#11 Kun paluuta ei ole

Istun junassa hallussani menolippu Tampereelle, josta jatkan matkaa äitini kyydissä Kuopioon. Paluulippua kotiin ei vielä ole. Edessä on viikko, jolloin on aikaa vain itselle, muttei mahdollisuutta yhteenkään halaukseen rakkailta lapsilta tai mieheltä.

Menen Kuopio Tanssii ja Soi -festareille treenaamaan, vapaaehtoistyöntekijäksi ja katsomaan esityksiä. Viikon aikana olisi tarkoitus kehittyä ammatillisesti ja samalla on upea mahdollisuus tehdä ihan mitä huvittaa ilman arjen aikatauluja. 

Matkalukemisiksi ostin seuraavat kirjat. 

Aloitan Kyrön teoksesta, koska sen keskiössä on perhe. Pehmeä lasku omaan perheestä irtautumiseeni. :D

- Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.