Pääsiäistä!

Ollaan tehty pääsiäisaskarteluja...

Pikkutytöt on istuttaneet ruohoja, joka sorttia...

Virpomista varten meikattiin kunnolla...

Palkkaa tuli niin, että navat paukku...

Ja nyt noi ihanaiset on isovanhemmilla. <3

Askarteluterapiaa

Tämä sairastuvan pystyssä pitäminen alkoi eilen todella ottaa hermoon. Kolmen tunnin päikkäritkään eivät oikein auttaneet, kun heti herätessä vastassa oli pelkkää "tyhmää". Tänä aamuna antibiootti näyttäisi kuitenkin alkaneen hoitamaan tehtäväänsä. Isän leikkiessä majaa lasten kanssa, minä askartelin kevät-/pääsiäiskoristeita. Alla olevat ohjeet löytyvät myös video-ohjeina You Tubesta hakusanoilla askartele kukkanen. Ohje ei ole siis itse keksimäni.

Mittaa paperille 10x10 cm kokoisia neliöitä. Tarvitset vähintään neljä yhteen kukkaseen.

Leikkaa neliöt irti toisistaan.

  

Taita neliön kaksi vastakkaista kulmaa yhteen, niin että syntyy kolmio.

Taita kolmion alakulmat ylös...

...niin että syntyy jälleen neliö.

Taita ylöstaitettu siiveke alas keskeltä.

Tee samoin toiselle puolen.

Avaa syntynyt taitos leijan muotoiseksi työntämällä sormi taitoksen sisään.

Litistä. :)

Tee samoin toiselle puolen.

 

Taita "leijan" yläkulmat hiirenkorvalle molemmilla puolilla.

Taita "leija" puoliksi. Tee samoin toisella puolen.

 

Liimaa reunat yhteen. 

Kaksipuolinen teippi on tässä todella kätevä, niin ei tarvitse odotella kuivumista!

 

Yksi terälehti on valmis!

Terälehtiä on hyvä "avata" ennen yhteen liimaamista.

Liimaa/teippaa haluamasi määrä terälehtiä yhteen. Käyttämällä erivärisiä papereita saat erilaisia terälehtiä ja voit yhdistellä niitä mielesi mukaan.

Helppoa, nopeaa ja rentouttavaa askartelua... Kun opit taittelemaan yhden terälehden pystyt tekemään niitä ns. sarjatyönä. Tein nuo tänä aamuna ja enää ei harmita sairastuvan murheet enää niin paljon. :) Eikä se, että kello näytti herätessä tänä aamuna jo puoli yhdeksää puoli kahdeksan sijaan... Kesä saa tullakin.

Vaikeuksista voittoon?

Maailmani mullistanut nappisilmä on 5-vuotias. Aioin kirjoittaa jo, mutta olen huomannut, että jälkeenpäin katsottuna tajuan lasteni olleen todella pieniä silloin, kun kuvittelin heidän jo olevan niin isoja, joten kerrankin totean Ennan nyt olevan 5v. ja juuri niin pieni ja suuri kuin oppikirjat kertovat. :)

5-vuotiaalla tuntuu olevan kova tarve itsenäistyä, kaverit ovat tärkeitä ja vanhemmat tyhmiä. Toisaalta läheisyyden kaipuu on suuri, etenkin öisin ja ennen jo opitut taidot (pukeminen ja riisuminen) tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen, kun olisi aika lähteä esim. päiväkotiin tai jäädä sinne. Elämme jonkinlaista uutta uhmakautta ja vanhempana en vielä ole osannut suhtautua ollenkaan kypsästi kohtaamiimme haasteisiin. MLL:n julkaisema "opas", jonka saimme matkaan 5-vuotisneuvolasta, on kyllä ollut valaisevaa luettavaa ja aion pyrkiä olemaan parempi vanhempi. Luulin jo hetken, että pienellämme on alkanut päässä viiraamaan, kun mikään ei suju. Toisaalta, äskettäin saamamme uutiset Ennan terveydestä voivat osittain selittää erityisen haastavaksi heittäytyneen neidin käytöstä.

Ennalla on nyt jo neljättä viikkoa päästä varpaisiin ulottuva kutiseva ihottuma, joka häiritsee etenkin yöunia, mutta on kiusallinen myös päivisin. Sen lisäksi 5-vuotisneuvolassa todettiin pituuskasvun hidastuminen. Kun nämä kaksi asiaa tuli esiin lääkärikäynnillä, joka oli jo toinen kahden viikon sisään, lääkäri otti puheeksi keliakian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan. Molemmat selittäisivät pituuskasvun hidastumista ja keliakia myös ihottumaa, jota ensin epäiltiin viruksen aiheuttamaksi mm. parvorokoksi, joka sitten myös testattiin. (Tulos oli negatiivinen, joskin tulokset viittasivat aiemmin sairastettuun parvoon.) Ennalla on ollut atooppista ihottumaa aiemminkin ja aina kova vatsa, joten lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että on turha odottaa ensi vuoden neuvolaan (kuten th sanoi) ja katsoa onko pituuskasvu edelleen hidastunut.

Keskiviikkona minulle soitettiin verikokeiden tuloksista ja niiden perusteella Ennalla on keliakia. Vasta-ainearvot olivat selvästi yli viitearvojen, joten lääkäri laittoi lähetteen kiireisenä Tyksiin, jotta pääsemme ohutsuolibiopsiaan. Nyt odottelemme kutsua ja toivon sen tulevan nopeasti, koska oireet viittaavat googlettelun perusteella myös ihokeliakiaan, minkä vuoksi ihottuma ei lähden paranemaan ennen kuin ruokavalio korjataan. Ruokavaliota emme saa muokata ennen näytteenottoa, joten kiusallinen kutina jatkukoon... On niin kurja olo pienen puolesta. Kaiken tämän lisäksi hän sairastui uudestaan flunssaan - edellisestä ei edes kunnolla ehditty parantua.

Jos/kun näyte varmistaa keliakian, on meidän perheellä edessä isoja muutoksia, kun opettelemme noudattaamaan täysin gluteenitonta ruokavaliota. Olemme jo Tuomaksen kanssa päättäneet, että ruokavalio tulee muuttumaan kaikilla, koska muuten elämä on kamalaa varomista, ettei murusia leviä Ennan ruokaan jne. Toisaalta naapurini sanoi hyvin, että tämä on mahdollisuus: aika opetella monipuolisempi ja ravinteikkaampi ruokavalio vehnäpullien sijaan. ;) Ja tottahan se on. Pelottaa vaan se ehdottomuus, että sairaus saadaan pidettyä kurissa. Mutta kaikkeen tottuu, vaikeuksin kautta voittoon!

Uusi lähestymistapa uhmaikään

Pikku kakkonen (ei kyllä enää niin pieni) on vauvasta asti osoittanut olevansa vaativampi, tulisempi temperamentiltaan, päättäväisempi tai jotain tuollaista, miten asian nyt haluaa tulkita. Nyt hän lähestyy kahden vuoden ikään ja uhma on odotetusti alkanut nostaa päätään. Tilanne ei kuitenkaan ole niin katastrofaalinen kuin voisi hänen temperamentillaan kuvitella, koska Oona puhuu jo niin paljon ja osaa sanoin ilmaista, mitä hän haluaa tai ei halua.

Nukkumaanmenotilanteet ovat tällä hetkellä niitä, jolloin uhma alkaa. Joskus jo ennen unisatua tai viimeistään sen jälkeen. Usein unille menoa venytetään pottakäynneillä. "Pissahätä, äkkiä potalle! Pissa tulee vaippaan!" on tavallista lastenhuoneesta kuultua ja koska pottailukin sujuu jo niin hyvin, kannustan tietenkin siellä käymään. Joten pari vessareissua saatetaan tehdä ja sitten uskallan huoletta todeta, että nyt on käyty jo potalla. Senkin jälkeen vessahätä saattaa muka tulla, mutta vaihtuu joksikin muuksi, kun en enää vessareissulle suostu.

