Vanhempi tyttäreni on syntymästään asti hämmästyttänyt minua suloisuudellaan, kauneudellaan, motorisilla taidoillaan, myöhemmin älykkyydellään (joka varmaan jo syntyessä oli korketasoista) ja ties millä ominaisuuksillaan. Viime viikkoina olen taas useasti ollut ihan huuli pyöreänä, että whaat!? mistä tämäkin juttu taas tuli. :D
Tytär pukeutui aamulla huoneensa nurkastossa jumppakapineisiin. Autoin suoristamaan legginsejä, jotta häntä ei luultaisi ryppymummoksi. (Joskus kierossa olevat vaatteet voivat myös "saada muut luulemaan, että Enna on jo 5-vuotias"...selittäisikö joku tän mulle?) Sitten Enna lähti kokoutumaan jumppaan. Hän siis keksii sanoja tarpeeseen. Eli jos hän ei tiedä, tai satu muistamaan jotain sanaa, hän kehittää pikapikaa uuden. Puolisen vuotta sitten hän pohti oman nimensä alkuperää näin: "Tiäkste miks mun nimi on Enna? Koska mun pitää aina pistää kaikki ennalleen." :)
Enna on oppinut pyyhkimään itse räkää. Mutta hän ei niistä. Sitten aikuisena kuulemma vasta. Mutta aika kiva kumminkin, että flunssan iskiessä mun ei tarvitse enää olla ihan niin kärppänä, jos jostain kuuluu "Räkää! Räkää!" Voin sanoa, että haepa paperi ja pyyhi. Mut on se vaan kumma juttu, ettei neiti halua opetella sitä niistämistä...mut eihän sitä nyt kaikkea voi tehdä. Nyt hän myös vihdoin ja viimein meni kokeilemaan sitä pöntöllä istumista. Eihän sinne olla kuin vuoden verran yritetty suostutella menemään. On ollut nimittäin pikkuisen stressaavaa lähteä johonkin ja todeta matkalla, että määränpäässä ei ehkä olekaan pottaa. Enna oppi jo alta 2v. kuivaksi, mutta pönttö on ollut tosi iso mörkö. Onneksi neidillä on vaaaaltava seurapiirirakko. Mutta nyt tosiaan..eilen..hän yllätti ensin isin ja aamulla minut. Kiipesi itse ilman mitään jakkaroita pöntölle ja päivällä meni ilmoittamatta etukäteen, kuului vain "pyyhkimään" ja taas sai äiti olla niiin ylpeä lähes 4-vuotiaastaan.
Enna on pohtinut myös kovasti maailman syntyä yms. Eräänä päivänä hän kertoi minulle, että ihan ensin oli vaan vauvoja ja niitten hoitajia sairaalassa. Mutta sitten lähes samaan hengenvetoon hän alkoi epäillä sanomisiaan ja totesi, että "mutta mistäs ne vauvat sitten on tullut?". Kerroin, että jotkut ajattelevat, että jumala on luonut meidät ja jotkut, että olemme muuttuneet apinoista ihmisiksi. Yritin myös tiedustella tyttäreni kantaa, mutta hän ei osannut siinä hetkessä päättää. Myöhemmin hän oli iltasadun aikaan todennut: "Tiätkö mitä isi. Se jumala on niinku muovannu ihmisii. (hämmästynyt ilme) Oikeesti. Sit ne ei voi olla verta ja luuta."
Tällä viikolla kävimme koko perheen voimin lääkärissä. Molemmilla neideillä on joku flunssa ja pienemmällä iski korvatulehdus. Kotimatkalla takapenkiltä kuului taas jotain hupaisaa: "Silloin kun mä olen iso ja mä menen lääkäriin, niin sitten mä maksan kaiken itse. Ja sit mä istun siellä etupenkillä. Sillon kun en enää asu teidän kanssa. Isä kysyy: odotatko innolla. Joo-o, kuuluu vastaus."
Sitten on hyvä päättää tämä kirjoitus totuuteen lapsen suusta. Olimme lähdössä kirjastoon ja Enna oli jo menossa alas ulkovaatteita pukemaan. Totesin, että eipäs hoppuilla, kun äidillä on vielä yöhousut jalassa. Kun siinä vetelin uusia slim-fit farkkujani jalkaan, neiti kysyi, ovatkos nuo isin housut. No ei olleet, vaikka olivat kuulemma niin isot. "Onkos mulla iso pylly vai?" "Joo on. Paksu pylly ja lyhyet jalat....ja pieni vyö." :D Kiitos tästä. Kävin muuten illalla jumpassa. Ja nyt syön suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti