Uusi lähestymistapa uhmaikään

Pikku kakkonen (ei kyllä enää niin pieni) on vauvasta asti osoittanut olevansa vaativampi, tulisempi temperamentiltaan, päättäväisempi tai jotain tuollaista, miten asian nyt haluaa tulkita. Nyt hän lähestyy kahden vuoden ikään ja uhma on odotetusti alkanut nostaa päätään. Tilanne ei kuitenkaan ole niin katastrofaalinen kuin voisi hänen temperamentillaan kuvitella, koska Oona puhuu jo niin paljon ja osaa sanoin ilmaista, mitä hän haluaa tai ei halua.

Nukkumaanmenotilanteet ovat tällä hetkellä niitä, jolloin uhma alkaa. Joskus jo ennen unisatua tai viimeistään sen jälkeen. Usein unille menoa venytetään pottakäynneillä. "Pissahätä, äkkiä potalle! Pissa tulee vaippaan!" on tavallista lastenhuoneesta kuultua ja koska pottailukin sujuu jo niin hyvin, kannustan tietenkin siellä käymään. Joten pari vessareissua saatetaan tehdä ja sitten uskallan huoletta todeta, että nyt on käyty jo potalla. Senkin jälkeen vessahätä saattaa muka tulla, mutta vaihtuu joksikin muuksi, kun en enää vessareissulle suostu.

Jos kiukku alkaa sadun jälkeen, seuraava on hyvin tyypillistä: "Ei Oona halua makaa! En minä halua isoa pupua! Ei tyynyä, YHTÄÄN! Kaikki pois..." Ja tämän mantran aikana heitellään kaikki mahdollinen sängystä pois. Yritän usein olla tyynenä vieressä ja antaa tavaroita sitä mukaa takaisin, kun ne kelpaavat. Viime päivinä Oona on kuitenkin käskenyt myös äidin pois "kertaan" eli alakertaan ja sinne olen sitten lähtenyt. Jos ylhäältä kuuluu esim. "Oona haluaa haluaa pupun!" tai "Äkkiä peitto päälle!" niin palaan takaisin, jonka jälkeen Oona usein vilkuttaa silmät puoliummessa "Heippa äiti.." ja sitten hän nukahtaa. Aina hän ei kumminkaan mitään huutele vaan hakee itse pois heittämänsä tavarat takaisin ja alkaa unille.

Tänään oli hassu tilanne, kun sadun jälkeen laitoin verhot kiinni ja sammuttelin isot valot, niin Oona ryntäsi Ennan sänkyyn kiukkuamaan. Pyytelin häntä aikani palaamaan omaan sänkyyn, mutta kun käsky kävi, että "äiti menee pois", niin lähdin alakertaan. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään ja kun hetken päästä hiivin katsomaan, mitä neiti oikein puuhaa, näin pikkuisen kääriytyneenä Ennan isoon peittoon ja olevan umpiunessa.

Punainen lankani yrittää olla se, että kun lapsi uhmaa ja tuntuu vastustavan kaikkea, niin myötäilemällä ja toimimalla kuten hän haluaa, se pääasia tulee kuitenkin hoidetuksi niinkuin vanhempi halusi. Uhmahan on lapsen itsenäistymistä ja meillä tuo pieni näyttää olevan erittäin omatoiminen ja itsenäinen. Ainakin tuon nukkumaanmenon suhteen. Toinen on pukeminen. :D Eilen kun olin aamulla hammaspesulla, Oona tuli kasa vaatteita kädessään ja sanoi: "Noin, kaikki löytysi." Hän oli siis itse hakenut päivävaatteet ja ihan hyvät onneksi. Kahdesta collegepaidasta pyysin valitsemaan toisen kun muuten tulisi liian kuuma. Semmoista. Antaa lapsen itsenäistyä. ;)

"Äiti osti uuden sängyn"

Niinpä niin, äiti osti...eli isi otti pinnasängystä laidan pois, koska pikkuneiti kiipesi eilen kaksi kertaa itse pois sängystään hakemaan unipupuaan, kun oli ensin heittänyt sen kiukkuisena pois. Oonan ei nimittäin tekisi tällä hetkellä mieli koskaan mennä nukkumaan. "Tylsää!" On kaikunut jo viikon verran yläkerrasta, kun neiti on hakenut itsekseen unta.

Tänään oli sitten jännät paikat, että mitäköhän neiti tekee, kun ei ole pinnoja hidastamassa menoa.

Unille mentäessä alettiin ensin lukea iltasatua, jonka aika Oona totesi, että on pissahätä. No sitten mentiin potalle, jonne tulikin oikein kunnon tortut. :D Sitten uudestaan satua lukemaan, jonka jälkeen sammutin valot ja siitä se kiukku sitten alkoi. Ensin Oona ryntäsi Ennan viereen, jossa annoin hänen vähän aikaa kiljua (Enna parka piti korvista kiinni, mutta antoi Oonan maata vieressä). Lopulta Oona tuli itse sänkyynsä, jonka vieressä odottelin. 

Sitten hän alkoi vaatia isiä nukuttamaan, äitiä pois ja vauvaa unikaveriksi. Suostuin hakemaan vauvan, joka lopulta lensi lattialle ja sitten pupu jne. Sitten toivotin Oonalle hyvää yötä, silitin päätä ja lähdin alakertaan. Oona huusi vain pienen hetken kiukkuaan ("tylsää" jne.) ja sitten hän kipitti itse hakemaan unikaverit, kuulin hänen asettelevan ne paikoilleen "noooin" ja sitten tuli hiljaista. :)

Hyvää yötä murmelit!

"Ensin pavvomeveen!"

Niin totesi armas kuopukseni tänään, kun olimme matkalla "erikoisaamiaiselle" tiiviisti nukutun yön jälkeen. Onneksi sentään malttoi nauttia herkkuaamiaisesta ennen palloihin sukeltamista.

Reissu oli varmasti yksi unohtumattomimmista perheemme yhteisistä kokemuksista tähän asti. Meillä oli sviitti, jossa oli mukava käydä aina välillä rauhoittumassa ilman, että tuli tunne matkustamisesta sardiinipurkissa. ;) Hytissä oli myös tarjolla vähän virvokkeita ja hedelmiä, joita oli kiva nauttia iltapalaksi kera tax freesta ostettujen "pipsien" (lue:sipsien) ja kotoa kannettujen riisipiirakoiden ja hedelmäsoseen. Tuomas ja minäkin saimme lähes aidon kokemuksen laivan yöelämästä, kun seurasimme tv:n välityksellä livekuvaa laivan yökerhosta ja nauroimme muiden huvittaville tanssikuvioille napostellessamme itse sipsiä vuodesohvalla löhöillen ja shampanjaa maistellen. :D

Yön nukuimme tosiaan kaikki vierekkäin sviitin parisängyssä vaikka vuodesohvakin oli pedattu meille. Unille meno ei tietenkään olisi millään huvittanut, vaikka remusimmekin jo illallakin pallomeressä ja kävimme Muumipeikkoa ja Myytä moikkaamassa. Oona sentään tuli kainaloon vasta aamuyöllä ja kaikkien onneksi herätti meidät sinne erikoisaamiaiselle vähän myöhemmin. Oma herätyskelloni olisi herättänyt väärään aikaan, kun en tajunnut puhelimeni kellon siirtyvän automaattisesti Ruotsin aikaan.

Päivä kului lasten huvituksissa ja kaupoilla käydessä. Iltapäivällä taistelin Oonan päiväunille ja niiltä kiirehdimmekin suoraan Buffettiin. Tytöille maistui parhaiten jälkiruoat. ;) Buffetin jälkeen kävimme vielä laivan saunaosastolla, jossa ei ollut meidän lisäkseni muita, joten saatiin polskutella ihan rauhassa. 

Satamaan tultiin varmaan kaikkien mielestä liian aikaisin, lomaa olisi ollut kiva vielä jatkaa...

Kuvakollaasi seuraa myöhemmin.

Pupukin oli reissussa mukana.

Pirun ripuli ja ihana papupata

Perheen keskimmäiset kärsivät adenoviruksen kourissa. E:llä alkoi yli viikko sitten kamala ripuli ja vieläkin tuli illalla sitä itseään. Tähän sopisi niin mainiosti taustalle soimaan se biisi "ripuli on löysää kakkaa". T aloitti talvilomansa käymällä työterveydessä, niin saa sitten jatkaa tai siirtää sairasloman takia lomaa myöhemmin. Meillä on sviitti varattuna koko perheelle hiihtolomaristeilylle ja nyt ollaan sormet ristissä, että sairaat tervehtyisivät ja minä ja O ei enää sairastuttaisi. Kuumettakin on noilla kahdella ajoittain ollut. Sitkeä tauti tuntuu olevan. Olis vaan jo ohi.

No, on täällä sairastuvassa ollut silti ihan lystiäkin. Oona oppi taas tänään parikin uutta lausahdusta, joista toinen sai mun sydämen ihan syrjälleen, kun se tuli ihan yllättäen ja taas mitä suloisemmalla äänellä ja silmät kirkkaina mun silmiin tuijottaen: "Arvaa mitä äiti, voidaan leikkiä Ennan kanssa paukkaa!" (lue: kauppaa) Tämä lausahdus lennähti ilmoille, kun Enna oli askarrellut kartongista leikkirahoja ja sanonut, että näillä voi sitten leikkiä kauppaa. "Arvaa mitä äiti" olikin sitten oikein Oonan päivän hokema, kun hän huomasi, kuinka huvittunut olin joka kerta hänen sen sanoessaan. Toinen hauska juttu tuli keittiöleikeissä, kun Oona alkoi hokea, että "äiti syö kiltisti kakkua, äiti syö kiltisti vettä, äiti syö kiltisti..." :) Voi elämä, miten ihana toi tyttö on! Ja kuten oma äitini totesi, siitä tulee vahva tyttö. Se on kyllä niin päättäväinen ja temperamenttinen, mutta samalla ihanan empaattinen ja aurinkoinen, hassu ja reipas. Kaikkea mahdollista.

Talvitouhuja

Viikot on taas vierineet, enkä ole päivitellyt kuulumisia. Totean taas itsekseni, että pitäisi vaan kirjoitella niitä lyhyempiä postauksia ihan kuin aikoinaan tein Facebookiin. Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvina.

Naamariaskarteluja kaverin kanssa.

Ennan ensimmäinen kerta luistimilla.

Kaarinan luistelukouluun menossa. Ekalla kerralla vähän jännitti.

Lasten herkkupäivä. :P

Myllyssä leikkimässä.

Ekaa kertaa suksimassa. :)

Ensin iso edellä...

Sitten pieni perässä.

Tämmöistä meillä tällä kertaa. ;)

Vuosi 2013

Tammikuu

Vuosi vaihdettiin uudessa kodissa Sannin perheen kanssa. Nukkumassa olimme jo ennen puoltayötä. Oli aika jännää kuunnella rakettien pauketta peiton alla.

Pikkusiskoni Juuli lähti Australiaan. Olin edelleen äitiyslomalla. Univaje oli melkoinen ja uuteen kotiin muutettuamme aloimme pitää Oonalle unikoulua. Muutaman viikon jälkeen neiti alkoikin nukkua kokonaisia öitä. Mikä helpotus!

Helmikuu

Äitiyslomani päättyi, koska luovutin pari viikkoa Tuomakselle myöhemmin pidettävää isäkuukautta varten. Jatkoin silti vielä tyttöjen hoitamista kotona, mutta kävin välillä töissä tekemässä sijaisuuksia. Oli mukavaa päästä käymään vähän muissakin ympyröissä. Oona harjoitteli ahkerasti kävelyä taaperokärryllä.

Maaliskuu

Unohdin hääpäivämme. Juhlimme Ennan 4-vuotissynttäreitä isolla porukalla useampaan otteeseen. Hääpäivä ja Ennan synttärit on samana päivänä...miten voin unohtaa!?! Oona edelleen totutteli puuroon ja muihin kiinteisiin. Lopettelin imetystä. Oona oppi kävelemään. Enna leikki paljon naapurin tytön kanssa ja lääkärileikki oli uusi hitti. Rokotuksia annettiin välillä vähän kyseenalaisiinkin paikkoihin niin, että äitiä vähän "hirvitti".

Imetysohjeissa käsketään aina kokeilla vaihtoehtoisia imetysasentoja... :D

Huhtikuu

Täytin 31 vuotta. Sain Ari-Matilta lahjaksi toivomani Mikko Alatalon Känkkäränkkä-cd:n. (Vain lapsuuteni autoreissuilla mukana olleet ymmärtävät.) En huomannut merkittävää muutosta elämässä tai itsessäni, mutta Oona alkoi vaikuttaa päivä päivältä isommalta. Hän oppi mm. leikkimään piilosta ja kuljetteli tavaroita edes takaisin ja piilotti niitäkin laatikoihin ja kaappeihin. Siivousriippuvuuteni oli huipussaan. ;) 

Toukokuu

Vappua juhlittiin kotona Sannin perheen kanssa ja vappupäivänä kävimme porukalla Tivolissa. Oonakin pääsi ensi kertaa pyörityksiin. Oonan kanssa juhlittiin 1-vuotissynttäreitä ja vierailimme Helsingissä kummityttöni 2-vuotissynttäreillä. Oona kehittyi huimaa vauhtia - oppi syömään itse ja kaikenlainen ruoka alkoi maistua. Tuomas jäi isäkuukaudelle. Elo ja olo kotona helpottui huomattavasti.

Kesäkuu

Oli kuuma. Oona sai rokotteita, joita seurasi vauvarokko. Vierailimme taas Helsingissä ja kävimme mm. Linnanmäellä. Samalta reissulta jatkettiin matkaa Tampereelle, jonne Enna jäi mamin hoiviin. Enna kävi mm. Särkänniemessä, kirjastossa, puistoissa ja pyöräili mamin kanssa ympäri Tamperetta. Kävimme leikkimässä Kaarinan Hovirinnan leikkipuistossa ja tutustuimme ensimmäisen kerran tyttöjen uuteen päiväkotiin.

Heinäkuu

Viimeinen lomakuukausi ennen töihin paluuta äitiyslomalta/hoitovapaalla. Tutustumiset päiväkoti Rinkelissä jatkuivat ja äitiä alkoi jo vähän jännittää Oonan jättäminen hoitoon vieraaseen paikkaan.

Elokuu

Palasin töihin ja tytöt aloittivat päiväkodissa. Aluksi Oona itkeskeli jonkin verran, kun jätin hänet tai hain hoidosta. Enna sopeutui heti hyvin, joskaan vessassa ei tavalliseen tapaansa juuri halunnut käydä. Elokuun alku meni tunteja suunnitellessa ja puhelimeen vastaillessa, viimeisellä viikolla alkoivat opetukset ja oli aika opetella muistamaan n. 220 oppilaan nimet. Onneksi osa sentään oli ennestään tuttuja.