Jos kiukku alkaa sadun jälkeen, seuraava on hyvin tyypillistä: "Ei Oona halua makaa! En minä halua isoa pupua! Ei tyynyä, YHTÄÄN! Kaikki pois..." Ja tämän mantran aikana heitellään kaikki mahdollinen sängystä pois. Yritän usein olla tyynenä vieressä ja antaa tavaroita sitä mukaa takaisin, kun ne kelpaavat. Viime päivinä Oona on kuitenkin käskenyt myös äidin pois "kertaan" eli alakertaan ja sinne olen sitten lähtenyt. Jos ylhäältä kuuluu esim. "Oona haluaa haluaa pupun!" tai "Äkkiä peitto päälle!" niin palaan takaisin, jonka jälkeen Oona usein vilkuttaa silmät puoliummessa "Heippa äiti.." ja sitten hän nukahtaa. Aina hän ei kumminkaan mitään huutele vaan hakee itse pois heittämänsä tavarat takaisin ja alkaa unille.

Tänään oli hassu tilanne, kun sadun jälkeen laitoin verhot kiinni ja sammuttelin isot valot, niin Oona ryntäsi Ennan sänkyyn kiukkuamaan. Pyytelin häntä aikani palaamaan omaan sänkyyn, mutta kun käsky kävi, että "äiti menee pois", niin lähdin alakertaan. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään ja kun hetken päästä hiivin katsomaan, mitä neiti oikein puuhaa, näin pikkuisen kääriytyneenä Ennan isoon peittoon ja olevan umpiunessa.

Punainen lankani yrittää olla se, että kun lapsi uhmaa ja tuntuu vastustavan kaikkea, niin myötäilemällä ja toimimalla kuten hän haluaa, se pääasia tulee kuitenkin hoidetuksi niinkuin vanhempi halusi. Uhmahan on lapsen itsenäistymistä ja meillä tuo pieni näyttää olevan erittäin omatoiminen ja itsenäinen. Ainakin tuon nukkumaanmenon suhteen. Toinen on pukeminen. :D Eilen kun olin aamulla hammaspesulla, Oona tuli kasa vaatteita kädessään ja sanoi: "Noin, kaikki löytysi." Hän oli siis itse hakenut päivävaatteet ja ihan hyvät onneksi. Kahdesta collegepaidasta pyysin valitsemaan toisen kun muuten tulisi liian kuuma. Semmoista. Antaa lapsen itsenäistyä. ;)

"Äiti osti uuden sängyn"

Niinpä niin, äiti osti...eli isi otti pinnasängystä laidan pois, koska pikkuneiti kiipesi eilen kaksi kertaa itse pois sängystään hakemaan unipupuaan, kun oli ensin heittänyt sen kiukkuisena pois. Oonan ei nimittäin tekisi tällä hetkellä mieli koskaan mennä nukkumaan. "Tylsää!" On kaikunut jo viikon verran yläkerrasta, kun neiti on hakenut itsekseen unta.

Tänään oli sitten jännät paikat, että mitäköhän neiti tekee, kun ei ole pinnoja hidastamassa menoa.

Unille mentäessä alettiin ensin lukea iltasatua, jonka aika Oona totesi, että on pissahätä. No sitten mentiin potalle, jonne tulikin oikein kunnon tortut. :D Sitten uudestaan satua lukemaan, jonka jälkeen sammutin valot ja siitä se kiukku sitten alkoi. Ensin Oona ryntäsi Ennan viereen, jossa annoin hänen vähän aikaa kiljua (Enna parka piti korvista kiinni, mutta antoi Oonan maata vieressä). Lopulta Oona tuli itse sänkyynsä, jonka vieressä odottelin. 

Sitten hän alkoi vaatia isiä nukuttamaan, äitiä pois ja vauvaa unikaveriksi. Suostuin hakemaan vauvan, joka lopulta lensi lattialle ja sitten pupu jne. Sitten toivotin Oonalle hyvää yötä, silitin päätä ja lähdin alakertaan. Oona huusi vain pienen hetken kiukkuaan ("tylsää" jne.) ja sitten hän kipitti itse hakemaan unikaverit, kuulin hänen asettelevan ne paikoilleen "noooin" ja sitten tuli hiljaista. :)

Hyvää yötä murmelit!

"Ensin pavvomeveen!"

Niin totesi armas kuopukseni tänään, kun olimme matkalla "erikoisaamiaiselle" tiiviisti nukutun yön jälkeen. Onneksi sentään malttoi nauttia herkkuaamiaisesta ennen palloihin sukeltamista.

Reissu oli varmasti yksi unohtumattomimmista perheemme yhteisistä kokemuksista tähän asti. Meillä oli sviitti, jossa oli mukava käydä aina välillä rauhoittumassa ilman, että tuli tunne matkustamisesta sardiinipurkissa. ;) Hytissä oli myös tarjolla vähän virvokkeita ja hedelmiä, joita oli kiva nauttia iltapalaksi kera tax freesta ostettujen "pipsien" (lue:sipsien) ja kotoa kannettujen riisipiirakoiden ja hedelmäsoseen. Tuomas ja minäkin saimme lähes aidon kokemuksen laivan yöelämästä, kun seurasimme tv:n välityksellä livekuvaa laivan yökerhosta ja nauroimme muiden huvittaville tanssikuvioille napostellessamme itse sipsiä vuodesohvalla löhöillen ja shampanjaa maistellen. :D

Yön nukuimme tosiaan kaikki vierekkäin sviitin parisängyssä vaikka vuodesohvakin oli pedattu meille. Unille meno ei tietenkään olisi millään huvittanut, vaikka remusimmekin jo illallakin pallomeressä ja kävimme Muumipeikkoa ja Myytä moikkaamassa. Oona sentään tuli kainaloon vasta aamuyöllä ja kaikkien onneksi herätti meidät sinne erikoisaamiaiselle vähän myöhemmin. Oma herätyskelloni olisi herättänyt väärään aikaan, kun en tajunnut puhelimeni kellon siirtyvän automaattisesti Ruotsin aikaan.

Päivä kului lasten huvituksissa ja kaupoilla käydessä. Iltapäivällä taistelin Oonan päiväunille ja niiltä kiirehdimmekin suoraan Buffettiin. Tytöille maistui parhaiten jälkiruoat. ;) Buffetin jälkeen kävimme vielä laivan saunaosastolla, jossa ei ollut meidän lisäkseni muita, joten saatiin polskutella ihan rauhassa. 

Satamaan tultiin varmaan kaikkien mielestä liian aikaisin, lomaa olisi ollut kiva vielä jatkaa...

Kuvakollaasi seuraa myöhemmin.

Pupukin oli reissussa mukana.

Pirun ripuli ja ihana papupata

Perheen keskimmäiset kärsivät adenoviruksen kourissa. E:llä alkoi yli viikko sitten kamala ripuli ja vieläkin tuli illalla sitä itseään. Tähän sopisi niin mainiosti taustalle soimaan se biisi "ripuli on löysää kakkaa". T aloitti talvilomansa käymällä työterveydessä, niin saa sitten jatkaa tai siirtää sairasloman takia lomaa myöhemmin. Meillä on sviitti varattuna koko perheelle hiihtolomaristeilylle ja nyt ollaan sormet ristissä, että sairaat tervehtyisivät ja minä ja O ei enää sairastuttaisi. Kuumettakin on noilla kahdella ajoittain ollut. Sitkeä tauti tuntuu olevan. Olis vaan jo ohi.

No, on täällä sairastuvassa ollut silti ihan lystiäkin. Oona oppi taas tänään parikin uutta lausahdusta, joista toinen sai mun sydämen ihan syrjälleen, kun se tuli ihan yllättäen ja taas mitä suloisemmalla äänellä ja silmät kirkkaina mun silmiin tuijottaen: "Arvaa mitä äiti, voidaan leikkiä Ennan kanssa paukkaa!" (lue: kauppaa) Tämä lausahdus lennähti ilmoille, kun Enna oli askarrellut kartongista leikkirahoja ja sanonut, että näillä voi sitten leikkiä kauppaa. "Arvaa mitä äiti" olikin sitten oikein Oonan päivän hokema, kun hän huomasi, kuinka huvittunut olin joka kerta hänen sen sanoessaan. Toinen hauska juttu tuli keittiöleikeissä, kun Oona alkoi hokea, että "äiti syö kiltisti kakkua, äiti syö kiltisti vettä, äiti syö kiltisti..." :) Voi elämä, miten ihana toi tyttö on! Ja kuten oma äitini totesi, siitä tulee vahva tyttö. Se on kyllä niin päättäväinen ja temperamenttinen, mutta samalla ihanan empaattinen ja aurinkoinen, hassu ja reipas. Kaikkea mahdollista.