Enna Emilia Mero

Ensimmäinen kuukausi takana

Nyt on siis vierähtänyt jo kokonainen kuukausi ja enemmänkin. Vauva on todella ihana pakkaus. Meillä on jo aika nopeasti löytynyt jonkinlainen yörytmi, mutta päivät menee vähän miten sattuu. Välillä nukutaan vähän enemmän ja välillä vähemmän. Neiti ei kiukuttele ja on pääasiassa todella tyytyväinen, mutta nyt viimeinen viikko on ollut vähän itkuisempi. Se on varmaankin vaan ikävaiheeseen kuuluvaa ja osittain myös ihan selviä masukipuja, joita tulee aina ruuan jälkeen.

Vaavilla on ollut vähän huononpuoleista tuo painon nousu, joten ollaan annettu tuttelia rinnan lisäks. Mä stressaan oikeastaan koko ajan, että nouseeko se paino tarpeeks, koska haluisin pelkästään imettää ja luopua vähitellen korvikkeesta. Ens viikolla on neuvola ja ensimmäinen lääkärintarkastus, joten siellä sitten taas keskustellaan asiasta. Pituutta neidille on kyllä tullut, koska yksi 56 cm body ei enää mahdu päälle. Onhan noissa vaatteissakin eroja, mutta on se body joskus mahtunut ja nyt ei! :)

Ristiäiset

Me pidetään neidin ristiäiset ensi viikon sunnuntaina. Kastetilaisuus on kotona ja meille tulee naispappi kastamaan. Hän vaikutti oikein mukavalta. Vauvan kummeiksi tulee Sanni (mun lapsuuden/nuoruuden kaveri) ja Petteri (Tuomaksen isoveli). Vauva saa nimekseen Enna Emilia Mero. Ja kenenkään ei oikeastaan kannata kysyä, että miksi tai miten nimi keksittiin..se vaan tuli jostakin mieleen ja kuulosti kauniilta ja pehmeältä.

Oma sänky vs. äidin kainalo

Ajattelin eilen illalla, että nyt alan opettamaan neitiä omaan sänkyynsä nukkumaan yöllä. Hänhän on tähän asti nukkunut mun kainalossa, mikä on ollut kyllä varsin toimiva ratkaisu. Vauva syö siinä aina hyvin iltapalansa ja alkaa sitten nukkua. Sitten mä sammutan yövalon ja siinä me nukutaan kylki kyljessä..tai oikeastaan vauvan pää mun kainalossa. :D Tää on kyllä aivan ihana tapa nukkua mun mielestä, eikä mulla ole ollut mitään ongelmaa nukkua. Vaavi mahtuu kyllä ihan hyvin siinä olemaan, eikä hän ole vaarassa jäädä alle tms.

Nyt rupesin kumminkin aatteleen, että jossain vaiheessa hänen on kumminkin siirryttävä omaan sänkyyn ja parempi ehkä nyt kuin sitten, kun hän on jo täysin tottunut äitin kainaloon. Luulin ensin, että onnistuisin ensi yrittämällä, koska 21.40 aikaan vauva söi vieressäni sängyllä vähän ja nukahti. Nostin hänet sitten sänkyynsä, jossa hän avasi silmät. Annoin tutin suuhun ja pidin kättä hänen päällään hetken, jonka jälkeen hän nukahti alle 5 minuutissa.

22.30 aikaan neiti ilmoitti, ettei hän vielä nukukaan. Eikä ihme, koska aiempi ruokailu tosiaan jäi melko lyhyeksi. Nostin hänet taas sänkyyn viereeni syömään. Sitten kun oltiin tarpeeksi syöpötelty ja röyhtäilty, nostin hänet taas omaan sänkyyn. Hän alkoi vähän itkeä ja tarjosin tuttia ja silitin päätä. Välillä tutti kelpasi ja tyttö rauhoittui - tosin tuijotti ihmeissään mua silmiin, että "miksi sä äiti et ole mun vieressä". Sitten hän alkoi taas itkeskellä ja potkia villisti peittoa. Tarjosin tuttia ja silitin jne. Välillä neiti rauhoittui ilmankin, mutta ei sitten millään nukahtanut. Vähän vajaan tunnin jaksoin siinä sängyn vieressä roikkua, mutta sitten oma uni vei voiton ja otin vauvan kainalooni sänkyyn ja siinä me sitten taas nukuttiin makoisasti koko yö - välillä tietty syötiin vähän.

Tänään yritän varmaan uudestaan saada vauvan omaan sänkyyn. Saa nähdä onnistunko. Nyt on tosin Tuomaskin kotona, joten ehkä sitä jaksaa vähän kauemmin yrittää. Vaikka toisaalta ei yhtään tekis mieli, kun se on niin ihanaa, kun hän tuhisee kainalossa...

Hän tuli ja valloitti sydämet

5.3.09 klo 9.19

Tuolloin pikku söpöliinimme putkahti maailmaan. Tai eihän sitä ihan putkahtamiseksi voi sanoa, koska kyllä se oli kovan työn takana. Pienellä on tuuhea tumma tukka ja syötävän suloinen nassu. Syntyessä tytöllä oli painoa 4230g ja pituutta 54 senttiä. Ihan missin mitoissa siis. :)

Sairaalassa

Kävimme sairaalassa pistäytymässä ensimmäisen kerran 3.3. klo 04 aikoihin, mutta tuolloin meidät lähetettiin takaisin kotiin "hakemaan vauhtia". Palattiin pääkallopaikalle 4.4. klo 22 aikaan ja päästiin sisälle. Siitä se aherrus sitten vähitellen alkoi ja noin 12 tuntia myöhemmin tyttö vihdoin näki päivänvalon.

Aika sairaalassa meni hyvin. Ensimmäisenä yönä tyttö ei meinannut millään nukkua ja vein hänet sitten lopulta hoitajille, että sain vähän nukuttua. Muut yöt sujuivat ongelmitta ja vauva nukkui sikeästi. Sitä täytyi välillä ihan herätellä syömään. Päivät neiti nukkui myös sikeästi. :) Välillä vaan vähän syöpöteltiin.

Tuomaksen kotiväki kävi meitä moikkaamassa sairaalassa ja Tuomas itse tietty oli siellä joka päivä. 9.3. päästiin kotiin ja äiti ja Juuli tulivatkin heti meitä kotiin moikkaamaan.

Ensimmäinen päivä kotona

Tultiin puolen päivän aikaan kotiin ja neiti jatkoi samaan malliin kuin sairaalassakin. Pohdittiin Tuomaksen kanssa, että pitääkö sitä lähteä leffaa vuokraamaan, kun tyttö ei aiheuta yhtään päänvaivaa.

Äitin ja Juulin ollessa kylässä vauva nukkui myös koko ajan, mutta kyllä sitä silti vähän syliteltiin. Toinen ei tainnut edes huomata siirtyvänsä sylistä syliin. :)

Illalla vauvan masua alkoi sitten vähän kivistellä ja sitä jouduttiin kanniskelemaan edestakaisin ja Tuomas hytkytti pikkuista olkapäällä. Yöllä valvottiin aika monta tuntia, kun vauva ei oikein nukkunut muuten kuin olkapäällä. Syödessään hän nukahti, mutta heräsi aina sänkyyn laskiessa. Viimeisen yösyötön jälkeen jätettiin vauva meidän väliin nukkumaan ja siinä hän vetikin sikeitä aamu 7 asti, niin että äitin oli jo pakko herättää pikkuinen syömään.

Nyt tämä toinen päivä on taas mennyt todella hyvin ja vauvan masu ainakin on toiminut ahkeraan, joten toivotaan, että pieni nukkuu vähän paremmin ensi yönä.

Koska mennään? Tänään, huomenna...?

1 päivä huomiseen :)

Huomenna on sitten 4.3., mutta eihän se oikeastaan merkkaa mitään. Ainoastaan se saa tämän äidin entistä kärsimättömämmäksi ja niin myös ilmeisesti kaikki läheiset. Puheluja satelee, kun kaikki odottavat innolla meidän pikkuista. 

Supistuksia on ollut jo usean päivän ajan, mutta silti ei voi tietää, että koska sitä todella mennään vauvaa hakemaan. Vielä ei ole tullut lähtö siis. Varasin sitten tälle päivälle jalkahoidon. Jos se toimisi samalla tavalla kuin tupakka, joka sytytetään bussia odotellessa. :D Saas nähdä...

H-hetki lähestyy

2 viikkoa laskettuun aikaan

No niin. Tästä päivästä on sitten kaksi viikkoa kuviteltuun h-hetkeen. Itselläni on välillä sellainen kutina, että voitais saada tämä paketti ulos vähän aiemmin. Kävelylenkit ei enää ole niin reippaita...askel lyhenee päivä päivältä, koska masu painaa ja supistelee, mutta sehän on vaan hyvä. Eilen kävelin lähikauppaan ja reissu kesti reilusti yli puoli tuntia normaalin vartin sijaan. :) Nyt on ollut niin kauniit ilmat, että kyllä mä tänäänkin menen tuota keväistä ilmaa haistelemaan.

"Mammakerho"

Olin maanantaina odottavien äitien tapaamisessa. Se on Raision kaupungin järjestämä ryhmä. Oli tosi mukavaa. Meitä ei ollut paikalla kuin kolme odottajaa ja kaksi ohjaajaa, mut oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja ne kaksi paikalla ollutta tulevaa äitiä vaikuttivat oikein mukavilta. Samoin ohjaajat. :) 

Ne tapaamiset on sellaisessa vanhassa pappilassa ja siellä on myös muita ryhmiä, joihin voi sitten myöhemmin osallistua. Siellä on mm. äiti+vauva -ryhmä(0-1v.) ja avoimet perhepäivät (1v.->). Tarjolla on siis ohjattua toimintaa ja vapaata seurustelua. Ne ryhmät on tarkoitettu kotona lastaan hoitaville, joten ne on juuri sopivia äitiysloman ajanvietteitä, mut ei kuitenkaan mitään sitovia menoja.

Neuvola

Tänään on taas neuvola. Testasin jo etukäteen kotivaa'alla, että paljonko sitä painoa on taas tullut, koska kahdella viime kerralla sitä on tullut vähän turhan paljon. Nyt näyttäis siltä, ettei ole tullut ainakaan yli 500g, joten ehkä vauvalla oli vaan joku kasvupyrähdys parin viikon ajan. 

Ei mua se painon lisääntyminen ulkonäön kannalta tms. pelota, mutta kun tuolla oppaissa lukee, että se voi olla merkki raskausmyrkytyksestä yhdessä korkean verenpaineen ja turvotuksen kanssa...Mulla tosiaan oli verenpaine viimeks vähän noussut, mutta oli se onneks vielä normaalin rajoissa (katsotaan miten tänään). Turvotusta on jonkin verran nilkoissa ja käsissä, mutta kyllä se yön aikana aina laskee. Sormien nivelet tosin tuntuu jotenkin jäykiltä ja välillä vähän kipeiltä, mut kai se johtuu siitä nesteen kertymisestä.

Katsotaan nyt sit mitä siellä neuvolassa sanotaan...

Ja hän odottaa ja odottaa

Puoli viikkoa Tampereella

Olin juuri keskiviikosta sunnuntaihin Tampereella. Vietettiin aikaa tyttöjen kesken. Äiti tuli tiistaina Thaimaasta (Arkka jäi vielä viikoksi) ja Juulikin tuli Ruutanaan aikaa kuluttamaan. Keskiviikkona lahjottiin äitiä korvakoruilla...sillä oli joku syntymäpäivä tms. :D 50-vuotta tuli täyteen ja ärsyttävän mageelta se näytti vieläkin. Varsinkin nyt, kun mulla on tämä möhömaha ja sillä ei. Hih. Herkuteltiin vähän Juulin leipomalla omenapiiraalla ja jäätelöllä.

Lauantaina äitillä oli pienet kakkukestit (taivaallista kinuskikakkua!!!) ja koko päivä meni herkkuja syödessä. Mummi ja pappa kävi ja toivat vähän lahjuksia mullekin. Mummi oli kutonut vauvalle ihanan nutun, myssyn, sukat ja lapaset. Vuokko, Arja ja Heikki kävivät myös. Vuokko kertoi hauskoja sattumuksia omista synnytyksistään. Onneks ajat ovat nyt vähän muuttuneet...Kun vauva syntyy, voin ilmoittaa siitä kaikille soittamalla, tekstiviestillä tai vaikka sähköpostilla. Ei tarvitse enää kirjeitä kirjoitella. :) Laura ja Derek ja lapsetkin tulivat. Laura puolestaan oli ommellut vauvalle potkuhousuja ja ne oli ihanan värisiä! Niitä saa kuulemma tilata lisää. :) Ja varmasti tilaankin.

Lauantai-ilta meni elokuvaa katsellessa ja syötiin me äitin kanssa vähän oikeeta ruokaakin. Uni tuli aika aikaisin ja hyvä niin.

Kotona jälleen

Eilen (sunnuntaina) tulin taas takaisin kotiin. Oli jo hirveä ikävä Tuomasta. Käytiin Jäkärlässä syömässä herkkupihviä ja kaikkee muutakin naminamia. Söin varmaan viikon edestä taas, mutta minkäs teet, kun ruoka maistuu. :D

Nyt katselen taas näitä Nelosen aamusarjoja ja otan iisisti. Vatsaa kiristelee aina välillä ja jotain supistuksiakin on välillä tuntunut, mut ei vielä mitään sellaista, että tuntuis "että nyt pitää mennä". Odotan sitä kyllä jo kovasti. Mut voi tässä olla vielä monta viikkoakin edessä. Huh huh...

Odottavan aika on pitkä

Äitiysloma alkaa ihan just

Enää maanantai ja tiistai töitä. Menen toimistolle siivoilemaan ja leikkelemään kankaita esitysasuja varten jne. Mukavaa puuhastelua. Oppilaita en enää näe ja se tuntuu hassulta. Tai törmäsinhän eilenkin kaupassa yhteen, mutta tunteja en enää mene edes seurailemaan.

En oikein tiedä, mitä sitä sitten pitäis tehdä kotona. Kun kaikki on jo aikalailla valmista. Tietty pitäis vaan nauttia vapaasta, ulkoilla ja levätä paljon. Epäilen kyllä, että kuinkahan onnistun. :D

Sairaalakassi

Ostin reilu viikko sitten pienehkön urheilukassin ja olen nyt pakannut sitä sairaalaa varten. Kauheen vaikeeta. :) Siellä on nyt vähän pillimehuja (Sanni käski niitä hankkimaan) ja kuivattuja luumuja. Ajan kuluksi otin mukaan pari cd:tä ja Lauran antaman pelipaketin (Yatzy ja pelikortit). Varmaan tarttis vielä ottaa jotain lukemista. Sit tietty pakattuna on olovaatteet kotiinpaluuta varten ja eilen sain vihdoin päätettyä, missä asussa aion tuoda itse vaavin kotiin. Siitä tulee omena. :)

Nyt sitten joku tietäväisempi äkkiä sanomaan, että onko tässä mitään järkeä:

Vauva saa päälleen pitkähihaisen bodyn ja potkuhousut. Niiden päälle laitan sellaisen velour- tms. haalarin (Siinä on nitä omenia) ja päähän tietty myssyn. Ulkovaatteita ei oikein vielä osaa päättää. Äitiypakkauksen molemmat haalarit on todella isoja. Olen miettinyt, että tarttis varmaan hankkia joku sopivamman kokoinen talvihaalari, mut ehkä ei ihan täystoppapukua, vaan joku hieman ohuempi, mut en ole vielä mitään löytänyt.

Täytyy jatkaa etsimistä ja pohtimista...

Vauva sais jo tulla

Vielä mulla ei ole ollut mitenkään tukala olo, mut on tää odottelu jo vähän pitkäveteistä. :) Plus, mua kauhistuttaa, että kuinka isoks sitä oikein tästä kasvaa, kun yli kuukausi voi helpostikin vielä mennä.

Yöt on vähän levottomampia kuin ennen. Nukun ihan hyvin, mut kylkeä on kauheen raskasta kääntä (Kuvittele merinorsua maalla) ja vessassa on taas täytynyt alkaa juosta. Ja kyllähän nuo unet on välillä vähän sekavia. Viime yönä näin unta niistä vauvan vaatteista, enkä millään osannut päättää, mitä tarvitaan. Välillä olen nähnyt unta imettämisestä, mutta se ei ollutkaan oma vauva. :D Synnytysunia en ole muistaakseni nähnyt. Yks yö näin myös unta, että voitin arvasta 31 000 euroa, mut se ei sit ollut enneuni, koska lottovoittoa ei tullut.

Täytyy nyt vaan silti kiltisti jatkaa tätä masun kasvattamista ja kantelua. Onneks ei ole mitään vaivoja edelleenkään.

Uusi vuosi

Oikeilla raiteilla

Vuosi 2009 on alkanut mukavasti. Masu kasvoi joululoman aikana huimasti. Painoa tuli vähän yli 600g/viikko. :) Toivottavasti osa siitä menee myös vauvalle pulleiks poskiks tms. ettei äiti saa kaikkia reisiinsä. 

Dublinin reissu sujui hyvin. Shoppailtiin, käytiin yhdessä "viikinkimuseossa" ja tutustuttiin kaupunkiin. Ensimmäisenä iltana me käytiin yhdessä ravintolassa, jossa oli perinteistä irlantilaista musiikkia ja irlantilaista tanssia. Se oli upea show! Putiikkeja ja katuja, joita kierrellä olisi ollut loputtomiin, mutta ihan ei voimat riittäneet koko kaupungin kiertämiseen. Mut oli kyllä hieno reissu.

Tänään oli neuvola. Vauva on nyt pää alaspäin niinkuin kuuluukin. Yritetään pitää se myös niin. Äitin verenpaine oli vähän noussut, mutta oli edelleen normaalin rajoissa. Nyt saatiin aikataulu perhevalmennusta varten. Kolme ekaa kertaa koskee varmaankin jollain tavoin synnytystä ja siihen valmistautumista. Viimeinen kerta on "lastenhoitotunti". Kivaa, että Raision kaupungilla on varaa näinkin pitkään valmennukseen. Joissakin kaupungeissa ei kuulemma ole valmennusta ollenkaan.

Rauhallisempaa menoa

Aloitin tällä viikolla työt, mutta luovutan jo ensi viikolla opetusohjat työharjoittelijoillemme, jotka jatkavat sijaisinani ainakin kevään ajan. Oli kiva taas puuhastella lasten kanssa, mutta tuntien jälkeen mulla on ollut nivuset niin kipeet, että on pakko hiljentää. Eilen illalla vatsaa vähän supistelikin. Ei se ollut varsinaisesti kivuliasta, mutta epämukavaa kiristelyä.

Täytyy tässä sitten vaan keksiä jotain ohjelmaa aamupäiviks, kun ei tarvitse varsinaisesti valmistautua töihin, koska menen vain seuraamaan opetusta. Melkein kaikki vauvan vaatteet ym. on jo pesty, mutta enköhän mä jotain tekemistä pysty kehittämään. Voisin käydä ostamassa jonkun kirjan ja alkaa lueskelemaan.