Hyppäys joulusta kevääseen

Jestas miten aika rientää!

Turha tässä vaiheessa enää palata jouluun tai vuoden vaihtumiseen, vaikka silloinkin paljon mukavaa tapahtui. Nyt on kuitenkin jo todella siirrytty kunnon kevääseen. Tänään mittari näytti muutamaa plus astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Räystäät tiputtelivat vettä ja mies otti tehtäväkseen pudotella vähän lunta katolta (turvallisesti maasta käsin). Tytär kiipeili "lumivuorilla" ja minä seurasin tyytyväisenä mahani kanssa vierestä. Laskettuun aikaan on enää pari kuukautta. :)

Viikonloppuna kestittiin Ennan synttärivieraita. Tuloeva isosisko täytti kolme vuotta. Meidän "vaavi" on jo niin iso. <3

Vieraiden odottaminen oli aika jännää...

Tädille piti heti selventää, mihin tilaisuuten sitä oikein oltiin tulossa. (kolme sormea pystyssä)

Titi-kakku oli täysi yllätys päivänsankarille

Katso upea nallekakun tekijän muita taideteoksia täältä!

Kynttilät sammuivat äitin pienellä avustuksella

Päivänsankari ja rakas mami

Sopivassa sokerihumalassa tanssi oli hurjaa!

Kakku maistui :)

Minulle oli äitinä todella tärkeää, että tytär sai viimein itsekin maistaa oikeaa synttärikakkua, koska kananmuna-allergian vuoksi neiti on saanut aina juhlissa tyytyä pelkkiin kekseihin. Hän ei ole erityisen perso makealle (kuten ei äitinsäkään), ja tässä erityisesti päivänsankarille tilatussa munattomassa kakussa oli juuri sopivasti makeutta, mehukkuutta ja juhlavuutta. Kakku oli maukas banaanikakku ripauksella vaniljakreemiä ja vadelmahilloa ja itse sankarillekin se maistui useaan otteeseen. Koristeeksi pyysin Ennan lempihahmot Titi ja Tau Nallet, sekä pilkahduksen tyttömäistä keiju/prinsessateemaa. Suuri kiitos Emmalle synttärit kruunanneista kakuista!!!

Tonttuhommissa

Tytär on toivonut erityisesti kahta asiaa Joulupukilta. "Mitäs barbeilta puuttuu?" hän on sanonut. Toiveissa on siis barbeille koti. Toinen asia on "uusi isi". Ja tämä tarkoittaa siis uutta barbieisiä, koska edelliseltä, joka oli äidin vanha, meni pää poikki. Ja mitä tytär toivoo, hän myös saa. Näin jouluna siis. :D Pukki on jo kiikuttanut Tampereelle mamin tilaaman talon. Ja nyt isi- ja äititonttu ovat ahkeroineet kaksi päivää, jotta talossa olisi edes jotain kalusteita, kun barbieperhe pääsee sinne muuttamaan. Uusi isikin tulee sitten pukin kyydissä. ;)

Isi ahkeroi nikkaroimalla.

Äititonttu ompeli mm. verhoja.

Sänkyyn tyynyjä...

Nojatuolista tuli aika upea.

Valmis sänky, patja, tyynyt ja peitto.

Tällaista kaikkea tonttupajalla saatiin aikaiseksi. nojatuolit puuttuvat kuvasta.

Värikkäät tyynyt kuuluvat niihin pehmusteiksi.

Tänne ne kaikki sitten pitäisi sijoitella. (Roosi-nukkekoti)

Huomenna lähdemmekin Ennan kanssa jo edeltä Tampereelle ja Tuomas tulee aatonaattona perästä. Lunta ei ole luvattu, mutta toivottavasti kaikki pääsevät silti sopivasti juhlatunnelmaan. Ainakin paketteja riittää. :)

Unohdin kuopuksen kaupunkiin

Tätäkö se sitten kahden lapsen kanssa? Että unohtaa toisen naulakkoon roikkumaan, kun on niin "kiire" pukea toista. :D Onneksi tämä meidän kuopus kulkee vielä turvallisesti masussa mukana, eikä sitä oikeasti voi unohtaa mihinkään.

Olimme tänään rakenneultrassa ja isosisko taisi olla oikeassa, että pikkusiskohan sieltä on tulossa. Ehkä ei kuitenkaan kovasti kannata sitä Ennalle korostaa, jos tulisikin odottamaton yllätys. Saimme tosiaan hienoja kuvia vauvasta, mutta ajatuksissani unohdin kuvakuoren ultran eteisnaulakkoon. Huomasin asian onneksi aika pian, kun olisin halunnut ihastella kuvia kotona. Soitin tietysti heti ultraan ja lupasivat lähettää kuvat postissa, jos löytävät kuoren. Ei kai kukaan nyt toisen kuvia ainakaan menisi ottamaan?! Nyt täytyy sitten odottaa, että kuopus tulisi postin mukana takaisin kotiin.

Kaikenlaista.

19+2 - Joulu kolkuttelee ovelle ja ulkona pyryttää

Kaikkein vaikeinta on aina keksiä näihin kirjoituksiin otsikko. Johtuukohan se siitä, että kirjoitan niin harvoin ja sitten mielessä on liian monta asiaa, mistä pitäisi kirjoittaa? Joskus olen koittanut kirjoittaa vain yhdestä asiasta, mutta sitten jutusta tulee niin lyhyt, että masentaa. :)

Aloitan nyt kuitenkin ensin kertomalla, mitä tuo otsikon ensimmäinen osa tarkoittaa. Se ei suinkaan ole mikään laskutehtävä vaan ilmoitus viikoista ja päivistä, jotka Ennan tuleva sisarus on jo viettänyt masussani. Vielä emme tiedä, kumpi on tulossa - toivottavasti jompi kumpi. ;) Ensi viikolla on kuitenkin jo toinen ultra eli rakenneultra ja saamme toivottavasti tietää sukupuolen. Enna oli jo ylpeänä ilmoittanut päiväkodissa, että hänellä on pikkusisko. Hoitajat olivat kysyneet, että "niin, onkos se vauva vielä äitin masussa", johon Enna oli vastannut että "joo on, se mun pikkusisko". Tällä hetkellä tulevan isosiskon toiveissa on siis sisko, mutta katsotaan muuttuuko mieli vielä ja mitä neiti toteaa, kun saamme oikeasti tietää, kumpi se on.

Joulu todellakin on tuloillaan. Vietimme juuri itsenäisyyspäivää kotosalla vanhempieni kera. Otettiin varaslähtö jouluherkkuihin ja käytiin ihastelemassa sitä 0,5cm lumikerrosta, joka yöllä oli satanut. Kovasti yritimme lumipalloja väkertää, mutta vähän hankalaa se oli.

 Yritin kattaa pöytää koreaksi juhlapäivän kunniaksi.

 Oppilaalta edellisvuonna saamani tuikut pääsivät valaisemaan juhlapöytää.

Eivät nämä tarjottavat vielä vedä vertoja joulupöydän antimille, 

mutta oli mukava päästä tunnelmoimaan, mitä pian on luvassa.

Ulkona on nyt aika hurja keli. Suorastaan myrskyää. Pahimmillaan tuuli voi ennusteiden mukaan olla jopa 20 m/s, mikä ei tunnu ollenkaan kivalta, koska joudun iltapäivällä ajamaan töihin Saloon. Keskiviikkona kun tulin sieltä illalla kotiin, oli moottoritielle kertynyt sellaisia loskakinoksia, että kaikki ajoivat pitkässä letkassa välillä jopa vain 40 km/h. Tämän päiväinen ilma näyttää paljon pahemmalta, joten jännää tulee olemaan. Ainut positiivinen asia on se, että nyt sitä kaivattua lunta saadaan. Toivottavasti tästä alkaisi oikea talvi ja pysyisi sellaisena - ihan niin kuin viime vuonnakin.

Syysmietteitä

Kävimme eilen sunnuntaikävelyllä. Harmittaa, että olemme niin laiskoja lähtemään liikkeelle, että sunnuntaikävelyt eivät todellakaan ole vielä tapa meidän perheessä. Ilma oli todella kaunis ja kyllä se vaan hyvää tekee, kun tuolla raittiissa syysilmassa hyppelee. Suuntasimme Raision kaupungintalolle, koska siellä oli MLL:n lastetavaroiden kirpputori. Talo oli tupaten täynnä sekä myyjiä että ostajia ja hiki alkoi virrata selkää pitkin välittömästi. Ilmanvaihto tilassa oli todella huono ja ulkovaatteita ei saanut jätettyä mihinkään. Kiersin siis tuskastuneena nopeasti kaikki pöydät läpi ja halusin saman tien pois. Rahat säästyi, mitään en ostanut.

Samalla reissulla saimme viestin Ritulta ja Artulta, että perheeseen oli aamulla syntynyt poika. Mukava päästä näkemään, minkälainen vekkuli sieltä oikein tuli, mutta emme ole tunkemassa kylään ihan heti. Viikko on kiireinen töiden parissa, eivätkä äiti ja poika varmaan heti kotiin pääsekään. Viikonloppuna on kauan odotettu Titi-nalle -konsertti ja Juuli-tätikin uhkaili tulevansa kylään.

Tätä kirjoitellessa aurinko loistaa taas oikein kirkkaana taivaalla, mutta tytär meni juuri vasta päiväunille, joten taidetaan ehtiä ulkoilemaan vasta auringon laskiessa. Ellei sitten saada kutsua kylään jonnekin. Aamulla oltiin kirjastossa, joten siksi jäi ulkoilut silloin tekemättä. Hävettää oikein, ettei lähdetty kävellen tai pyörillä, koska matka ei todellakaan ole pitkä. Mutta ylpeä olen siitä, että opetamme tytärtämme kirjaston aktiivikäyttäjäksi. "Lukeminen" luonnistuukin neidiltä jo oikein hyvin.

Viikonloppuna nostimme terassikalusteet varastoon. Grilli seisoo vielä terassilla. Pitäisiköhän syksyn kunniaksi grillata parit makkarat ja syödä ne ulkona hytisten... Kaapissa olisi viime jouluista glögiä. Voisi avata pikkujoulukauden. :)

Taas buzzataan - oikein urakalla

Olen jo jonkin aikaa toiminut buzzadorina ja nyt olen mukana testaamassa Vanish -tuoteperheen pesuaineita. Sain pari viikkoa sitten kotiin muhkean paketin eri tarkoituksiin sopivia pyykinpesuaineita ja lisäksi sain taas ystäville jaettavaksi testipakkauksia. Menivät kuin kuumille kiville. :) (Kaikille halukkaille ei edes riittänyt.) Kaikillahan meillä on likapyykkiä ja mikäs sen hauskempaa kuin kokeilla ilmaiseksi, voiko esim. aktiivinen happi auttaa tahroja irtoamaan helpommin. Kuulostaa scifiltä, mutta näyttää toimivan.

Omassa testipaketissani oli myös mm. sellaista esikäsittelysuihketta, jonka annetaan vaikuttaa n. 5 minuuttia ja sitten vaatteet pestään normaalisti (tavallisen pesuaineen sekaan voi vielä laittaa Vanish Oxi Action -jauhetta). Käsittelin pari tuotetta sillä ja Ennan päiväkodin pihaleikeissä harmaaksi pinttyneet ja savesta tms. raidoittuneet sukkahousut ainakin tulivat jälleen valkoisiksi.

Olen joskus aiemminkin saanut jostain näytepakkauksen Vanish-jauhetta ja ihmettelen, miksi en ole ostanut sitä itse koskaan lisää. Lähes kaikki Vanish-tuotteet ovat nimittäin Joutsenmerkittyjä ja osa vieläpä Suomen tai Ruotsin allergia- ja astmaliiton suosittelemia. Meillä kun on vähän herkkänahkaisia perheenjäseniä... Testaamani tuotteet eivät ainakaan meillä ole aiheuttaneet ihottumaa tms. ihon kutinaa. Eli, suosittelen. Toimii ainakin paremmin kuin aiemmin kokeilemani Bio Shout tai Tabort, toisaalta olen saattanut antaa tahrojen pinttyä liikaa, mutta Vanish esikäsittelysuihke tosiaan toimi vielä vanhaankin likaan.

Näiden pesuaineiden lisäksi pääsin heti perään myös toiseen kampanjaan testaamaan Dove Intense Repair Express tehohoitoainetta. Ja taas 10 onnekasta ystävääni sai omat putilonsa kotiin viemisiksi. :)

Tämä tuote oli enemmän kuin vakuuttava heti ensimmäisen käytön jälkeen niin kuin tuotteessa luvataankin. Tuote sisältää tavallisen hoitoaineen lisäksi hiusnaamion, joka tekee hiuksista pehmeämmät, vahvemmat ja syväkosteutetut. Lisäksi tuotteen luvataan suojelevan hiuksia mm. kuumuudelta, kun niitä käsitellään vaikkapa kihartimella.

Omia hiuksiani on osittain vaalennettu (raitoja) ja tämän vuoksi ne ovat olleet jonkin verran kuivemmat ja vaikeammat kammata kuin "normaalisti". Mikä se oma normaali nykyään onkaan... Joka tapauksessa tämä hoitoaine tuntui tekevän hiuksiin silkkisen pinnan kuitenkaan latistamatta niitä. Kampaamiseen ei tainnut mennä minuuttiakaan, kun kampa vain liukui hiuksista läpi. Katsotaan, miten tuote toimii pakkasten tullessa, koska silloin hiukseni ovat todella sähköiset ja hoitoaine tekee niistä yleensä kamalan lättänät.

Mukavia testauskokemuksia siis takana, toivottavasti muutkin testaajat tykkäävät.

"Ihan tyhmä kakkapissa!"

Tyttärelle on iskenyt uhmaikä. Merkkejä siitä näkyi jo jonkin verran kesällä. Kun päiväkoti alkoi elokuussa, neiti oppi kaikkia hienoja uusia tapoja koetella äidin hermoja ja asetettuja rajoja.

Juuri nyt tyttären pitäisi olla päiväunilla. Vein hänet sänkyyn tunti sitten ja lueskelimme pari satua, jotta neidille tulisi mukava ja levollinen olo nukahtaa. Tällä hetkellä kuulen huoneesta leijonan karjuntaa ja "ihan tyhmä kakkapissa" -juttuja. Hän on käynyt kolme kertaa ovella kurkkimassa ja sanomassa, ettei hän enää nuku. Kerran oli pissahätä...muttei sitten ollutkaan. Päivävaatteet piti riisua 10 minuuttia sen jälkeen, kun jätin hänet huoneeseen unta hakemaan, vaikka niitä unille mennessä ei saanut ottaa pois. Unipupu oli hetki sitten ihan tyhmä. (Nyt kuulen, kuinka hän imeskelee sen korvia.) Itselläni olo on kurja. Olen mielestäni todella jämäkkä äiti. Jos olen jotain päättänyt, niin myös tehdään. Usein taistelun voitto ei kumminkaan tunnu yhtään mukavalta. Käyn valtavaa taistelua päässäni, että oliko tämä nyt vaivan arvoista, tarpeellista jne. Mutta toisaalta, tätä tekstiä näpyttäessäni meteli huoneessa on lakannut ja neiti vetelee sikeitä, joita hän omista vastusteluistaan huolimatta selvästi vielä tarvitsee. Yöunille Enna onneksi yleensä menee ilman taisteluja ja sitten hän nukkuu lähes kellon ympäri ilman heräilyjä.

Ennalla on kovasti vaikeuksia "jaksaa" asioita. Etenkin paikasta toiseen käveleminen on äärimmäisen raskasta. Joka kerta, kun esimerkiksi lähdemme autolla jonnekin tai tulemme kotiin, matka kotiovelta parkkipaikalle tai takaisin on vaaaltavan pitkä ja raskas. (Oikeasti tuskin 100 metriä.) Joudumme usein käyttämään kaikki maailman houkuttimet ja sittenkin hän jää mieluummin maahan huutamaan, jolloin jatkamme itse hiljalleen matkaa ja kirkuva neiti tulee muurahaisen askelia perässä. :D Minulle on todella tärkeää, että häntä ei kokonaan jätetä (pelkään hänen saavan hylkäämistrauman), mutta tähän mennessä on aina riittänyt, että kävelee kulman taaksen, jolloin hän kiirehtii perään ja näkee, että isi tai äiti sittenkin odottaa siellä käsi ojossa. Jos hän sitten edes yrittää "jaksaa" kotiovelle asti, saatan palkita hänet kantamalla loppumatkan, jos kädet eivät ole täynnä tavaraa. Päiväkodissa tosin viime vuonna sanottiin, että Enna on aika laiska kävelemään, joten parempi olisi varmaan jättää tämä "palkinto" antamatta.

Kolmas tapa uhmata on tietysti mielen muuttuminen 5 sekunnin välein. Ensin halutaan punaista jogurttia ja sitten keltaista, lopulta pelkästään leipää jne. Näihin leikkeihin emme kuitenkaan lähden mukaan, vaan tarjoamme aina kahta asiaa ja ensimmäinen valinta pidetään, jos se on jo ehditty antaa, vaikka sitten ei maistuisi enää mikään. Vaatteet Enna saa toisinaan valita kokonaan itse, käsken sitten vaan esimerkiksi valita "vielä hupparin" tms., jos ilma sitä vaatii. Joskus Ennalle iskee prinsessapäivä ja se on vaan söpöä, kun neiti liihottelee juhlamekoissaan. :)

Nimittely ja huutaminen on kurja tapa, joka selvästi on tullut päiväkodista mukaan. Kiellämme usein pari kertaa, että "tuo ei ole mukavaa" tai "noin ei saa sanoa", mutta mikäli hän jatkaa sitä, olemme usein niinkuin mitään ei tapahtuisi ja pyrimme ohjaamaan hänen huomiotaan johonkin muuhun.

Enna ei ole ollenkaan vaikea tapaus vieläkään, mutta äidille on toisinaan rankkaa, kun pitää olla niin ankara omaa enkeliään kohtaan. Kyllä se siitä..sanovat. :)