Sekalaista viikonlopulta

Me käytiin eilen Hulluilla päivillä. Huh huh sitä toimintaa. Ei mua ennen ole suuresti häirinnyt tuollaisissa massa-alennusmyynneissä se ihmispaljous ja ahtaat käytävät, hiki ja huono ilma. No nyt me oltiin liikenteessä vaunujen kanssa ja kyllä alkoi pipoa kiristään!

Ennalla oli päällään "toppahaalari" ja sen oli tarkoitus alkaa päiväunille. Me mentiin suoraan hissillä ylös lastenosastolle, kun halusin katsella, olisko jotain hyödyllistä tarjouksessa. Jo hissiä odotellessa alkoi vähän ahdistaan, kun meitä ennen hissiin jonotti kaks äitiä vaunujen kanssa. Hissi tuli, ovet aukes ja hissiin jäi sekalaista sakkia, jotka oli nousseet kyytiin väärään suuntaan menevään hissiin. Taas odoteltiin uutta hissiä. Edellä olevat äidit harmittelivat ihmisiä, jotka ajelee hissillä, vaikka ne vois hyvin käyttää portaita tai liukuportaita. Ja mä kyllä aloin ajatella ihan samoin. Hansassa ja Stockalla on tosi vaikee kulkea vaunujen kanssa ilman hissiä ja myös sen kanssa, kun on niin monta välikerrosta ym., joten ei jaksais kauheesti vielä jonotella sinne.

Kun päästiin vihdoin lastenosastolle, niin siellä kulkeminen oli ihan kauheeta. Ei vaunujen kanssa mahtunut oikein mihinkään suuntaan ja ihmiset vaan tuuppi joka puolelta. Tutkailtiin nopeesti, mitä olis tarjolla, mut into lopahti kyllä nopeesti, kun tuli vaan hiki ja mua alkoi huolettaan Ennan puolesta, kun toinen joutui hikoilemaan haalarissaan, eikä uni meinannut tulla siinä metelissä. Ostettiin kaks nokkamukia ja lähdettiin äkkiä jonottaan taas hissille, että päästäis pois. Oli kyllä niin ihana tunne, kun astuttiin ulos raittiiseen ilmaan! Ei enää Hulluille päiville vaunujen kans, ei ikinä. :)

Wau, mitä tarjouksia

ai tuollakin on tollaisia

ja katsos näitä

Hei, älä tuupi

Tökkäisin kyynärpäällä

tunkisin välistä

repisin

olisin nopea

ja veisin parhaat päältä

Ei kiinnosta

ehkä ensi vuonna

ilman vauvaa

vien sitten kotiin tuliaisia

Huh huh

Hullut päivät!

Ensi viikoksi on luvattu aikas aurinkoisia ilmoja. Täytyy muistaa ulkoilla paljon. Mulla ei vaan vieläkään ole sitä ulkoilutakkia. Täytyy vaan tyytyä. Vanhaan siis ja siihen, ettei ole rahaa. Ja oi, kun mä niin haluisin myös sisustaa ja ilmoittaa meidän olkkarin/keittiön Innoon, mutta siihenkin tarvitaan jonkinlainen budjetti. Köyhyys älä tule tänne mua kiusaamaan! Mä haluan kuluttaa. :D

Blogin uusi alku

Niin se vaan menee, että vauva tuntuu vievän kaiken ajan. Eikä se oikeastaan haittaa, kun ei tässä elämässä mikään muu voisi aiheuttaa niin paljon ihmetystä, iloa, onnistumisen tunteita, rakkautta ja ahaa-elämyksiä kuin oman lapsen kehityksen seuraaminen.

Toki on päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan: Ennan puhkeavat hampaat vaivaavat. Äitin täytyy käyttää kaikki mahdolliset temput, että pikkuinen viihtyisi. Silloin ei myöskään uni tule ja väsymys kasvaa ja alkaa kiukuttaa. Sitten mä kantelen neitiä edes takas ja yritän uudestaan ja uudestaan saada sitä nukahtamaan. Lopulta onneksi väsymys vie voiton hammaskivusta. Siinä vaiheessa sitä vaan itse on jo niin väsy kans, että pyykit, tiskit, pölyt, roskat, roinat jne. saisivat odottaa ja pitäisi käydä itsekin pötkölleen, mutta mä kun en osaa rentoutua sotkun keskellä. Sitten mä hoidan huushollia, kunnes Enna herää ja sama alkaa alusta. Kun hampaat vaivaavat, ei tee mieli leikkiä yksin ja sitten mä parhaani mukaan yritän taa viihdyttää, kunnes taas väsyttää ja alkaa nukutuspuuhat... Tätä voisi jatkaa siis loputtomiin, mutta ehkä tästä vähän saa käsitystä, miksi esim. tämän blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. :D

Onneksi hyviä päiviä on kumminkin paljon enemmän. Silloin me herätään aamulla 7.30 ilman itkuja ja ruvetaan yhdessä aamupuuhiin. Me vaihdetaan likomärkä vaippa ja aletaan keittää Ennalle aamupuuroa. Samalla mä laitan itselleni kahvin kiehumaan ja teen aamupalavoileipiä. Ennen kuin päästään pöytään asti, Enna on yleensä jo tehnyt kakat ja me vaihdetaan taas vaippa. Sitten me herkutellaan yhdessä aamupalalla. Enna kertoo hauskimmat unensa (mammamapappavavvatätääitiäiti..itsiittsi) ja me ihmetellään, miten puut heiluu tuulessa. Aamupalan jälkeen me pestään hampaat, vaihdetaan päivävaatteet ja ihmetellään kuinka pitkä Enna on. Sitten leikitään lattialla, katsotaan tv:tä, päivitetään Facebook-status, pedataan äitin ja isin sänky ja mä vaihdan päivävaatteet. 9 jälkeen Ennaa alkaa usein väsyttää ja sitten mä vien sen nukkumaan. Sit ehdin rauhassa laittaa pyykkiä pyörimään, tiskata tuttipulloja, vähän meikata ja jopa rentoutua. Kun Enna herää, se syö lounasta klo 11 ja sitten se tykkään katsella, kun mä ripustan pyykkejä kuivumaan. Kylpyhuone on jännittävä paikka konttailla. Jos on hyvä ilma, me lähdetään puistoon keinumaan. Loppupäivä kuluu syödessä, leikkiessä ja nukkuessa, kunnes kello tulee 19.00 ja aletaan keitteleen iltapuuroa. 20.00 Enna on useimmiten jo nukkumassa.

Mun mielestä äitiyslomalaisille pitäis äitiyspakkauksen lisäks kuulua jokapäiväinen sanomalehti. Vaikka sen lukemiseen ei ehkä päivällä ole aikaa, illalla ehtisi vähän katsoa, mitä maailmassa on tapahtunut ja siitä voisi ammentaa monipuolisempia keskustelunaiheita kuin kakkavaipat, pyykit, nukkumisrituaalit ym. Jotkut ovat väittäneet, että kotiäitina tyhmenee, mutta siihen en voi yhtyä. Älykkyyden laji vaan muuttuu. Sitä oppii aistimaan ihan hassuja asioita. Esimerkiksi juuri vauvan erilaiset itkut. Se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi vauvan itkiessä tietää, mikä sillä on hätänä. Mitä isommaksi Enna on kasvanut, sitä harvemmin sen itku edes tarkoittaa mitään vakavaa, mutta vieraan korvaan itku saattaa kuulostaa hälyyttävältä. Toinen asia, mihin herkistyy on vauvan kehonkielen kuuntelu, siitä voi päätellä, onko sillä nälkä, kylmä, väsy, tylsää, turvaton olo ym. En olisi ikinä uskonut, että voisin kehittyä näin taitavaksi sellaisessa. Ehkä se on sitten se tunneäly, mikä kehittyy. Mutta tosiaan toivoisin, että osaisin myös helpommin keskustella muustakin, kuin tästä vauva-arjesta.

Yritän nyt tosissani käydä ahkerammin kirjoittamassa tänne ja olisi kiva, jos heräisi keskusteluakin. Ja vaikka blogin nimi on Maalismamma, yritän kirjoitella myös muustakin, kuin vauvajutuista. Siinä mulle tavoitetta...

Meidän päivä

Aamu

8.55 Herätys

Enna heräsi syömään kuuden jälkeen, mutta nukkui sitten 8.55 asti. Aamu alkoi perinteisesti kakkaamalla. :) Ähinää, puhinaa ja venyttelyä..törinää pöksyissä ja sitten hän jäi tyytyväisenä makoilemaan ja tuijottelemaan kattoon. Sitten kylppäriin vaipanvaihtopuuhiin ja kuulumisia vaihtamaan. Kylpyhuone on Ennan mielestä paras paikka juttelulle.

9 -> Aamupala

Puhtaassa vaipassa on kiva syödä. Enna söi hetken tissiä, mutta sai aika pian tarpeekseen. Yritin saada neidin vähän jumppaamaan vatsallaan, mutta se ei juuri nyt huvittanut. Neiti takaisin syliin ja vähän maisemia katseleen. Vähän ajan päästä sain hänet sitteriinsä istumaan ja sit oli äitin vuoro tehdä aamupalaa. Sain juuri ja juuri leivät valmiiksi, kun Enna kyllästyi ja ilmoitti, että hänellä on sittenkin nälkä. Mentiin sitten sohvalle katsoon telkkaria, syömään aamupalaleipiä ja tissiä...

10.19 Sohvalla

Enna nukahti syödessään ja alkoi vihdoin vähän availla silmiään 10.20 jälkeen. 

10.30 Leikitään

No viimein neiti jaksoi taas viettää vähän aikaa lattialla. Sekä mahallaan, että selällään. Kävin keittämässä kahvitkin siinä välissä, kun Enna lekotteli masullaan ja imi vimmatusti nyrkkiään (vaikka se onkin kyllä periaatteessa kiellettyä, ettei opi syömään peukkuaan). Sitten tulikin taas kakka pöksyihin ja eikun kylppäriin...

11 -> Valmistaudutaan päiväunille

Aloin lämmittää Ennalle tuttelia jo ennen kuin hän alkoi sitä huutaa. Olin jo päättänyt, että tänään nukutaan päikkärit sisällä, kun oli vähän epävakaisen oloinen tuo ilma. Sitten tosiaan sohvalle ja pullo suuhun. Tutteli loppui tietty kesken, kun tissiäkin pitäisi jaksaa syödä. Siirryttiin makkarin puolelle ja annoin Ennalle tissin suuhun. Sit muisitinkin, että sehän kakkasi silloin, kun lämmitin pulloa, joten mentiinkin vielä kerran vaihtamaan vaippa. 11.25 oltiin takaisin sängyssä vierekkäin köllöttelemässä ja Ennalla tissi suussa. Anne-Mari-mami soitti vielä vähän kuulumisia ja sitten Ennan silmät alkoivatkin painua kiinni.

Päivä

12.00 Enna nukkuu

Olin kahden vaiheilla, siirränkö Ennan meidän sängystä oman sänkynsä puolelle, mutta päätin jättää meidän sänkyyn. Ajattelin, että turha enää riskeerata, että tyttö heräis, kun on kerta päässyt hyvin unten maille.

12.30 Enna herää

Olin juuri jutustelemassa Sannin kanssa puhelimessa, kun makuuhuoneesta alkoi kuulua Ennan kutsuhuuto. Yritin ensin tarjota tytölle tuttia, mutta ei se auttanut, joten eikun tissi uudestaan suuhun ja nukkumaan. Enna nukahti joksikin aikaa, mutta heräsi, kun yritin lähteä vierestä pois. Käytiin sitten vähän kävelemässä edes takas ja yritin neitiä omaan sänkyyn tutin kanssa, mutta huutohan siitä tuli...

13.36 Ennan kanssa sängyssä

Mentiin sitten yrittään uudestaan sitä nukkumista ja nukahtihan neiti vihdoin. Niin nukahti tosin äitikin. :)

15.27 Enna herää

Parin tunnin unien jälkeen heräsin lohduttomaan itkuun. Nostin neidin syliin ja hyssyttelin. Raukka ei tajunnut heti heränneensä. Sitten vähän sohvalle tissiä syömään.

16 -> Äiti syö..Enna syö

Tuomas oli tullut kotiin meidän nukkuessa. Sain sitten vihdoin tehtyä itselleni ruokaa, kun Tuomas hoiti Ennaa. Totesin olevani edelleen samassa asussa kuin herätessäni. Onneksi pikkuneidillä sentään oli päivävaatteet. Sain muuten lautasen juuri ja juuri tyhjäksi, kun Enna alkoi uudestaan pyytämään ruokaa.

17 -> Sohvalla

17.04 Enna roikkuu edelleen tississä kiinni. Toisaalta se on ihan hyvä. Saan rauhassa näpytellä koneella. Tuomas nukkuu myös sohvalla. Illan touhuja odotellessa....

Ilta

18.40 Kauppaan

Lähdettiin vaunujen kanssa kävellen kauppaan. Ajatuksena oli, että Enna olis ottanut pienet iltatorkut. Mut tyttönen tuijottelikin koko matkan vaunun katosta roikkuvaa tuttiaan (suuhun se ei kelvannut).

19.10 Sohvalla

Enna halusi kotiin tullessa heti tissiä. Siinä syödessään hän sitten alkoi torkkua niitä iltaunia. Äidin sylissä on aina niin mukavaa ja tissi suussa vielä parempaa. 

20 ->Iltapuuhia

Tuomas laittoi meille ruokaa ja meni vaihtamaan Ennalle vaippaa ja yöpuvun päälle, joten itse pääsin vähän nettiin surffailemaan ja tv:tä katsomaan. Vaikka kyllähän Ennan syödessäkin niin pääsee tekemään.

20.45 Enna haluaa nukkumaan

Yöpuku päällä ja iltatuttelit syöty. Enna alkoi jo ennen yhdeksää huutaa väsymystään, joten niinpä mentiin sänkyyn syömään tissiä. Neiti nukahti hyvin ja äitikin jäi jo samalta reissulta nukkumaan, kun päätä särki niin kovasti.

Yö

22 -> Enna herää

Jostain "kumman syystä" Enna heräsi uniltaan kesken kaiken. Annoin tuttia ja silitin ym., mutta ei hän suostunut nukahtamaan. Syy selvisi, kun hän vihdoin huusi niin kovaa, että piti nostaa hänet syliin. Pissa oli tullut vaipan ohi ja yöpuku ja peitto olivat märät. Lähetin Tuomaksen niitä vaihtamaan...vaikka kohta mua huudettiin jo apuun, kun Enna oli pissannut hoitopöydälle. Kun tytöllä sit viimein oli kuiva vaippa ja yöpuku, annoin hänen tulla tissille ja siihenhän me sitten nukahdettiin. Siirsin kyllä Ennan vielä oman sänkynsä puolelle.

02.40 (tai jotain) Enna herää 

Sitten olikin yösyönnin aika. Taisi neiti syödä molemmista tisseistä, kun oli niin nälkä..muistaakseni. Puoli tokkurassahan nuo syömiset aina hoidetaan. Kello oli 3.17, kun olin saanut Ennan syötettyä ja nukahdettuaan siirrettyä omalle puolelleen.