Syyskuu

Kuukausi hurahti vauhdilla töitä tehdessä. Yritimme piirtää Oonan käden kuvaa vauvakirjaan, mutta se oli Oonan mielestä liian jännittävää ja saimme vain isosiskon käden piirrettyä malliksi. Ennalla syntyi vähän väliä kränää pihaleikeissä naapurien kanssa, niin että äidillä alkoi olla vähän avuton olo. Neiti myös rakastui syvästi naapurin Joonaan. Oona oppi juoksemaan. Juhlimme Tuomaksen kanssa 10-vuotista yhteistä elämäämme käymällä ravintolassa ja katsomassa Stand up Turku -tapahtumaa.

Lokakuu

Oonakin alkoi sopeutua päiväkotiin ja kotiin haettaessa hän ryntäsi vastaan riemusta kiljahdellen "äiti!äiti!" ja taputti poskiani hellästi. Töissä oli rankka kuukausi, koska opettajia lopetti, jäi sairas- ja äitiyslomalle ja ryhmiä yhdisteltiin. Ammatillisen kasvun kuukausi...tai ainakin yritys..

Marraskuu

Valmistautuminen joulunäytöksiin alkoi töissä. Enna alkoi kyllästyä tanssitunneilla käymiseen, mutta taipui silti aina lähtemään harjoituksiin. Tuomaksen treenaus vaikutti kasvavan uusiin ulottuvuuksiin (painoja piti nostella keskellä yötä töiden jälkeen...) ja jääkaappiin alkoi ilmestyä proteiinijogurtteja. Oonan puhe kehittyi huimasti.

Joulukuu

Laitoin ikkunoihin kynttelikköjä, takan reunalle tuikkuja ja pianon päälle kynttiläasetelman. Keittiön ikkunan väliin tein "jouluikkunan". 

Juuli vietti viikon meillä, koska hän teki työharjoittelun Ennan ja Oonan päiväkodin eskariryhmässä ja viihdytti siihen perään vielä illat meidän tyttöjä. Itse ahersin töissä. Kahden näytösviikon aikana olin mukana seitsemässä joulunäytöksessä (en esiintymässä!) ja 19.12. julistin oman henkilökohtaisen joulurauhan, hankin joululahjat, valmistelin joulua ja vastaanotin perinteisen jouluflunssan niinkuin jokainen tunnollinen työntekijä. 

Piparitalon teimme IKEAn muottien avulla.

Joulun vietimme meillä kotona kera vanhempiemme ja sisarusten. Huomenna vastaanotamme uuden vuoden 2014!

7/7 ohi on ja eikun joulua valmistelemaan!

Huippu fiilis kun takana on seitsemän joulunäytöstä ja vain pari toimistopäivää edessä. Tunnollisen työntekijän tapaan tietysti sairastun juuri nyt, mutta ehkä sentään jouluksi paranen. Nielu tosiaan pamahti ihan tukkoon ja kipeäksi tänä iltana, kun viimeiset oppilaat oli saatettu näytöksestä tyytyväisten vanhempien huomaan.

Oma ihana murmelinikin esiintyi jälleen eilen, tällä kertaa tonttuna, ja oli valehtelematta oman ryhmänsä tarkin ja ehkä innokkainkin esiintyjä. Kovin Ennaa vielä jännittää kaikki esitykseen liittyvä "oheistoiminta", mutta lavalla ei sitten jännitä yhtään ja hän säteilee niin suloisena. Isä, Oona, mami, Anne ja isomummi-Anjakin olivat näytöstä seuraamassa.

Oona on ottanut vähän rankasti sen, että olen ollut niin useana iltana poissa kotoa ja tänäänkin alahuuli väpätti, vaikka saivat jäädä isän kanssa kotiin. Onneksi tulevat kolme hoitopäivää eivät ole pitkiä ja illalla voidaan rauhoittua kotona ja valmistella joulua. "Kaikki" tulevat jälleen meille ja se on aivan ihanaa!

Perjantaina olisi aika hankkia vähän joululahjoja, en tosin ajatellut mitään suurta. Iän karttuessa on alkanut turhalta kaiken tavaran ostaminen vain sen vuoksi, että on joulu. Tärkeintä itselle on se yhdessäolo.