Miksi pojat pissaa seisten?

Ystäväni kirjoitti Facebookiin, kuinka hän oli juuri saanut vessan pestyä ja neuvoi sitten asioimaan menevää poikalastaan sihtaamaan pönttöön. Ei ollut lapsi osunut - tai osui kaikkialle muualle kuin olisi pitänyt. Ja sehän tietysti äitiä harmitti. Minua taas kovasti alkoi mietityttämään, että miksi pojat ja miehet ylipäätään pissaavat seisten? Kuka kumma sen on keksinyt?

Olen erittäin iloinen, että sain kaksi tyttölasta enkä ole joutunut tätä asiaa sen enempää miettimään, mutta nyt haluaisin kumminkin jonkun järkeen käyvän selityksen tälle tilanteelle. Miten ihmeessä on ajauduttu pisteeseen, jossa eri sukupuolta olevat pissaavat eri tavalla välineeseen, joka on tehty helpottamaan ihmisen arkea? Suomessa ei tarvitse kyykkiä reiän päällä tms., joten miksi miessukupuolen edustaja ei voi laskea armasta ahteriaan pöntön päälle, jos ei ole suorittamassa hätä numero kakkosta? En hyväksy selitystä: tytöt pissaa istualtaan, pojat pissaa seisten. Miksi?!

Palaan hetkellisesti takaisin taiteellisen työni pariin ja jatkan pohdintaa myöhemmin...

Pohdinta vähän venähti. Ehdittiin käydä mökilläkin. Sain yhdeksi selitykseksi poiminnan jostain lehtiartikkelista: Muinoin kun käytiin metsällä oli parempi pissiä seisten kuin tulla karhun yllättämäksi housut kintussa. Varmasti. Hyväksyn selityksen tuohon "muinoin" -aikakauteen, mutta nykyään suurin osa suorittaa asiansa turvassa lukkojen takana, joten odotan vielä sitä "oikeaa" vastausta. Sopii yrittää. ;)

Helppoa lastenhoitoa

Välillä meinaa tämä lastenhoito käydä niin helpoksi, että ihan naurattaa. Enna on alkanut kovasti huolehtimaan pikkusiskostaan ja auttaa minua ihan pyytämättä kaikenlaisissa hommissa. Eräänä aamuna Oona valitsi vaatteet vaatekaapistaan ja Enna auttoi ne tämän päälle sukkia myöden! Tänään Enna vahti pienempäänsä pihalla ja kiikutti tätä kirpparilta löytämässäni kiikussa. Ruoka-aikaan Enna tuo aina Oonallekin ruokailuvälineet ja ulos lähdettäessä auttaa tälle kengät jalkaan.. Vaikka joskus Oona onnistuu siinä itsekin. Illalla isosisko napitti pikkuisen yöpuvun kiinni ja luki tälle iltasadun. Ei voi muuta enää sanoa, kuin olen minä ihanat lapset saanut!

Nyt tytöt ovat vielä kaiken lisäksi muuttaneet samaan huoneeseen nukkumaan ja unille menoon entistä helpompaa. Enna on myös oppinut nukahtamaan itsekseen ja uni tulee niin helposti, ettei iltasatuakaan aina jaksa kuunnella. Sinne ne vaan laitetaan sänkyyn ja suukotellaan ja halitaan...ja sitten vaan äiti heittäytyy sohvalle leviäks, kun muruset jäävät odottamaan Nukkumattia.

Huomenna alkaa työt ja päiväkoti. Toivottavasti elämä silti jatkuu yhtä mukavana.

                                       

    

Vauvarokko

Oonan sairastelun syy selvisi viimein, kun hänelle tänään nousi ihottumaa. Naapurini tiesi ehdottaa, että kyseessä on varmaankin vauvarokko, joka tunnetaan myös nimellä kolmen päivän kuume. Tätä ennen olin soittanut lääkärille ja kysynyt, pitäisikö näppyjä tulla näyttämään, koska olemme mukana MPR-rokotetutkimuksessa. Hassua, ettei lääkäri ehdottanut tätä diagnoosia.

Noh, Sairaslapsi.com -sivuston mukaan olemme sairauden loppusuoralla, joten nyt vaan äidille ja isälle tsemppivaihde 

 

        

päälle, että jaksamme viimeisetkin viruspirulaisen aiheuttamat känkkäränkät.

Kesä rientää

Aika kuluu siivillä, huomenna on jo heinäkuu ja paljon on touhuttu. Eilen tulimme Kaarina-Helsinki-Tampere-Kaarina reissusta. 

Lähdimme keskiviikkona koko perheen kera (kuten yleensä aina) ja auto täynnä rompetta Sannin perheen luokse. Ennen matkaan lähtöä kävin ottamassa Oonalle hänen 1v -rokotteensa, jotka erään rokotetutkimuksen vuoksi olivat vielä ottamatta. Matka Helsinkiin sujui hyvin ja perillä otettiin vähän välipalaa, jonka jälkeen suunnattiin loppupäiväksi Linnanmäelle. Erittäin onnistunut reissu! Enna ja Milja juoksivat pyörityksestä toiseen 4 tunnin ajan kertaakaan valittamatta väsyneitä jalkoja. Oonakin kävi kanssani parissa karusellissa. Yksi oli vähän hurja, kun en huomannut ensin katsoa, miten se pyörii...kyltissä kun luki, että sopii kaikille. :D Siellä yläilmoissa sitten yritin kaikin voimin hillitä kuumailmapalloamme, ettei se lähtisi villiin pyörintään. Oona oli ihmeissään, muttei onneksi pelästynyt.

Illalla Sannin luona Oona oli tosi väsynyt ja kylvyn jälkeen alkoi täristä ja voivotella. Epäilimme nestehukkaa, mutta yöllä huomasinkin, että hänelle oli noussut kuume. Rokotehoitaja oli sanonut, että tytölle voi nousta korkea kuume, joten emme olleet enempää huolissamme. Annettiin Panadolia ja torstaipäivänä käytiin vähän kaupoilla. Perjantaina lähdimme aiottua aiemmin Tampereelle ajelemaan, koska Oona oli niin väsynyt, eikä meinannut pysyä hereillä. Tampereella menimme Laura-tätini luokse ja siellä mittasin vaikeroivalta kullaltamme 39,4 astetta kuumetta, kainalosta, joten soitin terveyskeskukseen ja kysyin neuvoa (supot eivät tuntuneet laskevan kuumetta tarpeeksi). Minua kehotettiin käyttämään Oonaa lääkärillä. Kävimme Mehiläisessä ja siellä lääkäri totesi Oonalla olevan virusperäisen tulehduksen nielussa. Kuume johtui siis todennäköisemmin siitä. Saimme reseptin nestemäisen Panadoliin, joka vaikuttaa nopeammin ja annostus on tarkempi. Supot olivat kuulemma jo liian pieniä (125mg) eikä niitä oikein voi puolittaakaan.

Lauantaina ajoimme takaisin kotiin Ennan jäädessä mamin luokse lomailemaan ja huvittelemaan. Oonan kuume jatkui vielä iltaan, mutta kuuden jälkeen neiti yllättäen piristyi, söi ja alkoi tanssahdella. Sunnuntaiaamuna oli enää vähäistä lämpöä. Jospa pöpö on nyt selätetty.

                                   

                                      Oona opettelee syömään itse jogurttia

                            

                                       Enna Kaarinan Hovirinnan leikkipuistossa

  

                                   

                                      Tytöt Myllyssä autoilemassa

                                   

                                      Ennan napa Aurajokirannassa

                                   

                                      Oonan napa Aurajokirannassa

Tällaisia kesäpuuhia meillä on reissujen lisäksi ollut. 

P.S. Alan olla vähän kypsä tuohon Facebookin käyttöön. Kuinka moni seuraa meidän elämää täällä? Meinasin luopua F:n käytöstä kokonaan, mutta kovinkaan moni ei pidä esim. blogia ja kun olen niin huono soittelemaan, en saisi mistään tietää, mitä ihmisille kuuluu. Poistin puolet ystävistäkin ja nyt vähän harmittaa, kun ei ole oikein mitään kanavaa, mistä saisin tietää heidän elämästään. Voi elämä...

7/7 ain laulain työtäs tee!

Äidin duuni on joskus vähän raskas. Esimerkiksi eilen. Kun toiset hehkuttivat ihanaa äitienpäivää ja shampanja-aamiaisia vuoteeseen, itse käperryin lastenhuoneen nurkkaan ja yritin olla mahdollisimman tyyni. Mies oli töissä ja lapset täydessä touhussa. Äiti ei olisi oikein jaksanut. Enna oli tehnyt ihanan kortin isin kanssa... (Toimituksen huomautus: Oonankin olisi kyllä voinut ottaa mukaan touhuun, onhan minulla nyt kaksi ihanaa lasta.) mutta se ei piristänyt aamuna, jolloin olisin halunnut nauttia aamukahvini rauhassa niinkuin muutkin äidit. Kateus on pirullinen veikko. En ollut kateellinen lahjoista tms., mutta olin kateellinen siitä pienestä hetkestä rauhassa tästä ihastuttavasta äidin työstä. Ja äitienpäivätoivotuksesta ja ehkä kiitoksen sanasta, että muina päivinä olen hoitanut hommani ainakin kohtuullisesti. Sitä kaipaa joskus. Tunnustusta. Varsinkin kun duuni on semmoinen, ettei sitä sovi oikein paskaksikaan kutsua.

Illalla sain ruusuja -- ja lettuja ja kahvia -- ja jätskiä. Ja koti oli siivottu. Sitä ennen kävin jumpassa. Ihan hyvä päivä siis. Menin ajoissa nukkumaankin.

Hyödyllinen riippuvuus?

Katseltiin viikonloppuna jotain sarjaa "tabuista". Aiheena olivat riippuvuudet. Riippuvuus alkoholiin, huumeisiin, tupakkaan ym. nautintoaineisiin on aika tavanomaista, mutta harvempi on kai tietoinen sellaisista riippuvuuksista kuin ostosriippuvuus tai seksiriippuvuus. Edellä mainitut olivat aiheina eilisessä ohjelmassa. Tänään tajusin, että minulla kyllä ihan oikeasti on jonkin asteinen siivousriippuvuus. Oikeasti.

Eilisessä sarjassa korostettiin sitä, että jostakin riippuvainen ihminen kokee suurta mielihyvää hetkellisesti riippuvuutensa tyydytettyään, mutta sitten mielihyvä lakkaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Kun tässä taannoin ripustin raivopäisesti pyykkejä, pyyhin pöytiä, tiskasin jne. olin ihan ihme "huumassa" ja kun alkoi näyttää vähitellen valmiilta tuli olo, että...mitäs nyt. Eikö missään olisi vähän lisää puunattavaa?

Tällainen riippuvuushan on ihan sairaan hyödyllinen, mutta aloin miettiä, että koskahan se menee överiksi? Ja mistähän sellainen on peräisin? Muistan, että olen jo aika pienenä lapsena ollut aika tarkka siitä, että kaverini palauttavat tavarani paikoilleen (tai mahdollisesti eivät koske ollenkaan) ja minua on usein kehuttu siististä huoneestani. Mutta koska olen muuttunut näin riippuvaiseksi siivoamisesta? Vanhempi tytärkin jo hyvin tietää, että äiti tykkää siististä. Oli sanonut isälle töissä ollessani, että "siivotaan niin siistiksi, että äiti ilahtuu".

Apua! Pitääkö mun mennä hoitoon?! ;)

Vihdoinkin Onnisti!

Olen mukana buzzaamassa Valio Onni puuroja (ja vellejä), jotka on valmistettu tuoreesta suomalaisesta maidosta, mutta joka on vähemmän käsiteltyä ja siksi sopivaa pikkulapsille jo 4-8 kuukauden iästä alkaen. Tuotteissa on myös täysin maidottomiakin vaihtoehtoja! Valio Onni puurot ja vellit ovat sopivia sekä aamu- väli- että iltapalaksi ja niitä on kätevä ottaa mukaan esim. reissuun pienen n.2dl pakkauksensa ansiosta. Tuotteet säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä ja avattuna 1 vuorokauden jääkaapissa.

Meille kotiin tuli testattavaksi kaikki viisi puurovaihtoehtoa:

• viljaisa puolukka, neljän viljan, vadelma-kaura, vadelma-mustikka ja omena-kaura 

Yllä epäluuloinen testaaja ja testimaut

Lisäksi saatavilla on viisi erilaista velliä:

• kaura, maissi, neljän viljan, peruna-porkkana ja riisi

Ensimmäinen maistelukerta ei ollut järin onnistunut, vaikka pikkuneiti kahmaisikin aluksi puurolautasen eteensä raivokkaasti. Ekalla kerralla testasimme vadelma-kaurapuuroa, jota olin tarjonnut Oonalle joskus 5kk iässä, kun olimme reissussa ja silloin se oli kelvannut ihan kohtalaisesti. Meillä on ollut aikamoista taistelua tuon puuron syömisen kanssa, joten en ole paljon itse jaksanut niitä keitellä. Ei ole maistunut ruis-kaurapuuro, ei kaurapuuro, ei manna- tai riisipuuro, ei hedelmäsoseen kanssa tai ilman. Ymmärrätte varmaan, että suhtauduin siis hyvin skeptisesti tähänkin kokeiluun. Mutta koska omaksi hommakseni ei jäänyt kuin tuotteen kaataminen lautaselle ja iskeminen mikroon, niin lähdin kaikesta huolimatta innoissani jälleen yrittämään sitä puuron syömistä pienemmän kanssa. (Valio Onni puuroja ja vellejä ei ole muuten pakko lämmittää, vaan ne voi syödä sellaisenaankin!)

Alun innostus päättyi tähän - kädet kipossa ja sitten toteamus...ai tää on taas tätä.

Oona ei ole siis ollut innostunut puuroista, mutta ei myöskään minun tekemistä ruoista. Pilttiä, Bonaa, Semperiä ja Muksua on kulutettu purkkikaupalla ja kuluneella viikolla aloin saada tarpeekseni moisesta. Sanoin, että nyt aletaan "opettaan sitä tavoille" ja kannoin taas kaupasta kotiin vihanneksia ja pienelle sopivaa lihaa. Ensin valmistimme jauhelihakastiketta ja makaronia. Annoin syödä itse sormin ja lusikoin väliin minkä kerkesin. Sitten tarjosimme vähän kalkkunaa. Tänään tein risottoriisiä ja kanakastiketta. Se maistui! Aloin miettiä, että ehkä kyse onkin siitä, että neiti haluaa jo yrittää enemmän itse syödä, koska kaikki käsin syötävät välipalat ym. ovat aina kelvanneet. Ja niin kävi siis tänään. Laitoin välipalaksi tarjolle Onni neljän viljan puuroa - ja kaikki meni.

Ensin sormet kippoon..

..sitten tiukka ote lusikasta

Ja eikun syömään!

Lusikoi tänne vaan.

Maiskis, täähän on hyvää!

Ja kato äiti, mä osaan... (vaikka lusikka onkin väärinpäin.)

Säästyn todennäköisesti tänä iltana turhan puuron keittämiseltä. Ajattelin laittaa tarjolle omena-kaurapuuroa ja annan Oonan syödä ihan itse. :)

On tämä buzzaaminen kyllä hauskaa, vaikka tämänkin testauksen alussa tosiaan tuntui siltä, että kehtaako tästä kenellekään kertoa. Tällä kertaa sain siis vain itselleni näitä tuotteita testattavaksi (sain hakea lahjakortilla itselle mieluiset Valio Onni tuotteet Prismasta) ja tehtävänä oli vain kertoa täällä blogissa teille lukijoille, miten puurot maistuvat. Onneksi sentään maistuivat. :D

Lue lisää Valio Onni tuotteista: www.valio.fi/onni