5.42 Enna herää

Taas herättiin syömään. Tai sitten se oli se märkä yöpuku... En muista tarkalleen, miten tää nyt meni. Mut Ennan vaippa oli taas päästänyt pissat ohi. Vaihdoin tällä kertaa jo päiväbodyn päälle, kosa muuten yöpuvut olis jo loppuneet kesken. Kuivaa päällä, taas uusi peitto ja masu täynnä - laitoin tyytyväisen neidin omaan sänkyynsä ajatuksena, että hän nukahtaisi itsekseen. Mobilea tuijotellessaan hän innostui ja potki peiton pois ja mä laitoin sen sitten takaisin. Näin tapahtui kymmeniä kertoja. Sitten neiti ei nukahtanutkaan vaan alkoi väsymyksen takia hermostua. Annoin tuttia ja silitin jne., mutta Enna hermostui vaan enemmän. Lopulta 6.49 otin hänet kainalooni ja annoin tissin suuhun toivoen, ettei neiti räjähdä, kun juurihan se söi. Siinä sitten nukuttiin vierekkäin vielä pari tuntia.

8.59 Uusi päivä alkaa

Enna Emilia Mero

Ensimmäinen kuukausi takana

Nyt on siis vierähtänyt jo kokonainen kuukausi ja enemmänkin. Vauva on todella ihana pakkaus. Meillä on jo aika nopeasti löytynyt jonkinlainen yörytmi, mutta päivät menee vähän miten sattuu. Välillä nukutaan vähän enemmän ja välillä vähemmän. Neiti ei kiukuttele ja on pääasiassa todella tyytyväinen, mutta nyt viimeinen viikko on ollut vähän itkuisempi. Se on varmaankin vaan ikävaiheeseen kuuluvaa ja osittain myös ihan selviä masukipuja, joita tulee aina ruuan jälkeen.

Vaavilla on ollut vähän huononpuoleista tuo painon nousu, joten ollaan annettu tuttelia rinnan lisäks. Mä stressaan oikeastaan koko ajan, että nouseeko se paino tarpeeks, koska haluisin pelkästään imettää ja luopua vähitellen korvikkeesta. Ens viikolla on neuvola ja ensimmäinen lääkärintarkastus, joten siellä sitten taas keskustellaan asiasta. Pituutta neidille on kyllä tullut, koska yksi 56 cm body ei enää mahdu päälle. Onhan noissa vaatteissakin eroja, mutta on se body joskus mahtunut ja nyt ei! :)

Ristiäiset

Me pidetään neidin ristiäiset ensi viikon sunnuntaina. Kastetilaisuus on kotona ja meille tulee naispappi kastamaan. Hän vaikutti oikein mukavalta. Vauvan kummeiksi tulee Sanni (mun lapsuuden/nuoruuden kaveri) ja Petteri (Tuomaksen isoveli). Vauva saa nimekseen Enna Emilia Mero. Ja kenenkään ei oikeastaan kannata kysyä, että miksi tai miten nimi keksittiin..se vaan tuli jostakin mieleen ja kuulosti kauniilta ja pehmeältä.

Oma sänky vs. äidin kainalo

Ajattelin eilen illalla, että nyt alan opettamaan neitiä omaan sänkyynsä nukkumaan yöllä. Hänhän on tähän asti nukkunut mun kainalossa, mikä on ollut kyllä varsin toimiva ratkaisu. Vauva syö siinä aina hyvin iltapalansa ja alkaa sitten nukkua. Sitten mä sammutan yövalon ja siinä me nukutaan kylki kyljessä..tai oikeastaan vauvan pää mun kainalossa. :D Tää on kyllä aivan ihana tapa nukkua mun mielestä, eikä mulla ole ollut mitään ongelmaa nukkua. Vaavi mahtuu kyllä ihan hyvin siinä olemaan, eikä hän ole vaarassa jäädä alle tms.

Nyt rupesin kumminkin aatteleen, että jossain vaiheessa hänen on kumminkin siirryttävä omaan sänkyyn ja parempi ehkä nyt kuin sitten, kun hän on jo täysin tottunut äitin kainaloon. Luulin ensin, että onnistuisin ensi yrittämällä, koska 21.40 aikaan vauva söi vieressäni sängyllä vähän ja nukahti. Nostin hänet sitten sänkyynsä, jossa hän avasi silmät. Annoin tutin suuhun ja pidin kättä hänen päällään hetken, jonka jälkeen hän nukahti alle 5 minuutissa.

22.30 aikaan neiti ilmoitti, ettei hän vielä nukukaan. Eikä ihme, koska aiempi ruokailu tosiaan jäi melko lyhyeksi. Nostin hänet taas sänkyyn viereeni syömään. Sitten kun oltiin tarpeeksi syöpötelty ja röyhtäilty, nostin hänet taas omaan sänkyyn. Hän alkoi vähän itkeä ja tarjosin tuttia ja silitin päätä. Välillä tutti kelpasi ja tyttö rauhoittui - tosin tuijotti ihmeissään mua silmiin, että "miksi sä äiti et ole mun vieressä". Sitten hän alkoi taas itkeskellä ja potkia villisti peittoa. Tarjosin tuttia ja silitin jne. Välillä neiti rauhoittui ilmankin, mutta ei sitten millään nukahtanut. Vähän vajaan tunnin jaksoin siinä sängyn vieressä roikkua, mutta sitten oma uni vei voiton ja otin vauvan kainalooni sänkyyn ja siinä me sitten taas nukuttiin makoisasti koko yö - välillä tietty syötiin vähän.

Tänään yritän varmaan uudestaan saada vauvan omaan sänkyyn. Saa nähdä onnistunko. Nyt on tosin Tuomaskin kotona, joten ehkä sitä jaksaa vähän kauemmin yrittää. Vaikka toisaalta ei yhtään tekis mieli, kun se on niin ihanaa, kun hän tuhisee kainalossa...

Hän tuli ja valloitti sydämet

5.3.09 klo 9.19

Tuolloin pikku söpöliinimme putkahti maailmaan. Tai eihän sitä ihan putkahtamiseksi voi sanoa, koska kyllä se oli kovan työn takana. Pienellä on tuuhea tumma tukka ja syötävän suloinen nassu. Syntyessä tytöllä oli painoa 4230g ja pituutta 54 senttiä. Ihan missin mitoissa siis. :)

Sairaalassa

Kävimme sairaalassa pistäytymässä ensimmäisen kerran 3.3. klo 04 aikoihin, mutta tuolloin meidät lähetettiin takaisin kotiin "hakemaan vauhtia". Palattiin pääkallopaikalle 4.4. klo 22 aikaan ja päästiin sisälle. Siitä se aherrus sitten vähitellen alkoi ja noin 12 tuntia myöhemmin tyttö vihdoin näki päivänvalon.

Aika sairaalassa meni hyvin. Ensimmäisenä yönä tyttö ei meinannut millään nukkua ja vein hänet sitten lopulta hoitajille, että sain vähän nukuttua. Muut yöt sujuivat ongelmitta ja vauva nukkui sikeästi. Sitä täytyi välillä ihan herätellä syömään. Päivät neiti nukkui myös sikeästi. :) Välillä vaan vähän syöpöteltiin.

Tuomaksen kotiväki kävi meitä moikkaamassa sairaalassa ja Tuomas itse tietty oli siellä joka päivä. 9.3. päästiin kotiin ja äiti ja Juuli tulivatkin heti meitä kotiin moikkaamaan.

Ensimmäinen päivä kotona

Tultiin puolen päivän aikaan kotiin ja neiti jatkoi samaan malliin kuin sairaalassakin. Pohdittiin Tuomaksen kanssa, että pitääkö sitä lähteä leffaa vuokraamaan, kun tyttö ei aiheuta yhtään päänvaivaa.

Äitin ja Juulin ollessa kylässä vauva nukkui myös koko ajan, mutta kyllä sitä silti vähän syliteltiin. Toinen ei tainnut edes huomata siirtyvänsä sylistä syliin. :)

Illalla vauvan masua alkoi sitten vähän kivistellä ja sitä jouduttiin kanniskelemaan edestakaisin ja Tuomas hytkytti pikkuista olkapäällä. Yöllä valvottiin aika monta tuntia, kun vauva ei oikein nukkunut muuten kuin olkapäällä. Syödessään hän nukahti, mutta heräsi aina sänkyyn laskiessa. Viimeisen yösyötön jälkeen jätettiin vauva meidän väliin nukkumaan ja siinä hän vetikin sikeitä aamu 7 asti, niin että äitin oli jo pakko herättää pikkuinen syömään.

Nyt tämä toinen päivä on taas mennyt todella hyvin ja vauvan masu ainakin on toiminut ahkeraan, joten toivotaan, että pieni nukkuu vähän paremmin ensi yönä.

Koska mennään? Tänään, huomenna...?

1 päivä huomiseen :)

Huomenna on sitten 4.3., mutta eihän se oikeastaan merkkaa mitään. Ainoastaan se saa tämän äidin entistä kärsimättömämmäksi ja niin myös ilmeisesti kaikki läheiset. Puheluja satelee, kun kaikki odottavat innolla meidän pikkuista. 

Supistuksia on ollut jo usean päivän ajan, mutta silti ei voi tietää, että koska sitä todella mennään vauvaa hakemaan. Vielä ei ole tullut lähtö siis. Varasin sitten tälle päivälle jalkahoidon. Jos se toimisi samalla tavalla kuin tupakka, joka sytytetään bussia odotellessa. :D Saas nähdä...

H-hetki lähestyy

2 viikkoa laskettuun aikaan

No niin. Tästä päivästä on sitten kaksi viikkoa kuviteltuun h-hetkeen. Itselläni on välillä sellainen kutina, että voitais saada tämä paketti ulos vähän aiemmin. Kävelylenkit ei enää ole niin reippaita...askel lyhenee päivä päivältä, koska masu painaa ja supistelee, mutta sehän on vaan hyvä. Eilen kävelin lähikauppaan ja reissu kesti reilusti yli puoli tuntia normaalin vartin sijaan. :) Nyt on ollut niin kauniit ilmat, että kyllä mä tänäänkin menen tuota keväistä ilmaa haistelemaan.

"Mammakerho"

Olin maanantaina odottavien äitien tapaamisessa. Se on Raision kaupungin järjestämä ryhmä. Oli tosi mukavaa. Meitä ei ollut paikalla kuin kolme odottajaa ja kaksi ohjaajaa, mut oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja ne kaksi paikalla ollutta tulevaa äitiä vaikuttivat oikein mukavilta. Samoin ohjaajat. :) 

Ne tapaamiset on sellaisessa vanhassa pappilassa ja siellä on myös muita ryhmiä, joihin voi sitten myöhemmin osallistua. Siellä on mm. äiti+vauva -ryhmä(0-1v.) ja avoimet perhepäivät (1v.->). Tarjolla on siis ohjattua toimintaa ja vapaata seurustelua. Ne ryhmät on tarkoitettu kotona lastaan hoitaville, joten ne on juuri sopivia äitiysloman ajanvietteitä, mut ei kuitenkaan mitään sitovia menoja.

Neuvola

Tänään on taas neuvola. Testasin jo etukäteen kotivaa'alla, että paljonko sitä painoa on taas tullut, koska kahdella viime kerralla sitä on tullut vähän turhan paljon. Nyt näyttäis siltä, ettei ole tullut ainakaan yli 500g, joten ehkä vauvalla oli vaan joku kasvupyrähdys parin viikon ajan. 

Ei mua se painon lisääntyminen ulkonäön kannalta tms. pelota, mutta kun tuolla oppaissa lukee, että se voi olla merkki raskausmyrkytyksestä yhdessä korkean verenpaineen ja turvotuksen kanssa...Mulla tosiaan oli verenpaine viimeks vähän noussut, mutta oli se onneks vielä normaalin rajoissa (katsotaan miten tänään). Turvotusta on jonkin verran nilkoissa ja käsissä, mutta kyllä se yön aikana aina laskee. Sormien nivelet tosin tuntuu jotenkin jäykiltä ja välillä vähän kipeiltä, mut kai se johtuu siitä nesteen kertymisestä.

Katsotaan nyt sit mitä siellä neuvolassa sanotaan...