi sanonut ja nyt on onneksi jo asiat paremmin ja ajattelin alkaa kirjoittelemaan meidän hassun hauskoista päivistä vähän useammin. Olkaa siis kuulolla! :)

Pikainen päivitys iPhonella

Olen saanut kommentteja, ettei blogissani ole tapahtunut mitään aikoihin. Pitää paikkansa. Meillä on perheessä vallinnut tilanne "pikkusisko tuli taloon".

Vaikka kolme kuukautta on jo vierähtänyt, emme ole vielä päässeet ns. alkuihmetyksen yli. Oonalla tutkitaan parhaillaan refluksia (maidon takaisinvirtausta) ja tänään kuljemme kotona nenä-mahaletkun ja "tietokoneen" kera. Huomenna ollaan ehkä vähän viisaampia.

Oona vaikuttaisi olevan tyytyväinen ja hyvin kehittynyt tyttö, mutta 2kk iän saavutettuaan aloimme huomata, että päiviä häiritsevät oireet eivät ehkä olekaan ihan tavallista vauvan vaivaa.

Vaivoistaan huolimatta Oona on reipas ja viihtyy hyvin masullaan. Nyt söpöliini onkin oppinut jo kääntymään ja pyrkimys eteenpäin näyttäisi olevan kova.

Buzz - Nestlé Fitness täysjyvämyslejä

Olen toiminut buzzadorina jo varmaankin parin vuoden ajan. Buzzador saa aika ajoin testattavakseen uusia tuotteita ja palveluita, joista hän sitten kertoo ystävilleen ja tuttavilleen. Sen lisäksi tuotteita saavat myös buzzadorin ystävät. Buzzadorin tehtävänä on kertoa oma mielipiteensä tuotteista livenä tai sosiaalisessa mediassa ja raportoida tästä eteenpäin.

Tällä kertaa minä ja ystäväni olemme saaneet maistella Nestlé Fitness täysjyvämyslejä, joista ystäville jaettavaksi oli Paratiisin hedelmät -paketteja.

Kampanja osui kohdalleni mitä täydellisimpään aikaan, koska perheemme koko kasvoi juuri kolmesta neljään ja aikaa oman vatsan täyttämiseen ei ole hurjasti. Myslit täyttävät vatsan nopeasti, pitävät nälän hyvin loitolla ja hoitavat loistavasti myös makean nälkääni, mutta terveellisesti. Näissä muromysleissä on todellakin sama herkullinen (ellei parempikin) maku kuin tavallisissakin muromysleissä, mutta rasvaa on jopa 50% vähemmän kuin tavallisissa muromysleissä. Täydellistä minulle, joka haluaa myös vähitellen eroon raskauskiloista!

Kun keittiössä on jatkuvasti yllä olevan kuvan kaltainen tiskivuori, on kätevää, että "ateriaan" tarvitaan vain kulho ja lusikka. :D

Itse sain testattavaksi, myös Suklaataivas -mysliä ja Pähkinäpyörrettä (joka loppuikin silmän räpäyksessä, enkä siksi saanut siitä edes kuvaa). Esikoisen suosikiksi osoittautui Suklaataivas, itse lumouduin tosiaan Pähkinäpyörteestä ja miehelleni taisi maistua parhaiten Paratiisin hedelmät. Jokaiselle siis oma herkku!