Huomaatteko, yritän suhtautua huumorilla meitä ja etenkin minua raastaneeseen tilanteeseen nimeltä univaje. Oonan nukkuminen muuttui 6kk jälkeen jatkuvasti huonommaksi, niin että muuton jälkeen hän heräsi ties kuinka monta kertaa yössä, eikä uni tullut maidon avulla, ilman sitä, kainalossa eikä omassa sängyssä. Kävimme jo kertaalleen unikoulun läpi ja se vaikutti tuottavan tuloksia. Sain venytettyä maidon antamisen aamukolmeen, mutta sitten tapahtui jotain, mikä käänsi kaiken taas päälaelleen.
Kiljuntaa, rimpuilua, pyörimistä, kiipeilyä, valvomista, väsymystä, itkua, kiukkua...kaikenlaista pitkin öitä, niin että hermot olivat aivan riekaleina. Ja kiukku jatkui usein pitkin päivää, koska Oonaakin koko ajan väsytti huonojen yöunien vuoksi.
Siirsimme kaksi yötä sitten Oonan sängyn työhuoneeseen. Tuomas oli huomannut, että Oona näkee herätessään heti minut ja alkaa huutaa ja kiivetä pinnoja vasten päästäkseen luokseni. Koska vieressä nukkumisesta ei ole ollut hyötyä kenellekään, ajattelimme, että on parempi, ettei Oona voi edes nähdä minua yöllä. Mitä ei näe, sitä ei kaipaa tms. Tuomas otti hoidettavakseen kaikki Oonan yöheräämiset. Tämän vuoksi oli pidettävä huoli, ettei neidille todellakaan ainakaan nälkä iske. Tämän vuoksi Oona syö kolme lämmintä ateriaa päivässä. Viimeisen siis iltapalaksi. Puuro kun on hänen mielestään jotain todella vastenmielistä.
Tuomas on ollut aamuvuorossa, joten hän on hoitanut heräämiset n. klo 5 asti. Ensimmäisenä yönä Oona heräsi neljä kertaa ja Tuomaksen lähdettyä töihin vielä 5.20, joten hain hänet tuolloin viereeni ja annoin aamumaidon. Hän torkahti vielä ja nousimme puoli kahdeksan aikaan annettuani vielä kerran maitoa. Toisena yönä hän heräsi jälleen neljä kertaa ja Tuomaksen lähdettyä töihin, Oona nukkuikin 6.38 asti. Hain hänet tuolloin taas viereen ja annoin maitoa, mutta nyt hän ei enää nukahtanut, vaan nousi pirteänä ylös. Itsekin olin pirteämpi kuin kertaakaan kuluneen 8kk aikana.
Luulen, toivon, että olemme nyt oikealla polulla ja öistä tulee vähitellen yhtenäiset. On myös ihana huomata, kuinka paljon tyytyväisempi Oona on päivisin, kun hänkin saa nyt paljon enemmän unta öisin. Koulu jatkuu. Kerron taas jossain vaiheessa miten menee.
Vinkit univajeesta kärsiville äideille ja unikoulua harkitseville:
- antakaa isän ottaa ohjat (omalla tavallaan tai sopikaa yhdessä, miten toivotte unikoulun toteutettavan) -> toimi meilläkin paremmin, vaikka kokeilimme myös vuorottelua (joka ei auttanut, vaikka toimimme samoilla ohjeilla)
- siirtäkää vauva johonkin, missä hän ei heti näe teitä vanhempia, jos sattuu heräämään (uskon, että tällöin vauva malttaa paremmin itse yrittää saada uudestaan unesta kiinni...muuten on helpompi vaan huutaa vanhemmilta apua)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti