Tyttärillä on ollut jo kolmena iltana peräkkäin halu venyttää unille menoa ihan mahdottomiin. Iltaisin pinnani ei enää ole erityisen joustava ja kun tänäänkin huoneesta kipitettiin toistamiseen pois, näin mielessäni itseni räyhäämässä kuin viimeistä päivää. Kaikkien onneksi neidit kuitenkin lopulta jäivät sänkyyn ja nukahtivat nätisti itsekseen, sen jälkeen kun olin palauttanut nuoremman kaksi kertaa peiton alle, rauhallisesti, ilman ärähtelyä. Enna oli siis ehkä viisastunut aiemmista kerroista ja tyytyi kohtaloonsa ennen äidin "pimahtamista". Niin ihanaa!
- Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti