Aloitimme unikoulun kolme iltaa sitten. Ensimmäisenä iltana (jouluaattoilta) en yksinkertaisesti saanut Oonaa nukahtamaan saati rauhoittumaan (alakerrasta kuuluvilla äänillä saattoi olla vaikutusta) ja sysäsin homman isälle. Hän onnistuikin siinä melko nopeasti ja päätin, että hoitakoon homman yölläkin siihen asti, kunnes antaisin maitoa - joskus aamuyöstä. Oona heräsi tuona yönä muistaakseni kolme kertaa, rauhoittuen isän tyynnyttelyyn joka kerta nopeammin. Neljännellä herätyksellä annoin sitten maitoa, mutta siirsin pikkuneidin vielä omaan sänkyyn nukkumaan. Viidennellä herätyksellä annoin jäädä kainaloon ja viimeisen kerran tarjosin maitoa joskus ennen kahdeksaa aamulla, kun en olisi jaksanut nousta.
Seuraava yö olikin vähän heikompi. Neiti heräsi 23.30 aikoihin ja piti 2,5 tunnin lähes taukoamattoman huutokonsertin, jonka aikana aluksi vuorottelimme, mutta sitten jouduin hoitamaan homman yksin, koska vanhempi tytär heräsi itkuisena ja Tuomas meni hänen viereensä nukkumaan. Aamulla isommalla todettiinkin sitten myös korvatulehdus. Yön huutelua jälkeen Oona nukkui kohtalaisesti, mutta muistaakseni otin hänet heti seuraavalla herätyksellä viereen, kun en jaksanut enää valvoa.
Eilen illalla Oona jäi heti rauhassa kyljelleen, kun laskin hänet sänkyyn, mutta alkoi kovan kiljumisen heti, kun irrotin käteni selän päältä ja poistuin viereiseen huoneeseen. Jotta en olisi rynnistänyt tyynnyttelemään liian aikaisin ja olisin jokseenkin johdonmukainen, käytin "laskutaktiikkaa" pitääkseni itseni rauhallisena. Olin toisessa huoneessa aina niin kauan, että olin laskenut kolme kertaa 60:neen, eli noin kolme minuuttia. Palasin kääntämään tyttösen makuulle, annoin tutin, laitoin unipupun kainaloon ja peittelin. Sitten laskin kymmeneen käsi selän päällä ja poistuin - kuullen välittömästi kiljunnan alkavan. Taas laskeskelin viereisessä huoneessa ja tuijottelin ikkunasta naapuria ulkoiluttamassa koiria ja lastaan, joka oli tuskin kaksi kävelystä päätellen...aika myöhään pulkkailemassa. No kuitenkin, sitten palasin taas kääntämään Oonan unille. Tein saman vielä kahdesti ja viimeiselläkin kerralla kiljunta alkoi, mutta lakkasi jo ennen kuin olin laskenut ensimmäistä kertaa 30:neen ja kuulin sitten vain hiukan yninää. Yö meni hienosti. Oona heräsi ensimmäisen kerran vasta 3.30. Otin tosin silloin jo hänet viereen..olin vähän töttöröö, enkä muistanut, että olisin voinut yrittää laittaa omaan sänkyyn takaisin maidon jälkeen. No uni jatkui hyvin aamuun asti.
Tänään Oona oli päivällä vähän kiukkuinen ja halusi olla paljon sylissä. Mikä on tietysti ymmärrettävää, kun on eroahdistusta ollut jonkun verran ja sitten vielä tämä koulu...
Unille mennessä neiti protestoikin heti, kun laskin hänet sänkyyn, vaikken ollut vielä lähdössä mihinkään. Huuto oli niin kovaa ja tutti pyöri suussa siihen malliin, että kävin hakemassa Panadolia, alkoi nimittäin tänään epäilyttää, että hampaitakin olisi tulossa. Lääkkeen antamisen jälkeen pidin Oonaa vielä tiukasti sylissä pystyssä rintaani vasten ja kuiskin, että kaikki on hyvin ja nyt mennään nukkumaan. Sitten sain laskettua hänet sänkyyn ja poistuin. Jouduin palaamaan peittelemään jälleen vielä kaksi kertaa ja sitten uni tuli. Oona havahtui vielä kun Tuomas poistui Ennan huoneesta ja kun minä lähdin työhuoneesta alakertaan, mutta hän vain kiljaisi perään ja jatkoi unta. Saa nähdä millainen yö nyt tulee. Kerron, jos pysyn elävien kirjoissa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti