Buzzadorina saan testattavakseni uusia tuotteita ja usein olen saanut tuotteita myös ystäville jaettavaksi. Tällä kertaa buzzaaminen kuitenkin tapahtuu näin blogin välityksellä ja koekaniineina toimivat omat perheenjäseneni.
Möllerin Pikkukalat sisältävät Omega-3-rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä elimistölle ja tärkeitä sydämelle, aivoille sekä näkökyvylle. D-vitamiini puolestaan auttaa rakentamaan lihaksia, luustoa ja hampaita. Pikkukalojen sisältämä D3- vitamiini on elimistölle luontainen muoto ja tehokkaampi kuin D2. Kun paketti Pikkukaloja saapui kotiin, Enna ei meinannut pysyä pöksyissään, vaan olisi halunnut heti alkaa niitä maistelemaan. Jo pelkkä paketti oli niin houkutteleva. Päivän vitamiinit oli kuitenkin jo otettu, joten testausta piti odottaa seuraavaan aamuun.
Tässä kalamuoto ei näy parhaalla mahdollisella tavalla, mutta väri on herkullisen oranssi.
Pikkukalat ovat todella pehmeitä ja helppoja pureskella tai niellä. Mielestäni niistä puski kumminkin läpi aavistus öljyisyyttä, jos niitä jäi liiaksi suussansa pyörittelemään. Alla ensimmäisen uhrin ensimmäinen maistelukerta. :D
Enna oli ensimmäisten maistelukertojen (kaksi ekaa kertaa) innoissaan tästä uudesta tavasta ottaa aamun kammottavat vitamiinit. Kuten kuvasta näkyy, neiti oli oikein tyytyväinen. Kolmannen kerran jälkeen hän kumminkin valitsi mieluummin ne kammottavat tipat, joiden päälle hörpätään vähän maitoa. Siis mitä ihmettä?!
Mikähän siinä nyt sitten mättää? Että "karkkikaan" ei kelpaa, vaan mieluummin sitten otetaan hampaat irvessä niitä tippoja. Omasta mielestäni nämä Pikkukalat olisivat kumminkin mielekkäämpiä ottaa aamupalan ja iltapalan kera. Suositeltu päiväannos on nimittäin 2kpl, minkä huomasin vasta myöhemmin. Vaikka maku, muoto ja väri on kuin karkeissa, niissä ei ole keinotekoisia väri- tai makeutusaineita eikä lainkaan säilöntöaineita.
Saa nähdä miten Pikkukalojen kanssa käy. Että jäävätkö kaappiin pölyttymään vai alkavatko jälleen paremman puutteessa maistua. Voin tietysti itsekin pistellä ne poskeen, koska sopivat kyllä koko perheelle. Ja voin myös katsoa, maistuuko perheen pienimmälle, eli Oonalle (10kk). Kaverin tyttö oli kuulemma paketillisen syönyt (ei tietenkään kerralla:)), mutta sitten oli alkanut tökkimään. Eihän se karkkikaan tietysti niin herkkua ole, jos joka päivä syö. Ehkä siinä olisikin kehittämisideaa, että "jokainen" kala olisi eri makuinen.
Lue lisää: www.moller.fi

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti