Maailmanlopun tunnelmia

Näin viime yönä unta, että taivas yhtäkkiä pimeni. Ensin tunnelma oli vähän kuin harmaa syyspäivä, kun aurinko ei paista. Mutta vähitellen tummat ukkos- ja saastepilvet pimensivät koko taivaan, niin että ei eteensä nähnyt. Lapset olivat päiväkodissa ja tunnelman synkistyessä, pelko alkoi hiipiä mieleeni ja lähdin kohti päiväkotia. 

Matka oli pitkä. Tuntemattomia katuja Helsingissä, vanhoja tuttuja matkan varrella ja ruuhkia. Kaikki olivat matkalla jonnekin.

Yhtäkkiä taivas kirkastui ja kaikki olivat vailla huolen häivää. Piknikpeittoja leviteltiin ja kaikki vilkuttelivat toisilleen. Mutta yhtä nopeasti kuin aurinko käväisi taivaalla, uudet pilvet taikka savuverhot peittivät taivaan ja tuli säkkipimeää. Pelotti hirveästi ja piti päästä pian lasten luokse.

Vielä herättyänikin uni tuntui todelliselta ja mietin, että mitäköhän sitä tekisi, jos tällainen pimeys tulisi maapallolle...